Te, joilla on joka päivä tai viikonloppu vapaa-aikaa perheestä, tajuatteko miten onnekkaita olette?

Tajuan. Mieheni kuoli kymmenen vuotta sitten ja nyt vihdoin minulla on omaa aikaa kun nuorimmatkin lapset on lähes aikuisia.

Järjestelykysymys.

Mä tykkään olla perheeni kanssa.

Tajuan. Perhe-elämä ei sopinut minulle. Viikonloppuvanhemmuus oli hyvä ratkaisu. Kuin poimisi kirsikat kakusta. 

Onko ap yh vain mikä on aloituksen pointti?

Lapset kasvaa, eikä ne tule sua tartteen joka nurkassa riipakseen. Opeta lapset omatoimisiksi ja ala harrastaa.

Kyllä tajuan.

Ihanaa on.

Nautin vaan oleilusta. En jumppaa, enkä tsumbaa. Lenkillä käyn yksikseni.

Ruuhkavuodet takana ja lapset isoja. Neljän lapsen kasvattamiseen ja huoltamiseen sain välillä apua heidän mummolta ja ne avuntarpeet piti ajoittaa työssäkäynnin mahdollistamiseen. Silloin en olisi fyysisesti jaksanutkaan mitään ylimääräistä harrastaa.

Miksi hankkia perhe, jos ei halua viettää perhe-elämää?

Mulle riittää harvemminkin. Mutta pääsen kyllä harrastamaan ainakin sen 2 kertaa viikossa, että sitä aikaa mulla kyllä on.

Tajuan. Lapset ovat miehellä, itse nautin omasta ajasta ja vapaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Tajuan. Perhe-elämä ei sopinut minulle. Viikonloppuvanhemmuus oli hyvä ratkaisu. Kuin poimisi kirsikat kakusta. 

Varsinainen sankari.

Myönnän nauttivani nyt, olin 20 vuotta lapseni omaishoitaja.

Naiset vaativat perhettä ja naiset vaativat omaa aikaa perheestä mutta miehelle ei hyväksytä mitään kun nainen käskyttää

Ehkäisy ja abortti takaavat mukavan ja onnellisen elämän!

Ehkäpä vika onkin työelämässä, jos ette perhettäne voi sietää? Olen itse introvertin unelmatyössä, keskustelut muiden kanssa vievät noin 1.5 tuntia työpäivästä, muutoin olen yksinäni. Perheen keskellä saan sentään sosialisoida.

Tajuan kyllä. Vaikka en ikimaailmassa perheestäni luopuisi, niin onhan se ihanaa, kun saa edes joskus olla itsekseen. Oikeastaan sitä omaa aikaa arvostaa ihan eri tavalla kun sitä ei ole ihan koko ajan.

Viime viikolla koko porukka oli kotona hiihtolomalla ja nautin läheisten kanssa olosta. Nyt koululaiset on koulussa ja mies töissä ja minä nautin vapaapäivästä.

Vierailija kirjoitti:

Tajuan. Lapset ovat miehellä, itse nautin omasta ajasta ja vapaudesta.

Sama. 

Lapset ovat minulle tärkeintä maailmassa, mutta kyllä on ihanaa kun eron jälkeen lapset on olleet viikonloppuja isällään. Kaipaan omaa päivärytmiä ja hälytöntä aikaa. Omaa aikaa  oli äärimmäisen harvoin ensimmäisenä viitenä äitivuotena parisuhteessa.

Mietin miten helppoa lapsettomilla/viikonloppuvanhemmilla/vuoroviikkosysteemissä elävillä on kun tietää aina tarkalleen oman aikansa jota on runsaasti, voi suunnitella ja harrastaa monenlaista eikä työpäivän jälkeen tarvitse tehdä yhtään mitään jos ei huvita. En silti vaihtaisi vanhemmuuttani mihinkään, harrastelen sitten kun lapset ovat isoja.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä vika onkin työelämässä, jos ette perhettäne voi sietää? Olen itse introvertin unelmatyössä, keskustelut muiden kanssa vievät noin 1.5 tuntia työpäivästä, muutoin olen yksinäni. Perheen keskellä saan sentään sosialisoida.

Tarkistahan mitä tarkoittaa sosialisoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä vika onkin työelämässä, jos ette perhettäne voi sietää? Olen itse introvertin unelmatyössä, keskustelut muiden kanssa vievät noin 1.5 tuntia työpäivästä, muutoin olen yksinäni. Perheen keskellä saan sentään sosialisoida.

Tarkistahan mitä tarkoittaa sosialisoida.

Harjoittaa sosiaalista seuranpitoa, seurustella sosiaalisesti. Mitä se sinusta tarkoittaa, teidän Täydellisyytenne?