Lue keskustelun säännöt.
Vuoroviikkolapsen äitipuolet
06.03.2022 |
Olen niin lopen väsynyt ja uupunut tähän. Nyt vuosien jälkeen on jotenkin reppu täynnä ja en vaan enää mitenkään jaksaisi, että joka toinen viikko kotiimme tulee vieras. Anteeksi karkea kuvaus, mutta rehellinen, jos olen juuri niin tunnen. En rakasta tuota nyt jo esiteiniä yhtään. Ei minkäänlaista kiintymystä ole, en kaipaa, kun on pois. Silloin voin hyvin ja kotona on hyvä ilmapiiri. Onko täällä muita, joilla olisi samanlaista tunnemailmaa, onhan nämä uusperheet niin yleisiä nykyisin..
Kommentit (11)
Et ole äitipuoli eikä sinun tehtävä ole rakastaa. Olet vieras tälle nuorelle ja niin on nuorikin sinulle. Älä ota roolia, mikä sinulle ei kuulu. Olet isän puoliso, et äitipuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan sanoja äitipuoli ja isäpuoli. Vanhemman uusi puoliso ei ole puoliksi äiti tai isä eikä vähempääkään, hän on vanhemman uusi puoliso.
Se sinun kotisi on sen esiteinin koti. Kuvittele, miltä nuoresta tuntuu asua puolet nykyelämästään sinun kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Et ole äitipuoli eikä sinun tehtävä ole rakastaa. Olet vieras tälle nuorelle ja niin on nuorikin sinulle. Älä ota roolia, mikä sinulle ei kuulu. Olet isän puoliso, et äitipuoli.
Ehkä nyt en hakenut sinun mielipidettäsi vaan kokemuksia muilta samassa tilanteessa olevilta.
Kun lapsi tulee meille niin normaali arki katkeaa ja kodissa vallitsee outo ilmapiiri, mies ja minä "näyttelemme", mikään ei ole aitoa niinkuin silloin, kun ollaan kahdestaan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat asunnot tai viikonloppuna menet itse vaikka kaverin luo.
Vuoroviikot ja viikonloput on katkonaista elämää. Ei ihme jos tuntuu vieraalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehen lapset tulevat vain joka toinen vkl. He ovat ihan mukavia, ja äitinsä kasvattaa niin kurissa ja nuhteessa, että ovat hyvätapaisia.
Mutta ei: en silti tykkää, että tulevat. En mahda tunteilleni mitään.
Vierailija kirjoitti:
Se sinun kotisi on sen esiteinin koti. Kuvittele, miltä nuoresta tuntuu asua puolet nykyelämästään sinun kanssasi.
Itse en onneksi ole haksahtanut uusperheeseen mutta olin erolapsi. Jäin omasta tahdostani asumaan äitini kanssa enkä suostunut vuoroviikkoasumiseen, en voinut sietää isäni uutta puolisoa, en sitä hänelle koskaan näyttänyt mutta uskon että hän aavisti. Isääni tapasin säännöllisesti.
Isäni puolisoon rupesin suhtautumaan neutraalimmin vasta kun aikuistuin, minullekin tuli vähän enemmän ymmärrystä ja kypsyyttä, nykyisin olemme ihan ok väleissä.
En tiedä mikä ratkaisu on eri perheiden kannalta parhainta mutta itse olen tyytyväinen siihen ettei vanhempani pakottaneet minua vuoroviikkoasumiseen, se olisi minusta kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä et ole äiti eikä sun tarvitse sitä lasta rakastaa. Sillä lapsella on jo isä ja äiti jotka häntä rakastaa.
Sovussa kuitenkin pitää pyrkiä elämään, jos on uusperhe-elämään lähtenyt. Sinuna ehkä järkkäisin sit vaan enemmän omaa menoa lapsiviikolle, silloin mies ja lapsikin saa sitten enemmän isä-lapsi-aikaa joten win-win.
Minulla oli joskus sama tilanne. Kestin, vaikka helppoa ei ollut. Nyt kuitenkin kun on mukavaa kun aikaa on kulunut 20 vuotta ja tuo hankala teini on ihan ok aikuinen ja hänellä on kaksi pientä lasta, joille olen mummi. Omia lapsia ei minulla ole ja olen kyllä iloinen tästä mummin roolista. Pikkuiset alkoivat oma-alotteisesti kutsumaan minua mummiksi, vaikka kukaan ei kehottanut ja muut minua puhuttelevat etunimellä.