Mitä se on kun ei oikein tunne mitään? Ei iloa eikä surua.
Lähinnä tuntuu oudolle ajatus että joku suree jotakin ihmistä menettämisen jälkeen tms . En oikein tunne edes omaa persoonaa kuka olen. Tuntuu että näyttelen tai ylläpidän jotain roolia. Ulkopuolisena omasta kehosta.
Kommentit (19)
Vaihtoehtoja:
a) et tunne empatiaa ollenkaan, pers.häiriö
b) trauma, jonka takia olet lukinnut tunteesi pois
c) aleksitymia, et tunnista tunteitasi
d) dissohäiriö, lapsena oppimasi toimintatapa kestääksesi esim. kaltoinkohtelun
minulla oli pitkä masennuskausi, jolloin kaikki oli jotenkin tasaisen harmaata, mikään ei tuntunut miltään. En edes tajunnut, että kyse on masennuksesta, enkä ymmärtänyt mistä se johtui, kun kaikki elämässä oli periaattessa oikein hyvin.
Sitten jossain vaiheessa tuli eteen tilanne, jossa jouduin opettelemaan käsittelemään tunteita, itkemään ja suremaan, ja samalla tuli myös iloin ja onnellisuuden tunteet takaisin. En enää vaihtaisi takaisin tasaisen harmaaseen, kestän paskat ja vaikeat ajat, koska tiedän että tulee taas päiviä, kun kaikki tuntuu ihanalta ja kevyeltä.
Antiiikin kreikasta on jo sellainen luolavertas olemassa jossa vangit laitetaan istumaaan luolaan selkä luolan suulle päin ja luolan seinämissä näkyvistä varrjoista tulee heidän uusi todelllisuus.
Vierailija kirjoitti:
Antiiikin kreikasta on jo sellainen luolavertas olemassa jossa vangit laitetaan istumaaan luolaan selkä luolan suulle päin ja luolan seinämissä näkyvistä varrjoista tulee heidän uusi todelllisuus.
Se kuvaaa ihmisen hulluuutta kuinka ihminen rakentaa uuden todellisuuuden syrjäytyesssään sen käsityksen pohjalta mikä hänellllä on saatavisssa.
Vierailija kirjoitti:
Antiiikin kreikasta on jo sellainen luolavertas olemassa jossa vangit laitetaan istumaaan luolaan selkä luolan suulle päin ja luolan seinämissä näkyvistä varrjoista tulee heidän uusi todelllisuus.
Vähän eri asia tämä vai viittaatko siihen, että ap on yksi vangeista ja kokee, ettei tässä voi olla kaikki? Masentunut?
En oikein osaa sanoa tunnenko empatiaa. En ole koskaan osannut näyttää tunteita ja ne ei tunnu itsessäni miltään. Tämä häiritsee kyllä minua koska en ilmeisesti jostain syystä kykene tuntemaan asioita. Hämmennyn lähinnä tilanteessa jossa normaalisti kuuluisi tuntea jotain. Ap
Osaan hymyillä ja itkeä mutta ne ei tunnu mitenkään sydänjuuria myöten. Olen siis nainen. Ap
Epävakaalla on tuommoista. Voi tuntea muttei se ole jotenkin totta.
Sanotaan että sen aiheuttaa persoonallisuuden rakenne, jossa on tyhjiö keskellä. Eli persoonallisuuden luja ydin puuttuu. Tahdottomuus on myös tavallista, siis se että ehkä innostuu mutta kaikki lässähtää lyhyeen.
Vaikea asettaa siten pitkäjänteisiä tavoitteita kun ei oikein tiedä mitä lopulta haluaa. Ajopuuihmisiä.
Miten tuota epävakautta hoidetaan? Ap
Opiskelin ja tein töitä yhtäaikaa. Kotona pienet lapset. Mikään ei tuntunut enää miltään. Ei suru eikä ilo. Valmistuin ja lapset kasvoi. Nyt alan jo tuntea jotakin.
Minulla on juuri tuollainen olo. Olen (järkyttävän menetyksen jäljiltä hyvästä syystä) vaikeasti masentunut ja aika vahvasti lääkitty.
Tämä on kyllä todella ikävää elämää, mutta tämäkin on parempi vaihtoehto kuin se, etten käyttäisi lääkkeitä.
Tuska oli niin käsittämättömän suuri ja lamaannuttava etten lopulta kyennyt muuhun kuin suunnittelemaan itseni tappamista.
Joten siihen nähden tämä tällainenkin elämä on ihan okei. Mutta oma itseni en näin ole. Olen todella vahvasti tunteva ja pohtiva.
Ajatuskin siitä että olisin ja olisin ollut tällainen aina on oikeastaan kauhistuttava.
En siis nyt kykene tuntemaan esim. tuota kauhua, mutta ajattelen että näin olisi. Sille ihmiselle, joka olen oikeasti.
On aika erikoisen oloista, ettei ihminen luonnostaan tunne mitään. Psykopaatillakin on tunteet - ainakin silloin, kun hänen egoonsa osuu. Lähinnä se mitä psykopaatilla ei ole on empatia ja omatunto.
(On sitä siinäkin! Jokseenkin koko ihmisyyden ydin puuttuu, mielestäni. Empatian puute varmasti vie mukanaan myös kyvyn rakastaa.)
Aleksityymikollakin, jolla ei ole sanoja tunteille, on kuitenkin tunteet. No ehkä ei niin kovin vahvana, mutta silti.
Voisitko se sittenkin olla sinä? Aleksityymikko?
Jos saavuttaa satorin, kaikki vain tapahtuu.
Saadaan kyllä raporttia aistien kautta, mutta ei ole ketään vastaanottamassa sitä.
Derealisaatiokohtauksessa on samoja piirteitä lyhytkestoisesti ( 2sek - 5 min )
terveyskirjasto.fi/dlk00359
Jos sulla ap ei ikinä ole ollut tunteita ja olet ne näytellyt, niin miten vasta nyt heräsit tähän?
Minkä ikäinen olet?
Olin ylitunteellinen, kun minulle tehtiin jotain outoa psyykkistä ehkä huumaamalla ja sen jälkeen olen ollut tuollainen... aivokemioita.
Up