Apua, miksi en osaa olla normaali ihastuksen seurassa?!

Aargh, en kestä itseäni. Törmäsin tänään yllättäen mieheen jonka kanssa olemme pitäneet silmäpeliä ja muuta flirttiä töissä. Kovin paljoa emme ole keskustelleet, lähinnä työjutuista vain. Olen ennenkin huomannut etten oikein osaa olla luonteva tuon miehen seurassa, menen hämilleni, on pakko kääntää katse pois jne. Se katse saa suunnilleen jalat alta.

Tänään sitten törmäsimme ensi kertaa "siviilissä" ja mies tiesi (!) mun kesälomani loppuvan ja palaavani huomenna töihin. Mies kysyi niinkin yksinkertaisen kysymyksen kuin että miltä tuntuu tulla töihin? Jos tuon olisi kysynyt kuka vaan toinen, olisin ilman muuta osannut antaa järkevän vastauksen, mutta nyt sekoilin sanoissani eikä mies varmaan saanut mitään tolkkua ajatuksistani. Ja kun tajusin sekoilevani, meni homma tietenkin vielä vaikeammaksi... Voi nolous!

Onko ketään muuta yhtä onnetonta? Ikää mulla 30v eli en edes ole mikään teini vaikka niin käyttäydynkin.