Lue keskustelun säännöt.
Pilkkusääntöjen opetus.
06.08.2015 |
Olenko ainoa, jolle ei vieläkään osaa pilkuttaa lauseitaan oikein? Opettajat eivät ole oikein koskaan opettaneet kunnolla, ja kun kysyy että miksi esimerkiksi tässä käytetään pilkkua mutta tässä ei, on vastaus opettajalta yleensä "No kielikorva sen vain sanoo." Mistä voisin tankata noita pilkkusääntöjä?
Kommentit (23)
Ja eka lause päin puuta. Siis, olenko ainoa joka ei vieläkään osaa pilkuttaa lauseitaan oikein? Ajatukset iha solmussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pilkutus on vaikeaa useimmille ihmisille, usein jopa meille ammattikirjoittajille. Kaiva esiin koulun äidinkielen oppikirjasi. Sieltä löytyvät pilkkusäännötkin.
Kuinka hyvin hallitset kieliopin? Tiedätkö, mikä on pää- ja mikä sivulause? Tunnistatko keskeiset lauseenjäsenet (predikaatti, subjekti, objekti, adverbiaali)? Erotatko rinnastus- ja alistuskonjunktiot toisistaan? Suomen kielen pilkkusääntöjen oppiminen edellyttää näiden käsitteiden tuntemista. Itse olen äidinkielenopettajana huomannut, että pilkkusääntöjen oppiminen tyssää yleensä siihen, ettei lauseenjäsennys ole hallussa. On turha yrittää opettaa sellaisia sääntöjä kuin "kahden rinnasteisen päälauseen väliin ei tule pilkkua, mikäli näillä on yhteinen toistamaton lauseenjäsen, kuten subjekti tai adverbiaali", jos oppilaat eivät tiedä, mitä näillä käsitteillä tarkoitetaan. Syy, miksi näitä puolestaan ei useinkaan osata, on se, että kielioppi mielletään tylsäksi eikä siihen siksi viitsitä paneutua.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 12:09"]
Pilkutus on vaikeaa useimmille ihmisille, usein jopa meille ammattikirjoittajille. Kaiva esiin koulun äidinkielen oppikirjasi. Sieltä löytyvät pilkkusäännötkin.
[/quote]
Tai kannattaa lainata kirjastosta Äidinkielen käsikirja. Sellainen paksu sinikantinen kirja. Siellä on todella hyvät kielioppisivut siellä lopussa.
Et, ole. ,Itse osasin, joskus mutta ne, säännöt, on ajan mittaan, unohtuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvitä ensin itsellesi, mikä on lause ja miten erotat päälauseen ja sivulauseen. Sen jälkeen lauseiden välisen pilkutuksen sisäistämiseen riittää yhden pääsäännön ja kahden poikkeuksen oppiminen. (Alakoulussa opittujen järkyttävien muistisääntöjen unohtamista suosittelen myös: ei ole mitään sanaa, joka vaatii aina luokseen pilkun tai päinvastoin.)
Jos onnistut luomaan virkkeen, jota et osaa pilkuttaa, kirjoita asia jotenkin toisin.
Pääsääntö: lauseet erotetaan toisistaan pilkulla.
Säännöstä on kaksi poikkeusta
1. Pilkkua ei tule, jos päälauseilla on jokin yhteinen osa, esim. tekijä
Av-mamma ottaa mielellään kantaa ja tietää kaiken paremmin.
2. Pilkkua ei tule rinnasteisten sivulauseiden väliin
Aihe vapaa -palstalla käsitellään asioita, jotka kiinnostavat mutta niitä ei uskalleta kommentoida omalla nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisivatko ihmiset opetella turhat asiat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistekin nyt väärässä paikassa. Otsikkoon ei tule pistettä...
Eiköhän jätetä nuo huolet peruskoululaisille?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainut. En ole koskaan oppinut, vaikka joskus olen yrittänyt. Pilkuttaminen tuntuu ihan hatusta heitetyltä sääntöineen. Iso osa pilkuista ei sovi mitenkään yhteen puhutun kielen kanssa. Tuntuu hullulta laittaa tunti tekstin kirjoittamiseen ja monta tuntia pilkkujen paikkojen miettimiseen. Silti menee metsään.
Toisin kuin monissa muissa kielissä suomen kielessä on ihan tarkat pilkkusäännöt. Niissä ei ole juuri tulkinnan varaa, eivätkä ne tosiaankaan ole hatusta heitettyjä vaan perustuvat virkkeiden lauserakenteeseen ja ovat useimmiten täysin yksiselitteiset.
Jos osaat laittaa pilkun sivu- ja päälauseen väliin ja lisäksi käyttää luettelopilkkuja, osaat jo ihan hyvin. Tässä ketjussa ne pari poikkeustakin jo mainittiin. Säännöt löytyvät esimerkiksi jokaisesta yläkoulun äikänkirjasta. On muuten äärimmäisen vaikea kuvitella, että joku äikänope opettaisi pilkkuja "kyllä sen kielikorva kuulee" -tyylillä, koska säännöt ovat selvät ja ne ovat jokaisessa oppikirjassa. Luokanopet ovat toki asia erikseen.
Säännöt ymmärtääkseen pitää tietää, mitä tarkoittavat seuraavat käsitteet: lause, virke, sivulause (konjunktio-, relatiivi-, epäsuora kysymyslause), päälause, yhteinen lauseenjäsen (esim. subjekti, ardverbiaali), rinnasteinen (rinnastuskonjunktiot).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukahdin heti.
