Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Nuorena äidiksi tullut, miten suhtauduttiin?

Vierailija
07.08.2015 |

Tarkoitan siis nyt 18-24-vuotiaita, alaikäiset teiniäidit ovat erikseen. Miten sinuun ja raskauteesi suhtauduttiin neuvolassa, koulussa, töissä jne? Olen itse 21 ja mies 20v, ja haaveillaan vauvasta. Miehellä vakityöpaikka. Pelottaa vaan, miten muut ihmiset suhtautuisivat tähän, kun ollaan niin nuoria kuitenkin.

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saimme ensimmäisen lapsemme minun ollessa 21v ja miehen 23v, toinen lapsemme syntyi siitä muutaman vuoden kuluttua. Neuvolassa ja töissä kaikki suhtautuivat asiaan positiivisesti. Muut opiskelijat (kumpikin teimme opintoja yhä), osa sukulaisista, jotkut kaverit ja erityisesti minun perheeni tuntuivat vähän kummastelevan aluksi asiaa... Kauheasti saimme kuulla, miten rankkaa tulee kuulemma olemaan. muistan ihmetelleeni, että maalaillaanko kaikille äideille tällaisia piruja seinille ;D

Vierailija
2/15 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 11:53"]Saimme ensimmäisen lapsemme minun ollessa 21v ja miehen 23v, toinen lapsemme syntyi siitä muutaman vuoden kuluttua. Neuvolassa ja töissä kaikki suhtautuivat asiaan positiivisesti. Muut opiskelijat (kumpikin teimme opintoja yhä), osa sukulaisista, jotkut kaverit ja erityisesti minun perheeni tuntuivat vähän kummastelevan aluksi asiaa... Kauheasti saimme kuulla, miten rankkaa tulee kuulemma olemaan. muistan ihmetelleeni, että maalaillaanko kaikille äideille tällaisia piruja seinille ;D

[/quote]

Jatkan vielä: Nyt kun lapset ovat jo isompia (vanhempi lukiossa, nuorempi vielä yläkoulussa), mietin yhä välillä, mikä meidän ratkaisussa oli tuolloin joidenkin mielestä niin kummallista. Olen todella onnellinen, että meidän lapset syntyivät juuri tuolloin. En toivoisi ikinä, että asiat olisivat menneet mitenkään toisin!!! Teimme kumpikin tuolloin opinnot loppuun lastenhoidon ohessa, minä tein itseasiassa toisenkin korkeakoulututkinnon siihen perään vielä. Ainoa asia, mikä vähän hirvittää, että jonkun vuoden päästähän nuo lapset jo muuttavat pois... Sitä on vielä vähän vaikea sulattaa (mutta näinhän se saattaisi olla, vaikka olisin kymmenen vuotta vanhempikin?)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Innostuneesti ja no.. ihan normaalisti tietenkin. Olimme 22v ja 25v, hyvässä iässä. Lapsettomuushoitojen avulla saimme, joten helpotus oli suuri myös vanhemmillemme. Olemme molemmat ainoita lapsia, joten myös ainoa toivo saada lapsenlapsia. Heti perään syntyikin sitten kaksoset. Esikoinen nyt 6-vuotias.

Vierailija
4/15 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ette te mun mielestä ole mitenkään ihmeellisen ikäisiä, sellasia aika perus. Nuorehkoja, mutta aikuisia ja yli kaksikymppisiä kuitenkin. Olisitte sitten ehkä 22 ja 21v, ei mitenkään shokeeraavaa. Teinit erikseen, jostain 17v raskaudesta voisin ajatellakin jotain ja nippa nappa 19v raskaudestakin, on aika iso ero olla 18 tai 22

Vierailija
5/15 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mietin 21-vuotiaana ihan stressissä mitä mahtaa ihmiset sanoa ja tuijotteleeko kaikki. Olisihan se epämiellyttävää jos kaikki nyrpistelisivät. Nyt viisi vuotta mennyt eikä yhtäkään kommenttia tai katsetta ole tullut huomattua,vaikka en pukeudu mitenkään itseäni vanhentavasti. Aina reipas ponnari päässä, reivityt farkkushortsit ja vaikka tavallinen toppi päällä. Ei mitään tätimäistä. Kukaan ei ole suhtautunut ihmeellisesti, arvostetaan kyllä selkeästi korostuneesti, kun olen nuori äiti JA menesytnyt työelämässä, siitä saa lisäpisteitä vaikka en ole kokenut taivaltani yhtään vaikeammaksi kuin muiden. 

Vierailija
6/15 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meille esikoinen syntyi kun olimme 21v ja toinen kun olimme 25v. Kaikki suhtautuivat oikein positiivisesti, lasten välissä hankittiin omakotitalokin. Miehellä oli vakityö, itse olen alalla mikä työllisti hyvin ilman vakitöitäkin, toisen lapsen aikaan minullakin oli vakityö. Se riippuu mielestäni ihmisestä, jos kauheasti olisi ryypätty ja rällätty ja riehuttu niin varmasti kaikki olisivat suhtautuneet negatiivisemmin ja ihmetelleet miksi lapsia hankimme. Mutta olimme hyvin rauhallinen pari joka halusi lapsia ja halusi asettua aloilleen niin ei siihen ollut kellään negatiivista sanomista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin 24 mikä on aivan normaali ikä saada lapsia. En ymmärrä miksi ikäni olisi vaikuttanut siihen mitä äitiydestäni ajatellaan.

