Tekee pahaa, kun mies niin kylmä.

Häntä ei kiinnosta juurikaan, jos minulla jotain huolen aiheita. Aika lailla yksin saan huolehtia lasten asioista: tarhasta, neuvolasta, harrastuksista, ruoasta, vaatteista... Oikeastaan kaikesta. Lisäksi käyn töissä, mutta joudun tosi paljon joustamaan senkin suhteen mitä voin tehdä, kun miehellä sellainen työ, jossa hankalat työajat.

Läheisyyttä en saa koskaan. Mies on tehnyt hyvin selväksi että häntä ei se kiinnosta. Hän ei siitä mitään saa, muuttuu kiusaantuneeksi jos kosken häntä. Ollaan todellakin sellainen pariskunta, joka istuu kaukana toisistaan sohvalla, kun katsotaan telkkaria joskus (harvoin) yhdessä illalla. Yleensä hän on kyllä vaan koneella iltaisin tai alakerrassa pelaamassa. Tämä ei siis todellakaan minun toiveeni, vaan kärsin siitä ja se tuntuu pahalle.

Seksiä pitäisi hänen saada, on loukkaantunut, kun viime aikoina minua ei ole enää se kiinnostanut. Kiukuttelee, ei halua kuulla syitä haluttomuuteen, joista suurimpia tietysti on se läheisyyden puute. Alkaa pitää mykkäkoulua, jos jostain avaudun.

On tosi vaikea olla, mies ei kai missään nimessä halua erota, ei tosin nyt viime aikoina olla edes puhuttu aiheesta. Kertokaa te viisaammat, mikä neuvoksi? Pitääkö vaan luovuttaa? Mies haluaa kuitenkin, että lapset ovat lähellä, ei vaan halua ottaa vastuuta mistään, ja tekee heidän kanssaan jotain vaan silloin kun häntä sattuu huvittamaan. Luulen, että ajattelee kuitenkin että on jotenkin epäonnistunut jos on eroaa, ei tykkää siitä imagosta.