Onnistuukohan verkko-opinnot kotoa samaan aikaan kun syntyy vauva taloon?

Mietin hakeutumista opiskelemaan aikuispuolelle, luentoja neljänä iltana kuukaudessa, lisäksi tietysti oma panos opiskeluun. Onnistuuko vauvan kanssa, kokemuksia?

Että kokemuksia kaipailen...



Olitko 2 opettaja vai mistä mielipide tuli?

No riippuu varmaan vauvasta, omasta jaksamisesta ja muista järjestelyistä.



Itse sain verkko-opinnot melkein loppuun ennen vauvan syntymää. Palautin yhden kurssin parikymmensivuisen tehtävän muutama tunti ennen synnärille lähtöä. Onneksi, olisi muuten jäänyt kyllä tekemättä, tai ainakaan ei olisi tullut yhtä hyvät arvostelut. Yksi tentti siis piti tehdä vielä syntymän jälkeen ja se menikin ihan penkin alle, eli nipin napin läpi.



En nyt ehdottomia totuuksia ala laukomaan, mutta en itse enää lähtisi yrittämään.

Itse olen yhden vauvan vauva-aikana lukenut yhdestä aineesta perusopinnot, siis entiset 15 ov, ja hyvin meni. Ja aika vähän aikaa siihen käytännössä käytin, meillä oli jo useampi lapsi jne.



Ja monet opet ovat kyllä ihan ymmärtäväisiä.

Olin totaali-yh, sain kyllä tehtävät tehtyä ja palautettua, mutta liian monesti kävi niin, että kokeisiin olisi pitänyt mennä, mutta hoitajat peruivat tulonsa -> kurssien arvosanat jäivät saamatta.



Vauvakin itki kovin paljon, hyvä jos sain itse pari tuntia enempää yössä nukuttua. Lopulta stressasin vauvaa, väsymystä ja sitä pakkoa, että kouluakin olisi saatava eteenpäin. Lopetin opinnot kesken, uni ja hyvinvointi kuitenkin tärkeämpää.

jos teillä jo monta lasta (kotona) tai hurahdat vauvasta niin, että et pysty puhumaan mistään muusta, niin sitten ehkä ei.



muuten kyllä. monet vauvat on aluksi aika hiljaisia ja vaan nukkuu. eli riippuu vauvasta, itsestäsi ja ajankäytöstäsi.



liikaa ei ehkä kannata itseään rasittaa, ja muistaa nauttia myös löysäilystä, jos kyseessä on esikoinen.

mutta vauvanikin oli aika helppo tapaus

Että kokemuksia kaipailen...

Olitko 2 opettaja vai mistä mielipide tuli?

Monesti vain törmää siihen käsitykseen, että ne opinnot hoituvat vauvan ohella, mutta käytäntö on osoittanut toista. Jompi kumpi kärsii taatusti. Lisäksi on helppo käyttää "verukkeena" sitä, että on pieni vauva kotona, ja sen perusteella yrittää saada erityiskohtelua, esim. pidempiä palautusaikoja tehtäville, yksilöityjä kursseja, löysempää arviointia, jne. Sitten ope saa haukut niskaansa ja on vauvakielteinen ja vaikka mitä. Huvittavinta tietysti on se, että ope on itse perheellinen ja tällainen resurssien ulkopuolinen työ jäisi sitten omalla ajalla laadittavaksi eli on open perheeltä pois... Kuka olikaan lapsikielteinen..?

Ei ole lastenhoito juuri haitannut. Opintoja en sitten enää siihen päälle ole ottanut.

Jos vielä odotat vauvaa, asia voi vaikuttaa siltä, että teoriassa onnistuisi. Käytännössä alkuajat vauvan kanssa on niin tiivistä kaikin puolin, että en kehota ottamaan mitään ylimääräistä, itseäsi ja vauvaa ajatellen. Odota hetken aikaa, ei ne opintomahdollisuudet mihinkään karkaa.



