Introvertti sosiaalisessa ammatissa
Minä olen ja kysynkin teiltä, jotka olette myös: miten jaksatte työssänne? Minulla ainakin on jokaisen päivän jälkeen "takki tyhjä".
Kommentit (16)
Olen hoitaja ja introvertti. Työpäivän jälkeen olen kuin tyhjiin puristettu tiskirätti. Työpäivä on yhtä ärsytystä, vedän roolia, ansaitsisin oscarin suorituksestani. Olen vakavissani miettinyt irtisanoutumista ja muuttoa jonnekin korpeen kasvattamaan vihanneksia ja kalastamaan ruokani. Vaikka ymmärrän työni tärkeyden, tuntuu että en vain jaksa tätä samaa rutiinia ja asukkaiden valitusta päivästä toiseen.
Minä olen myyjänä erikoisliikkeessä ja kans jäätävä rooli päällä joka päivä. Esitän että kiinnostaa ettei potkuja tulisi. Omaan huikaisevat näyttelijänlahjat. En ole sosiaalinen en sitten yhtään ja pahinta on kun asiakas alkaa vaikka kertomaan jotain käyttökokemuksiaan meidän tuotteista...ei kiinnosta sitten yhtään ja ärsyttää että on pakko lässyttää jotain paskaa vastaukseksi.
Tiedostan kyllä kyynistymiseni ja alanvaihto on ollut jo pitkään aikeena. Haluaisin johonkin pimeään varastoon jossa saisin olla yksin omassa rauhassani.
En hyvin, ei se vaan kerta kaikkiaan pidemmän päälle toimi, joten siksikin alanvaihto on työn alla.
Väsynyt. Usein stressaantunut olo ja puran sitä muihin (siis läheisiini). En tunne oloani tyytyväiseksi. Tunnen usein tehneeni väärän alavalinnan... Ikävä vaan introverteille on todella rajautuneet uravaihtoehdot nykyaikana.
Olen kyllä introverttii mutta sosiaalinen; välillä liiankin. Hiljaisempina päivinä on kiva jutella jotain "kahden kesken" asiakaan kanssa reseptiloosissa. Kiireaikana keskityn ihan reseptintoimitukseen ja hommat hoituu, tosin saatan jossain vaiheessa havahtua miettimään, että olenko oikeasti edes katsonut vastapuolella olevia ihmisiä.
Stressiä pukkaa, jos pitää palvella hälisevää ihmistyhmää, jossa kukaan ei kuuntele mitä sanon ja kaikki huutelee sekaan jotain, mutta näitä nyt on todella harvoin.
Jaksan siis hyvin.
Olen introvertti ja työni sisältää välillä sosiaalisia ja välillä yksinäisempiä päiviä. Olen kyllä huomattavasti väsyneempi noiden vuorovaikutuksellisten päivien jälkeen, jotka sisältävät usein myös esiintymistä.
Täällä myös, mutta jollain tavalla pärjäilen.
Sama. Päivän jälkeen on takki tyhjä. Koen tosin työkavereiden ja pomon kanssa juttelun rasittavammaksi kuin asiakkaiden. Työskelen lakitoimistossa, mulle on helppoa jutella asiallisesti asiakkaiden kanssa, mutta small talk on se ongelma mikä väsyttää.
Jaksoin eläkkeelle asti, mutta kun työpäivät oli ihmisjoukkojen kanssa touhuamista, niin illat ja viikonloput oli ihana olla omassa rauhassa.
Usein väitetään, että introvertti ei muka pärjäisi sosiaalisessa ammatissa, ei olisi alalle soveltuva, mutta ei se pidä paikkaansa. Se on vain joidenkin kyökkipsykologien kuvitelmaa. Ekstrovertti ei välttämättä ole edes paras mahdollinen sosiaaliseen työhön, varsinkin jos on ääritapaus. Hänen pitää saada olla suuna päänä joka paikassa. Introvertti sen sijaan osaa ja jaksaa myös kuunnella. Siinäkin tosin on vaaransa. Hänen kuuntelijantaitoaan käytetään usein härskisti väärin. Kokemusta on.
Olisitte onnellisia, että edes pystytte feikkaamaan sosiaalista. T: sosiaalisesti kömpelö introvertti
Kyllä minä jaksan ja nautin työstäni. Olen kosmetologi, joten tietysti pitää osata keskustella ihmisten kanssa, mutta tykkään pikkutarkasta "näperryksestä" esim. Ripsipidennysten laitto ja siinä saa olla hiljaa :) en ole tekopirteä enkä esitä mitään... Keskustelen, neuvon ja palvelen asiakasta hillitysti ja asiantuntevasti. En esim. Utele henkilökohtaisuuksia tai muuta mitä tiedän monien kollegojen tekevän ja olen kyllä pidetty.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 22:58"]
Olisitte onnellisia, että edes pystytte feikkaamaan sosiaalista. T: sosiaalisesti kömpelö introvertti
[/quote]
Miksi sellaista pitäisi feikata? Itse en ole koskaan halunnut niin tehdä, vaan olen avoimesti mikä olen, eli suorastaan erakkomainen introvertti. Olen valinnut ammattinikin sen mukaan ettei tarvi olla paljoa ihmisten kanssa tekemisissä. Paljon etätöitä tekevänä koodarina on mukavaa.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 23:03"]
Kyllä minä jaksan ja nautin työstäni. Olen kosmetologi, joten tietysti pitää osata keskustella ihmisten kanssa, mutta tykkään pikkutarkasta "näperryksestä" esim. Ripsipidennysten laitto ja siinä saa olla hiljaa :) en ole tekopirteä enkä esitä mitään... Keskustelen, neuvon ja palvelen asiakasta hillitysti ja asiantuntevasti. En esim. Utele henkilökohtaisuuksia tai muuta mitä tiedän monien kollegojen tekevän ja olen kyllä pidetty.
[/quote]
Tuollaisille introverteille jotka ei ole aika ääripäitä vaan todennäköisesti ambivertin suuntaan jo, on mahdollista sosiaaliset ammatit. Itselleni tuollainenkin työ olisi kauhistus, koska jo ihmisen lähellä oleminen ahdistaa, ja alkaa ärsyttää aika äkkiä.
Kannattaa tehdä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Itsekin introverttinä luonteena en pysty olemaan ihmisten ilmoilla kovin kauaa yhtäjaksoisesti. Laita itsesi etusijalle. Silloin kun sinulla itselläsi on hyvä olla, se heijastuu muihinkin.
Minusta työroolissa on kuitenkin paljon helpompi olla ihmisten parissa kuin epämuodollisesti vain omana itsenään.
Jaksoin 10 vuotta ja sitten tuli stoppi. Tosin tuossa välissäkin olin äitiyslomilla ja pitkällä saikulla kun en oikein jaksanut.