Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mikä mussa on vikana

Vierailija
07.08.2015 |

Voi ehkä vaikuttaa itsesääliltä ja kai se sitä jonkin verran onkin.. mutta pitäisikö minun nyt sitten vain nauraa ja olla iloinen etten vaikuttaisi silt, että tämä olisi itsesääliä.

Minulla on aivan älyttömän paha olla. Minulla ei ole yhtään hyvää ystävää eikä kyllä vähän vähemmänkään ystäviä elämässäni. Lapsena niitä oli kyllä vaikka millä mitalla ja synttäreilläkin oli pöytä täynnä ystäviä syömässä herkkuja ja leikkimässä. Tänään 25 vuotiaana niitä ei ole yhtään.

Yläasteella minulla oli 3 hyvää ystävää. Tai ainakin näin luulin. Emme olleet koulussa niitä suosituimpia ja minä olin meistä neljästä se joka halusi tutustua saada muitakin kavereita. Heitä se asia ei oikein innostanut. Nämä kolme kaverianikin soitteliviat aina keskenään ja puhuivat pitkiä puheluita. Ja seuraavana päivänä koulussa kertoivat siitä ja nauroivat jutuilleen. Lopulta aloin tutustumaan muihin. Toisessa kaveripiirissä oli yksi minun paras lapsuuden ystävä, mutta hän sanoi ettei halua minua hänen kaveripiirinsä mukaan. Ja että hän voi kyllä hengailla minun kanssa koulun ulkopuolella. Lopulta jäin yksin. Minulla ei ollut enää ketään. Yläaste kun loppui niin muut jäivät ottamaan kuvia kavereidensa kanssa, mutta minä kävelin suoraan yksin kotiin.

Olen kyllä vuosi sitten yrittänyt pitää näistä 3 yläasteisesta kaverista kahteen yhteyttä, mutta heitä ei näytä paljon kiinnostavan, koska eivät yleensä edes vastaa viesteihin tai oma-aloitteisesti laita minulle mitään. Noin neljä vuotta sitten kuulin, toiselta heistä että se kolmas kaverimme oli tehnyt itsemurhan. Sain kuulla siitä puoli vuotta hänen kuoleman jälkeen. Jopa henkilöt jotka eivät koskaan edes halunneet olla hänen kanssaan tekemisissä tiesivät hänen kuolemasta, mutta minä en. Edes nämä kaksi entistä kaveriani eivät olleet menneet hänen muistotilaisuteen, koska oli kuulemma ollut niin paljon muuta. Itse olisin mennyt vaikka en yläasteen jälkeen häntä ollut enää edes nähnyt.

Olen seurustellut 7 vuotta, josta 5 vuotta on ollut kaukosuhdetta 500 km. Rakastan miestäni vaikka onhan meillä ollut vaikeaakin. Häntä ei vain asia oikein kiinnosta että olen yksinäinen. Häntä ei paljon kiinnosta että olen masentunut ja uupunut tekemään yhtään mitään tässä vaiheessa elämääni. Jäin sairaslomallekin, kun en päässyt enää edes sängystä ylös töihin ja koulun kesäopinnotkin on jäänyt tekemättä. Aurinko on paistanut ulkona pari päivää, mutta minä olen vain maannut sängyssä. Ei kiinnosta eikä haluta lähteä mihinkään. Meni mihin tahansa, oli missä tahansa niin olen aina yksin. En puhu kellekkään, en naura kenenkään kanssa, näen vain ympärilläni ihmisiä jotka nauravat ja iloitsevat elämästä yhdessä jonkun tai joidenkin kanssa. Olen kateellinen.

Olen kyllä yrittänyt monta vuotta saada ystäviä, mutta jollain tavalla onnistun aina menettämään ne. Olen yrittänyt katsoa peiliin ja kysyä mitä tein taas väärin ja mikä minussa on vikana. En vain tiedä. Yritän aina olla kaikille mukava ja kiva. En oikein koskaan tuomitse ketään sellaisena kuin he ovat. Minulle kuin kelpaisi kaveriksi kuka vain. Mutta minä en näytä kelpaavan kenellekkään. Edes tällaisena kuin olen.

Olen miesystävältäni yrittänyt pyytää jos hän voisi vähän enemmän huomioida minuakin minulla on nyt tällainen tilanne ja kaipaisin jotain joka näyttäisi minulle etten ole yksin ja että hän rakastaa minua. En vain oikein saa sitä häneltä. Siksi kai olen usein niin kiukkuinen hänelle. Pyydän kyllä aina anteeksi. Hän on vaan niin kamalan pitkävihainen, jota itse en ole. Vaikka hänkin huutaa minulle joskus kurkkusuorana, niin en vain osaa olla hänelle vihainen. Hän saa aina anteeksi hetkessä. Tavallaan olen iloinen siitä etten osaa kantaa vihaa. Mutta pitääkö hän minua nykyään itsestäänselvyytenä. Nytkin hän lähti kavereiden kanssa viroon. Hän ei vastaa viesteihin, eikä puheluihin. Hän sanoi ettei aio ottaa yhteyttä minuun kuin vasta sunnuntaina, koska itkin keskiviikkona omaa pahaa oloa hänelle puhelimessa. Olen yrittänyt pyytää häneltä viestein anteeksi monta kertaa ja kertoa kuinka häntä rakastan ja että en halunnut pilata hänen lomaansa heti alkumetreillä omaa pahaa oloa kertoen ja itkien. Lähetin hänelle pari kuvaakin itsestäni jossa hymyilen ja lähetän pusun. Mutta häntä ei vain kiinnosta.

