Vihaan äitiäni, vaikka se on kiellettyä...

Aina vähättelevä, alentava ja nyt vanhetessaan jopa ilkeämielinen, musertava hirviö. 

Hänkin tietysti vihaa minua. En ole täyttänyt hänen odotuksiaan. Mutta miten niitä odotuksia voi täyttää, kun lapsuudessa ja nuoruudessa on kohdannut vain jatkuvaa solvaamista?

Kaikki, mitä yritän on "no, mitähän tuostakin tulee" -- "sinunsta ei ole mihinkään" jne. 

Kuolisi pois, niin saisi edes pikkuperinnön! Olen kauhea, tiedän!