Minne on kadonnut suomalainen SISU?
Iltapöivälehdessä otsikoidaan, miten suomalaisia nyt ahdistaa Ukrainan tilanne, kriisipuhelimet ruuhkautuneet ja jotkut jopa hakeneet sairauslomaa ahdistuksensa vuoksi. Miten suomalaiset kestäisivät jos jotain oikeasti tapahtuisi Suomelle ja suomalaisille? Missä on sisu, onko nykyajan suomalaisilla enää sitä kuuluisaa sisukkuutta, mistä on aina niin paljon puhuttu?
Kommentit (26)
Aina on ollut lumihiutaleita, ja sitten toisaalta ihmisiä, jotka pärjäävät.
No ei nuo minusta vielä kerro ettei sisua ole. Sen sijaan se että reservistä eronneita on huima määrä jo pelkästään alkuvuonna kertoo ettei näillä henkilöillä ole sisua ollenkaan.
Töissä ei saa näyttää siltä että on paha mieli. Ennen sai tehdä peltotyöt vaikka naama norsunv***lla kunhan teki.
Soijalattejen, instaperseiden, hassuväritukkien ja tietsikkainceleiden maailmaan se on lähtenyt.
Herkkyys on myös voimavara oikein valjastettuna. Tietysti empaattinen olento tuntee ahdistusta nähdessään raakuuksia. Ei tämä ole mitenkään sisusta pois.
Isoisäni oli pahoissa pakoissa sodassa ja traumatisoitui. Ei silloin ollut terapioita, vaikka niille olisi ollut tarvetta.
Tarkoitatko sä sukkaanrunkkaaja sitä sisua kun juodaan pää täyteen viinaa ja porataan kaljatuoopiin kun ahdistaa, masentaa jne. Eikä sitä ammattiapua uskallettu/ kohdattu hakea. Sitte jossainvaiheessa päädytään sinne itsemurhatilaston jatkeeksi?
Suomen itsaritilastoja lukiessa on se Sisu ihan helveti* kaukana.
Synonyymi sanalle sisu on yksinkertaisuus.
Sinne samaan viemäriin menossa minne Suomi vetää Natonkin. Pelkällä mun sisulla ei tee p skaakaan.
Kyllä ennenkin itkettiin, täristiin ja pelättiin. Ei ihminen mihinkään ole muuttunut.
Puhutko nyt siis siitä kuuluisasta suomalaisesta Gifusta?
Mä en edes ole Suomen puolella, koska täällä kidutetaan lapsia.
Miten noita Minä Minä ihmisiä nyt haluaa auttaa kun ovat väärin kohdelleet. Pakoon täältä haluaa
Nykyään ei enää tarvitse vain hampaat irvessä kestää, vaan voi puhua huolistaan ja siten päästä eteenpäin.
En mä siitä sisusta tiedä mutta itseä ei ainakaan kiinnosta delata tämän maan puolesta jossa ihmiselosta on tehty mahdollisimman hankalaa kantaväestölle ja päätäntä valtakin on annettu pois.
Ei ole olemassa mitään suomalaista sisua sen enempää kuin ukrainalaistakaan sisua.
Eikä sodassakaan ole aina pelkällä sisulla painettu. Amfetamiinilla ja heroiinilla on saatu lisäpotkua myös suomalaissotilaisiin.
Ihmiset nyt on ollut vuosikymmeniä aikaa tuijottaa omaa reikäänsä, rakentaa kuplia ja pällistellä omasta fiiliskokemusmaailmasta.
Kun se todellisuus on kerrankin vähän eriä, mihin on tottunut, niiden omien elämysseikkailujen muulla puolella, kriisiydytään. Vaikka kuinka on nykyaikainen itteensä pällistelijä treenannut, optimoinut ja haastanut itseänsä, niin "emmä tämmöstä kestä".
Jollain tapaa olen onnellinen että sain 50 luvun kasvatuksen, vaikka olen 80 luvun lapsi. Turhista kitinöistä turpaan, tyhjästä piti olla kiitollinen, sairaudet jätettiin pitkälti hoitamatta, maitohampaat mätäni suuhun, mutta minusta tuli ihan perkeleen sisukas selviytyjä joka ei jää missään neuvottomaksi.
Kyllä niitä vielä valmistetaan.