Onko minut tuomittu olemaan yksinäinen.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

.

Vierailija
2/8 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tsemppiä! Olen vähän samanlainen...ei ystäviä eikä kukaan oikein halua ystävystyä kanssani. Sitten olen tosi riippuvainen miesystävästä ja roikun hänessä liikaa. Se alkaa ärsyttää ketä tahansa. Yritä tehdä jotain kivaa yksiksesi, älä lähettele viestejä miehelle vaan keskity johonkin muuhun, harrastuksiin tai katso leffoja/lue kirjoja. Tovin että löydät ystäviä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oon yrittänyt monestikin olla niin etten soita ja laita hänelle viestiä. Monesti siinä vain käy sitten niin, etten saata kuulla hänestä mitään pariin Viikkoon ja sitten taas valitan hänelle kuinka hänkin jättää minut vain yksin yksinäisyyteeni kanssa... ja sitten taas annan anteeksi. Eikä se oikeestaan muutu siitä.

Vierailija
4/8 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisitko aloittaa uuden harrastuksen, josta saisit ystäviä? Tai koulun kautta tutustua? En sano tätä pahalla, mutta kuulostat kyllä hieman itsesäälissä rypevältä.

Vierailija
5/8 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisitko aloittaa uuden harrastuksen, josta saisit ystäviä? Tai koulun kautta tutustua? En sano tätä pahalla, mutta kuulostat kyllä hieman itsesäälissä rypevältä.

Vierailija
6/8 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei. Mä samaistun suhun hieman, mutta musta on viime vuosina tullut kova, tunteeton ja jopa sadistinen. Toivon, ettet sä ajaudu tähän. Joku tuossa vaan kosketti. Mua koskettaa asiat enää vain hyvin harvoin. Älä kyynisty. Miehesi ei ehkä ymmärrä sua, ei ehkä ymmärrä ikinä. Tarvitsisit jonkun, joka tajuaa, mutta tiedän, miten mahdotonta on jättää se ainoa ihminen. Helpottaisiko sua yhtään esim. kirjeystävät? Jos englantisi on suht sujuvaa, netistä voi löytää kirjoittelukavereita helpostikin. Facebookissa on kansainvälisiä ryhmiä, joissa haetaan kirjeystäviä. Kannattaa hakea naispuolisia, eivät ole yleensä pelkkiä vonkaajia.

Älä anna itsesi kyynistyä. Mulla ei ehkä ole muita neuvoja. Sussa on jotain hienoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä voisit alkaa panostamaan omaan hyvinvointiisi? Miten voisit paremmin. Se voisi olla tavoitteesi...voida hyvin ny ja voida hyvin jatkossa.

tuijottelet aika paljon sitä mitä muut...montako ystävää sinulla on ja mitä miesystävä tekee.

kokeile olla utelias oman elämäsi suhteen. Sinä olet kiinnostava ihminen ja jos et ole, niin mitäs sitten? Sinulla on oikeus elää ja kokea ja kokeilla asioita. Sinulla. Se tyhjyyden tunne katoaa pikkuhiljaa, kun annat luvan  itse itsellesi nauttia omasta elämästäsi. Ja huomaat miten se elämäsi lomitteleee ja soljuu täällä kaikkien muiden kassa samassa. Sitten ei tarvitse niin laskea ystäviä. Alat huomata, että täällä on ihmisiä, eläimiä, luontoa, tekemistä, olemista...mitä milloinkin. Alat kiinnostua. Uskalla kiinnostua. Mutta aloita siitä omasta hyvinvoinnistai. Syö, nuku, liiku, lue, opiskele, tee töitä, harrasta. Jos poikaystävä ei jaksa...se si ole sinun vikasi. Se kaukosuhde on varmasti raskas teille molemmille. Joko jatkatte tai olette paussille.

voisit hakea pahaan olon apua ammattilaisilta. Joko lääkärin tai psykologin kautta tai sitten johonkin vertaisryhmän, hyvä olisi selvitellä mitä mielen solmuja jonkun niihin perehtyneen kanssa.

mitä kaikkea sinulla jo on? Mistä ainulle tulee hyvä meilä. Tutustu myös NLP.

Vierailija
8/8 |
08.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei sinun tarvitse olemassaolosi siltä poikaystävältä anteeksi pyydellä. Sinä olet. Saat olla sellainen kuin olet. Ala keskittyä asioihin, jokaista pidät. Etsi sellaisia. Ne kaverit ja ystävät tulevat sitten ajallaan. Löytyy samanhenkisiä tai samoista asioista pitäviä. Ei tarvitse miellyttää kaikkia. Ei tarvitse. Eikä voi. Yksinkin on hyvä viihtyä. Olla itselleen hyvää seuraa. Jokainen on jokatapauksessa yksin. Ja sitten voi välillä jakaa hetkiä erilaisten ihmisten kanssa. Ystävyyden muuttuvat. Ja ystävät muuttuvat ja itse muuttuu.

et ole tuomittu yksinäisyyteen. Jos sinä haluat ystäviä elämääsi, niin sinä alat tehdä sellaisia valintoja, että se on mahdolista. Se tapahtuu ajan kanssa. Etsi itsesi ja ole uskollinen itsellesi. Sinä olet hieno. Voimia.

Elämä on oppia. Ihmissuhteet ovat oppia. Tuo suhteenne on oppia. Elämä on. Se on mahdollisuuksia. Se kn niin monenlaista.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yksi kolme