Vierailija
8/15 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 12:15"]Meille esikoinen syntyi kun olimme 21v ja toinen kun olimme 25v. Kaikki suhtautuivat oikein positiivisesti, lasten välissä hankittiin omakotitalokin. Miehellä oli vakityö, itse olen alalla mikä työllisti hyvin ilman vakitöitäkin, toisen lapsen aikaan minullakin oli vakityö. Se riippuu mielestäni ihmisestä, jos kauheasti olisi ryypätty ja rällätty ja riehuttu niin varmasti kaikki olisivat suhtautuneet negatiivisemmin ja ihmetelleet miksi lapsia hankimme. Mutta olimme hyvin rauhallinen pari joka halusi lapsia ja halusi asettua aloilleen niin ei siihen ollut kellään negatiivista sanomista.
[/quote]
Jatkan vielä että ainoa ongelma on kavereiden puute. Ei ollut nuoria äitejä minun paikkakunnallani ja siinä sitä oltiin kaksin vauvan kanssa. Kaikilla mammoilla tuntui olevan joku, minne tahansa meninkin niin kaikki oli vanhempia. Naapurin rouvan kanssa sitten istuttiin hiekkalaatikolla jutustelemassa, mutta 21-vuotiaana ei muita kohtalotovereita siis ollut. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos vastauksista! Ihana kuulla noinkin positiivisia kokemuksia, ehkä sitten vain stressaan turhaan. Ystäväni sai esikoisensa 19v ja nyt 21v (mies 2v vanhempi) odottaa toista, ja kertonut saaneensa osakseen aika paljon uteluita ja ihmettelyjä. Mulla on tosiaan opiskelut vielä kesken, mutta kohtuu hyvin työllistävällä alalla. Opiskelen lisäksi monimuotopuolella AMK:ssa, koska pidän itsenäisestä työstä, joten opiskelisin vauvankin jälkeen mahdollisuuksien mukaan vaikka olisinkin vielä virallisesti äitiyslomalla. Toki tiedostan että kaikkien vauvojen kanssa se ei ole mahdollista, mutta tähtään kuitenkin siihen että kun lapsi on yli
6kk, jatkaisin opiskeluja omaan tahtiin eteenpäin. AP

Vierailija
10/15 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain esikoisen vähän ennen 21-vuotissynttäreitäni. Ammattilaiset neuvolassa ym. suhtautuivat tosi mukavasti ja luottavaisesti, ei mitään ongelmia. 

Sen sijaan joiltain täysin tuntemattomilta vanhemmilta äideiltä tuli tosi ilkeää kommenttia liikkuessani lapsen kanssa esim. leikkipuistoissa, Puuhamaassa, ihan kävelymatkalla kauppaan jne. Ei kaikilta, osa oli tosi mukavia, mutta niitä ilkeitäkin tuli tasaiseen vastaan. 

Sain toisen lapsen 25-vuotiaana ja yhä silloin osa näistä tuntemattomista jaksoi piikitellä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei mitään negatiivista kommenttia keltään, neuvolassakin ikä on vain sivuseikka. Olin 21 ja mies 23 tytön syntyessä. Olen ollut lähes 2 vuotta kotona ja viikon päästä aloitan uudet opinnot amk:ssa (edelliset jätin kesken vaikka oli tarkoitus mennä takaisin, ei ollut minun juttu ja nyt olen tyytyväinen että sain äitiyslomalla miettiä tätäkin rauhassa). Mies ollut tytön syntymän jälkeen kolmessa eri työpaikassa määräaikaisilla sopimuksilla, onneksi on ollut töitä ainakin tähän asti. Hyvin on pärjätty ja niin varmasti tekin :) Onnea teille ap vauvan yritykseen!

Vierailija
12/15 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin juuri täyttänyt 22v kun sain esikoisen.
En pitänyt itseäni mitenkään nuorena eikä neuvolassakaan mitenkään oudosti suhtauduttu.
Vanhemmat äidit tuntui katsovan oudosti ja muistan sen olleen kiusallista.
Nyt yli kolmekymppisenä vasta tuntuu että olen täysin uskottava äitinä näiden vanhempien äitien silmissä.
Ystäväpiirissäni oikeastaan kaikki ovat tulleet äidiksi reilu parikymppisinä niin en koskaan ajatellut sen olevan mitenkään outoa. Toisen lapsen sain 25 vuotiaana ja kolmannen 28 vuotiaana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan normi ikäisiä äitejä. Mitä siinä on ihmettelemistä. Itse tulin raskaaksi 14v 70-luvulla. Jokapuolella tarjottiin ratkaisuksi aborttia tai adoptiota. Elämäni paras ratkaisu että pidin lapsen.

Vierailija
14/15 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin 22 v ja kyllä minua selvästi pidettiin nuorena äitinä.

Toista odottaessani 25-vuotiaana kaikki automaattisesti olettivat kyseessä olevan esikoisen odotus.

Nyt kun olen yli 30 v kukaan ei tunnu laskevan kuinka "nuorena" olen lapseni saanut. Kai ne ajattelevat, että olen "kypsän ikäinen" mutta näytän vähän nuoremmalta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
07.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain lapsen 18-vuotiaana, ja ajoittain olen joutunut kuulemaan asiattomuuksia, kuten arveluita tuloistani, koulutustaustastani tai päihteidenkäytöstäni. Nämä ovat kyllä jääneet ajan kanssa pois. Yksi, mikä itseäni ehkä harmitti, oli se, että minulla ei oikein ollut samanikäisiä kavereita, joilla olisi lapsia. Hiekkalaatikolla ja vauvakerhoissa oli hankala ystävystyä yli 10 vuotta vanhempien äitien kanssa. Mielenkiinnonkohteet, kuten televisiosarjat ja musiikkimaku, samoin kuin elämäntilanne yleensä olivat erilaiset.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kaksi kolme