Itse teen opintoja nyt, kun vauva on 8 kk ja aikamoisia järjestelyjä se vaatii yhä(meillä myös toinen lapsi, 4 v.), miehen panostusta ja itsensä piiskaamista; motivaatio pitää olla luja, että vie ne opinnot myös loppuun. Opiskelen iltaisin ja viikonloppuisin, päivät lasten kanssa (tosin opintoihin kuuluva harjoittelu päiväsaikaan, silloin hoito järjestettävä lapsille). Yliopistollisesta aikuisopiskelusta kyse, noin 15 "vanhaa" opintoviikoa (opettajan pedagogiset opinnot).

niin varmasti onnistuu, edellyttäen,, että isompi lapsi on joskus hoidossa.

Suoritan neljänä iltana viikossa kursseja iltaopiskeluina ja muutaman kurssin verkko- tai etäopiskeluna jaksossa.

Hyvin on mennyt, vaikka vauvan syntyessä oli 3 v kaksosetkin jaloissa, nyt takana jo 2 v ja valmistuminen on ensi keväänä.



Paljon tekee se että kuinka mies on valmis antamaan sinulle sitä aikaa, että saat rauhassa opiskella. Meillä se käy hyvin kun mies ottaa töidensä jälkeen täyden vastuun että saan opiskella ja käydä koulussa, viikonloput menee myös aika pitkälle lukiessa. Suoritan siis vaihtelevasti 5-7 kurssia jakson aikana,

Mustakin tärkein on se, millainen vauva sattuu syntymään. Meillä esikoinen nukkui 8 tuntia vuorokaudessa, ja yhtäjaksoista unta oli puoli tuntia kerrallaan. Yöunille vauva nukahti parin kuukauden ajan vasta aamukolmelta. Ja minä kun en pärjää ilman unta, niin tuossa tilanteessa jo ruuan laittaminen meinasi olla ylivoimaista puhumattakaan jostain vakavammasta aivotyöskentelystä.



Nyt neljä vuotta myöhemmin univelkaa ei juurikaan enää ole. Eli vauvan unenlahjat vaikuttavat todella paljon siihen, mitä pystyt tekemään.



Mutta vaikka vauva nukkuisi paljonkin ja hyvin, niin sitten vaikuttaa oma unentarpeesi, tahtosi ja järjestelykykysi, kykysi luopua muusta ja miehen ja tukiverkon apu opiskelun auttamiseksi.

Jos ei ole mikään "pakko", niin miksi ihmeessä?!!



Varhaisen vuorovaikutuksen kannalta olisi todella tärkeää, että äiti keskittyy alkukuukaudet "vain" vauvaansa! Näin mm. uusin pikkuvauvatutkimus vahvistaa. Opiskelu rajoittaa äidin saatavuutta ja jaksamista, vaikka miten olisi helppo vauva ja mies tukena.



Miettikää nyt vähän! Suorittaa ehtii myöhemminkin, ei vauva ole projekti, joka menee siinä sivussa. Opiskelu, vaikka olisikin "vain" kotonaopiskelua ja verkkosellaista vie energiaa paljon. Käytä ap se energia nyt tärkeämpään! Odota muutama kuukausi, vuosikaan ei ole pitkä aika - sinä ehdit opiskella myöhemminkin, vauva-aika sen sijaan ei palaa!



Tv. opettaja, KM

Itse tein tehtäviä todella helposti kun pieni vauva nukkui mega päiväunia. Oli ihanaa kun tissitin vauvelin ensin kunnolla ja sitten vain vaunuihin ja ulos nukkumaan itkuhälyttimen kanssa ja sain aivan hyvin tehtyä niitä tehtäviä sillä aikaa kun vauva nukkui. Itse olin tietysti äitiyslomalla niin sain tehtyä tehtäviä joka päivä milloin vain vauva oli nukkumassa.



Ei se ole kuule vauvalta pois se, että sen nukkuessa teet hommiasi. Toiset äidit surffailee sen ajan netissä! Sä voit opiskella.



Tietenkin kun vauva on hereillä niin huomiosi on vain hänelle.



Kummallista höpinää tuolta "opettaja, KM""