Miten voikin olla näin tylsää?
Haluaisin oppia pilkuttamaan kivasti.
Miten pilkutetaan seuraavt lauseet?
Uskaltaako kukaan oikeoppinen äidinkielen osaaja jaella neuvoja omalla nimellään saatikka korjailla toisten virheitä?
Kielioppitaitajien rohkeus punnittaisiin jos voisivat julkisesti omalla nimellään soimata kielioppitumpeloita.
Oikeasti olisi hauskaa oppia kirjoittamaan oikeaoppisesti jos se oppiminen tapahtuisi hauskasti. Alkaa ahdistaa kaikki huippu pätijät vakavikot.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka hyvin hallitset kieliopin? Tiedätkö, mikä on pää- ja mikä sivulause? Tunnistatko keskeiset lauseenjäsenet (predikaatti, subjekti, objekti, adverbiaali)? Erotatko rinnastus- ja alistuskonjunktiot toisistaan? Suomen kielen pilkkusääntöjen oppiminen edellyttää näiden käsitteiden tuntemista. Itse olen äidinkielenopettajana huomannut, että pilkkusääntöjen oppiminen tyssää yleensä siihen, ettei lauseenjäsennys ole hallussa. On turha yrittää opettaa sellaisia sääntöjä kuin "kahden rinnasteisen päälauseen väliin ei tule pilkkua, mikäli näillä on yhteinen toistamaton lauseenjäsen, kuten subjekti tai adverbiaali", jos oppilaat eivät tiedä, mitä näillä käsitteillä tarkoitetaan. Syy, miksi näitä puolestaan ei useinkaan osata, on se, että kielioppi mielletään tylsäksi eikä siihen siksi viitsitä paneutua.
Hei ope :p
En todellakaan ymmärrä miksi kielioppi on nimetty niin vaikeasti.. Ketä kiinnostaa lapsena opetella jotain niin tyhmiä ja vaikeita sanoja kuin infinitiivi tai translatiivi. Eiväthän ne edes kuulosa suomen kieleltä, eivätkä ne itsessään viittaa kuvaavasti siihen mistä on kysymys.. Miksi opetella "ulkolainen" sana verbi jos se tarvitsee suomennoksen = tekemistä... ? Joten en todellakaan tiedä edelleenkään mitä ko. "ulkolaiset" sanat tarkoittavat. Asiani on kuitenkin aina tullut ymmärretyksi virheistä huolimatta. Olisi kuitenkin viisaampaa opettaa äidinkieltä yksinkertaisemmin ihan selkokielellä niin ehkä ne ei-hikipingot kiinnostuisivat myös.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka hyvin hallitset kieliopin? Tiedätkö, mikä on pää- ja mikä sivulause? Tunnistatko keskeiset lauseenjäsenet (predikaatti, subjekti, objekti, adverbiaali)? Erotatko rinnastus- ja alistuskonjunktiot toisistaan? Suomen kielen pilkkusääntöjen oppiminen edellyttää näiden käsitteiden tuntemista. Itse olen äidinkielenopettajana huomannut, että pilkkusääntöjen oppiminen tyssää yleensä siihen, ettei lauseenjäsennys ole hallussa. On turha yrittää opettaa sellaisia sääntöjä kuin "kahden rinnasteisen päälauseen väliin ei tule pilkkua, mikäli näillä on yhteinen toistamaton lauseenjäsen, kuten subjekti tai adverbiaali", jos oppilaat eivät tiedä, mitä näillä käsitteillä tarkoitetaan. Syy, miksi näitä puolestaan ei useinkaan osata, on se, että kielioppi mielletään tylsäksi eikä siihen siksi viitsitä paneutua.
Olisikos jotain vialla, jos äidinkielen opettaja ei osaa opettaa omaa ainettaan selkokielellä opetettavan henkilö ymmärtämällä tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Aihe vapaa -palstalla käsitellään asioita, jotka kiinnostavat mutta niitä ei uskalleta kommentoida omalla nimellä.
Tuohon on hyvä syy. Jos käyttää jotain nimimerkkiä (tai omaa nimeä), keskustelut muuttuvat lopulta yllättävän usein vain keskusteluksi jostain nimimerkistä ja sen takana olevasta ihmisestä ja tämän ominaisuuksista. Nettihän on täynnä vakavasti häiriintyneitä ihmisiä ja valehtelijoita, psykopaattejakin.
Suurin osa ihmisistä ei osaa pilkkusääntöjä täysin (itsellekin tuottaa joskus vaikeuksia). Joillakin ihmisillä on mielessä yksinkertaiset muistisäännöt siitä, minkä sanan eteen tulee pilkku ja minkä ei, mutta ei käsitystä siitä, miten koko virke vaikuttaa pilkutukseen. Monet jotka mielestään osaavat pilkkusäännöt, pilkuttavat siis vain yksittäisiä sanoja katsomalla (eli joskus meneekin pieleen) eivätkä osaa miettiä pilkutusta tilannekohtaisesti lauserakenteiden ja lauseiden keskinäisten suhteiden pohjalta.
On tärkeää erottaa rinnastus- ja alistuskonjuktiot, sivulauseet ja päälauseet ja se, milloin lauseet ovat toisilleen rinnasteisia ja milloin alisteisia. Lauseesta tulisi osata etsiä persoonamuotoinen verbi. Tutustu näihin asioihin äläkä vain siihen, minkä yksittäisten sanojen eteen tulee pilkku.
https://www.cs.tut.fi/~jkorpela/pilkut.html