Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mahdollisuus päästä eläinklinikalle töihin, en kestä lopetettavia koiria

Vierailija
07.08.2015 |

Muuten kaikki olisi ok ja opintojeni mukaan kaikki olisi tällä selvä. Mutta kun en kestä. Minua sattuu hirveästi ihmiset jotka tulee lopettamaan koiriaan. Varsinkin jos mukana on lapsia. Olen yrittänyt purra vaan huulta ja olla itkemättä.

Mitä teen??

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
08.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletkohan kuitenkaan oikealla alalla?

Vierailija
2/16 |
08.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa mennä h&m:lle vaatteita viikkaamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
08.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet väärällä alalla. Kaipaatko aina päänsilityksiä ja "koira on nyt onnellinen taivaassa"? 

Vierailija
4/16 |
08.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun kahden koiran lopetuksessa ei kummassakaan ole ollut hoitajaa mukana, pelkkä eläinlääkäri. Kyllä siinä omassa ulvomisessa oli ihan kestämistä, olisin purrut pään poikki hoitajalta, joka olisi tullut siihen nyyhkimään. 

Hoitaja otti toki tiskillä vastaan ja varmaan siirteli koiran jäänteitä jatkossa, mutta ei hän ollut kummallakaan kerralla läsnä varsinaisessa lopetustilanteessa. 

En oikein tajua, mikä sua sattuu. Sekö, että koira lopetetaan? Joo, kyllä meidänkin luustoon levinneestä syövästä kärsivän koiran olisi pitänyt vaan antaa kärsiä edelleen, niinkö? Ymmärrän, että joskus lopettaminen on turhaa, mutta aika harvoin. Jos kyse on enemmän myötätunnosta, niin on vaan kasvatettava kovempi kuori. Eläimen omistaja kaipaa toki myötäelävää otetta, osanottoa, mutta ei mukana vollottavaa työntekijää. Tai sitten harkitset vakavasti alanvaihtoa. 

Vierailija
5/16 |
08.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 11:04"]

Mun kahden koiran lopetuksessa ei kummassakaan ole ollut hoitajaa mukana, pelkkä eläinlääkäri. Kyllä siinä omassa ulvomisessa oli ihan kestämistä, olisin purrut pään poikki hoitajalta, joka olisi tullut siihen nyyhkimään. 

Hoitaja otti toki tiskillä vastaan ja varmaan siirteli koiran jäänteitä jatkossa, mutta ei hän ollut kummallakaan kerralla läsnä varsinaisessa lopetustilanteessa. 

En oikein tajua, mikä sua sattuu. Sekö, että koira lopetetaan? Joo, kyllä meidänkin luustoon levinneestä syövästä kärsivän koiran olisi pitänyt vaan antaa kärsiä edelleen, niinkö? Ymmärrän, että joskus lopettaminen on turhaa, mutta aika harvoin. Jos kyse on enemmän myötätunnosta, niin on vaan kasvatettava kovempi kuori. Eläimen omistaja kaipaa toki myötäelävää otetta, osanottoa, mutta ei mukana vollottavaa työntekijää. Tai sitten harkitset vakavasti alanvaihtoa. 

[/quote] Meillä koiranraadot siirtää huoltomies jätesäkissä krematorioon ja jos ei omistaja halua tuhkia niin kaatikselle. Hoitajilla on parempaakin tekemistä. Ja juu, en ole niin symppis pieneläinhoitaja kuin ap.

Vierailija
6/16 |
08.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ok, eli hoitajaa ei välttämättä tarvita koko lopetusoimenpiteessä ollenkaan? Eli mikä on aloittajan ongelma? 

No, luulen tosiaan, että jos työssä jatkaa, niin tuohon tottuu. Siitä tulee osa rutiineja. Ainakaan tutut eläinlääkärit eivät herkistele ollenkaan lopetuksia, ennemminkin tykkäävät - helppoja asiakkaita. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/16 |
08.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö suurin osa lopeteta ihan eutanasiamielessä.

Vierailija
8/16 |
08.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Klinikkahoitajan työ kuulostaa kivalta ja leppoisalta eläinten kanssa touhuamiselta, mutta meille painotettiiin jo koulussa, että kannattaa riisua ne ruusunpunaiset lasit silmiltä heti alkuunsa.

Kaikista ei ole siihen työhön.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
08.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Myönnän, minusta ei ole siihen työhön. Tietenkin koira täytyy lopettaa, jos se kärsii enkä ole tietääkseni väittänyt muuta. Mutta en mahda sille mitään että niiden omistajien tuska sattuu. Olen liian empaattinen ihminen. On minulla onneksi toinenkin koulutus, maatalouslomittaja. Taidan alkaa siihen.

ap

Vierailija
10/16 |
08.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkään en pystyisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
08.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisin kovin halunnut eläintenhoitajaksi, mutta en vaan kestä minkään eläimen kärsimystä tai kuolemaa. Joten nyt olen sairaanhoitaja :D 

Vierailija
12/16 |
08.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En minäkään siihen pystyisi. Eikä kaikki eutanasiat edes ole sitä kivuliaan koiran kärsimyksen lopettamista vaan osa lopettaa koiransa vaan siksi ettei se sovi nykyiseen elämäntilanteeseen. Itse en taas voisi olla mukana lopettamassa koiraa, joka jälkimmäisen vuoksi tuotaisiin piikille.En millään.

Kerran purskahdin itkuun eläinlääkärin odotuspenkillä kun odotin koirani lääkärivuoroa ja ohitsemme käveli mies kantaen pelkkää kaulapantaa ja hihnaa ja niin surumielinen ilme kasvoillaan. Hetken päästä ohitsemme kulkikin hoitajan työntämä peitelty teräspöytä. Tilanne oli vaan niin surullinen yhdelle ja meille muille niin arkinen, kyyneleet vaan tuli.Ei vaan voi mitään, tuo on niin herkkä kohta itselle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
09.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä ole kokemusta tuosta työstä, mutta en usko että sinun kannattaa ryhtyä tuohon ammattiin. Työ ei ole hyväksi, jos kovin paljon joutuu kantamaan surua kotiinsa. Toki voi olla että kovettuisit työkokemuksen kautta.

Vierailija
14/16 |
09.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskon että tottuisit. Suosittelen että yrität edes koska maatalouslomittajan työ se vasta rankkaa on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/16 |
09.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla samankaltainen tilanne. Olen tuleva sairaanhoitaja ja en pysty olla itkemättä tilanteissa joissa potilas kuolee/on kuolemassa. Olen keskustellut tästä opettajien kanssa ja kaikki ovat sitä mieltä, että kova kuori kehittyy pikku hiljaa. Oma äitini joka on ollut sairaanhoitajana 20v sanoi että on ihan ok itkeä tuollaisissa tilanteissa. En sitten tiedä miltä se omaisista tuntuu tai sinun tapauksessasi koiran omistajista.

Vierailija
16/16 |
09.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla sama. Ihmisen tuskan kestän, mitta eläimen en. Ihmiset nyt ovat pääosin kusipäitä ja ansaitsevat kohtalonsa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi seitsemän kaksi