Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En vaan pääse exästä yli. :(
04.08.2015 |
Meidän erosta on parin päivän päästä tasan 7 vuotta, mutta tuntuu että oon henkisesti jämähtänyt siihen aikaan kun oltiin yhdessä. Olen yrittänyt mennä eteenpäin ja välillä melkein onnistunut, mutta aina jossain vaiheessa on tullut jokin muistutus hänestä, jokin kappale, haju, paikka, samannäköinen ihminen ja kaikki sureminen on alkanut uudestaan.
Meidän ero oli minulle aivan järkyttävä shokki, josta en koskaan päässyt yli. Muistan kuinka eron hetkellä kropasta lähti tunto, tuntui että katson tilannetta ulkopuolelta, sydämen syke hidastui ja liikkuminen oli vaikeaa. Vähän tämän jälkeen tuli päinvastainen tunne. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, en pysynyt paikallani vaan lähdin ulos juoksemaan päämäärättömästi. Siitä vuosi oli helvettiä, koin pahinta ahdistusta ja masennusta mitä olen kokenut ikinä.
Jossain vaiheessa aloitin uuden koulun ja löysin uuden suhteen. Luulin että olen päässyt exästä yli, mutta mitä vielä. Jos en miettinyt häntä valveilla niin hän tuli uniin. Heräsin haukkoen henkeä ja itkien, hiestä märkänä. Ja tämä on toistunut vuosia.
Nyt, pari viikkoa sitten törmäsin sattumalta exän kuvaan netissä. Ja sitten lähti... sydän alkoi hakkaamaan, kädet ja jalat täristä. Ensiksi hymyilin onnellisena kuin idiootti, sitten tuli paniikkikohtaus. Sen jälkeen olen nähnyt exästä koko ajan unia ja hän on pyörinyt mielessäni koko ajan. Huomaan ajattelevani, että rakastan häntä vieläkin ja haluaisin hänet takaisin. Että minä ja elämäni on kokonaista vasta kun saan hänet taas. Tämä rakkaus(?) on niin voimakasta että _sattuu_. Välillä olen tuntenut tätä henkilöä kohtaan ihan suunnatonta vihaa ja toivonut hänelle niin kauheita asioita, ettei ääneen voi sanoa. Mutta sitten taas huomannut, että salaa mieleni sopukoissa haluan hänet takaisin.
Eron jälkeen olin niin shokissa ja sekaisin sekä tuskissani, että hakeuduin psyk. palvelujen piiriin. Kerroin erosta mutta sitä ei koskaan otettu tosissaan. Sain lääkereseptin ja satunnaisia käyntejä hoitajalla. Nyt vuosia myöhemmin olen ollut jos jonkinlaisessa hoidossa, osastolla jne. mutta ei siitä ole ollut mitään apua. Kun olen kertonut näistä eron aiheuttamista asioista niin olen saanut osakseni lähinnä vähättelyä. Posttraumaattinen stressioireyhtymä löytyy diagnooseista ja rauhoittaviakin on määrätty "ahdistukseen", mutta eivät nuo auta.
Tämä on kuin painajaista. En pääse elämässä eteenpäin vaikka yritän. Tämä henkilö on mielessäni koko ajan. Mitä ihmettä teen? :( Muilla kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (5)
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 00:16"]
Miksi erositte? Onko mahdollista, että pystyisitte puhumaan asiat selviksi exän kanssa? Se voisi tuoda mielenrauhan.
[/quote]
En tiedä tarkkaa syytä itsekään. Varmaan joidenkin riitojen takia. Eron jälkeen yritin puhua hänen kanssaan ja olisin halunnut jatkaa kavereina, mutta hänelle se ei sopinut. Väkisin en kenessäkään viitsi roikkua (ainakaa näkyvästi. henkisestähän roikun, halusin tai en. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 2 kaveria, joilla ei ole edes eksää, mutta ovat olleet molemmat vuosia (toinen 30 v) piinaavan rakastuneita. Vailla vastarakkautta. Toinen on jopa saanut lähestymiskiellon, kun ei vaan jättänyt rakkautensa kohdetta rauhaan. Noilla molemmilla on varmaan skitsofrenia. Psykooseja ainakin.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 00:27"]
Mulla on 2 kaveria, joilla ei ole edes eksää, mutta ovat olleet molemmat vuosia (toinen 30 v) piinaavan rakastuneita. Vailla vastarakkautta. Toinen on jopa saanut lähestymiskiellon, kun ei vaan jättänyt rakkautensa kohdetta rauhaan. Noilla molemmilla on varmaan skitsofrenia. Psykooseja ainakin.
[/quote]
Olen tällaisista kuullut ja lukenut, ja itsellänikin on yksi tällainen umpirakastanut kaveri joka vainoaa rakkaudenkohdettaan väkivaltaan asti. Itse en halua olla sellainen. En ole exäänkään ollut yhteyksissä vuosiin sillä nolaisin vain itseni. :/ Sikäli olen toistaiseksi rauhallisempi tapaus, että en pidä mitään yhteyttä henkilöön enkä häntä vainoa. Mutta eipä sitä tiedä mitä tulemaan pitää. Välillä tuntuu että kohta sekoan täysin enkä enää tiedä mitä teen. Nytkin on jo pitkään esiintynyt sitä, että teen jotain mitä en itse ymmärrä. Teot ja tunteet eivät kohtaa...
-ap
Vaikutat järkevältä, ja tiedät missä omat rajasi menevät. Entä se uusi parisuhde? Tuntuuko sinusta, että rakastat uutta kumppaniasi oikeasti ja hän on sinulle se oikea?
Minulla oli hyvä ystävä, jonka kanssa meni välit poikki. Ystäväni halusi lopettaa yhteydenpidon, en tiedä miksi. Johtui luultavasti ystäväni omista, henkilökohtaisista ongelmista. Se tuntui pitkään ylitsepääsemättömän pahalta ja tuntuu se vieläkin ikävältä.
Olen kuitenkin yrittänyt ajatella, että ei se ystävä olisi nykyään enää samanlainen, ihana kaveri. Ystäväni olisi sellainen, joka ei halua minua elämäänsä ja ihan kuin eri ihminen. En voi haikailla menneisyyden asioita, koska ne ovat mennyttä eivätkä palaa. Vaikka ystäväni haluaisi taas aloittaa yhteydenpidon, ei olisi mitään takeita että asiat olisivat taas samalla tavalla kuin ennenkin. Todennäköisesti ne eivät olisi.
Ajat muuttuvat ja ihmiset siinä samalla. Yritän keskittyä nykyhetkeen ja uusien ihmissuhteiden rakentamiseen. Menneeseen ei saa jäädä kiinni, vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty :(
Alue: Aihe vapaa
Miksi erositte? Onko mahdollista, että pystyisitte puhumaan asiat selviksi exän kanssa? Se voisi tuoda mielenrauhan.