Mahdollisuus päästä eläinklinikalle töihin, en kestä lopetettavia koiria
Muuten kaikki olisi ok ja opintojeni mukaan kaikki olisi tällä selvä. Mutta kun en kestä. Minua sattuu hirveästi ihmiset jotka tulee lopettamaan koiriaan. Varsinkin jos mukana on lapsia. Olen yrittänyt purra vaan huulta ja olla itkemättä.
Mitä teen??
Kommentit (16)
Kannattaa mennä h&m:lle vaatteita viikkaamaan.
Olet väärällä alalla. Kaipaatko aina päänsilityksiä ja "koira on nyt onnellinen taivaassa"?
Mun kahden koiran lopetuksessa ei kummassakaan ole ollut hoitajaa mukana, pelkkä eläinlääkäri. Kyllä siinä omassa ulvomisessa oli ihan kestämistä, olisin purrut pään poikki hoitajalta, joka olisi tullut siihen nyyhkimään.
Hoitaja otti toki tiskillä vastaan ja varmaan siirteli koiran jäänteitä jatkossa, mutta ei hän ollut kummallakaan kerralla läsnä varsinaisessa lopetustilanteessa.
En oikein tajua, mikä sua sattuu. Sekö, että koira lopetetaan? Joo, kyllä meidänkin luustoon levinneestä syövästä kärsivän koiran olisi pitänyt vaan antaa kärsiä edelleen, niinkö? Ymmärrän, että joskus lopettaminen on turhaa, mutta aika harvoin. Jos kyse on enemmän myötätunnosta, niin on vaan kasvatettava kovempi kuori. Eläimen omistaja kaipaa toki myötäelävää otetta, osanottoa, mutta ei mukana vollottavaa työntekijää. Tai sitten harkitset vakavasti alanvaihtoa.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 11:04"]
Mun kahden koiran lopetuksessa ei kummassakaan ole ollut hoitajaa mukana, pelkkä eläinlääkäri. Kyllä siinä omassa ulvomisessa oli ihan kestämistä, olisin purrut pään poikki hoitajalta, joka olisi tullut siihen nyyhkimään.
Hoitaja otti toki tiskillä vastaan ja varmaan siirteli koiran jäänteitä jatkossa, mutta ei hän ollut kummallakaan kerralla läsnä varsinaisessa lopetustilanteessa.
En oikein tajua, mikä sua sattuu. Sekö, että koira lopetetaan? Joo, kyllä meidänkin luustoon levinneestä syövästä kärsivän koiran olisi pitänyt vaan antaa kärsiä edelleen, niinkö? Ymmärrän, että joskus lopettaminen on turhaa, mutta aika harvoin. Jos kyse on enemmän myötätunnosta, niin on vaan kasvatettava kovempi kuori. Eläimen omistaja kaipaa toki myötäelävää otetta, osanottoa, mutta ei mukana vollottavaa työntekijää. Tai sitten harkitset vakavasti alanvaihtoa.
[/quote] Meillä koiranraadot siirtää huoltomies jätesäkissä krematorioon ja jos ei omistaja halua tuhkia niin kaatikselle. Hoitajilla on parempaakin tekemistä. Ja juu, en ole niin symppis pieneläinhoitaja kuin ap.
Ok, eli hoitajaa ei välttämättä tarvita koko lopetusoimenpiteessä ollenkaan? Eli mikä on aloittajan ongelma?
No, luulen tosiaan, että jos työssä jatkaa, niin tuohon tottuu. Siitä tulee osa rutiineja. Ainakaan tutut eläinlääkärit eivät herkistele ollenkaan lopetuksia, ennemminkin tykkäävät - helppoja asiakkaita.
Eikö suurin osa lopeteta ihan eutanasiamielessä.
Klinikkahoitajan työ kuulostaa kivalta ja leppoisalta eläinten kanssa touhuamiselta, mutta meille painotettiiin jo koulussa, että kannattaa riisua ne ruusunpunaiset lasit silmiltä heti alkuunsa.
Kaikista ei ole siihen työhön.
Myönnän, minusta ei ole siihen työhön. Tietenkin koira täytyy lopettaa, jos se kärsii enkä ole tietääkseni väittänyt muuta. Mutta en mahda sille mitään että niiden omistajien tuska sattuu. Olen liian empaattinen ihminen. On minulla onneksi toinenkin koulutus, maatalouslomittaja. Taidan alkaa siihen.
ap
Olisin kovin halunnut eläintenhoitajaksi, mutta en vaan kestä minkään eläimen kärsimystä tai kuolemaa. Joten nyt olen sairaanhoitaja :D
En minäkään siihen pystyisi. Eikä kaikki eutanasiat edes ole sitä kivuliaan koiran kärsimyksen lopettamista vaan osa lopettaa koiransa vaan siksi ettei se sovi nykyiseen elämäntilanteeseen. Itse en taas voisi olla mukana lopettamassa koiraa, joka jälkimmäisen vuoksi tuotaisiin piikille.En millään.
Kerran purskahdin itkuun eläinlääkärin odotuspenkillä kun odotin koirani lääkärivuoroa ja ohitsemme käveli mies kantaen pelkkää kaulapantaa ja hihnaa ja niin surumielinen ilme kasvoillaan. Hetken päästä ohitsemme kulkikin hoitajan työntämä peitelty teräspöytä. Tilanne oli vaan niin surullinen yhdelle ja meille muille niin arkinen, kyyneleet vaan tuli.Ei vaan voi mitään, tuo on niin herkkä kohta itselle.
Eipä ole kokemusta tuosta työstä, mutta en usko että sinun kannattaa ryhtyä tuohon ammattiin. Työ ei ole hyväksi, jos kovin paljon joutuu kantamaan surua kotiinsa. Toki voi olla että kovettuisit työkokemuksen kautta.
Uskon että tottuisit. Suosittelen että yrität edes koska maatalouslomittajan työ se vasta rankkaa on.
Mulla samankaltainen tilanne. Olen tuleva sairaanhoitaja ja en pysty olla itkemättä tilanteissa joissa potilas kuolee/on kuolemassa. Olen keskustellut tästä opettajien kanssa ja kaikki ovat sitä mieltä, että kova kuori kehittyy pikku hiljaa. Oma äitini joka on ollut sairaanhoitajana 20v sanoi että on ihan ok itkeä tuollaisissa tilanteissa. En sitten tiedä miltä se omaisista tuntuu tai sinun tapauksessasi koiran omistajista.
Mulla sama. Ihmisen tuskan kestän, mitta eläimen en. Ihmiset nyt ovat pääosin kusipäitä ja ansaitsevat kohtalonsa.
Oletkohan kuitenkaan oikealla alalla?