Kannattaako ihastukselle kertoa tunteista?
Kommentit (22)
Ei tunteista kannata puhua mitään. Se mikä kannattaa on tehdä kiinnostus muuten selväksi eli kysy henkilöä johonkin vapaa-ajan aktiviteettiin.
Ei kannata. Lapsellista ja kiusallista. "Kuule Jaakko, mä oon siis tosi ihastunut suhun!"
Mitä tuollaiseen pitäisi vastata?
Ei pidä eikä kannata kertoilla mitään. Ensin on syytä itse katella, että onko sillä ihastuksella itsellään mitään todentuntuista kiinnostusta ap:ta kohtaan.
Jos ei ole, ominen tunteiden pläyttäminen päin toisen naamaa, on noloa ja kiusallista molemmille.
Saattaa vaikuttaa suhteisiin, esimerkiksia jos ollaan samalla työpaikalla ym. vastaavassa.
Voi tulla tuollaiselle oman ihastuksen hölölöttäjälle jopa vähätettelevää naureskekua ja juoruja takanapäin.
En halua kuulla, koska en ole kiinnostunut sinusta!
Kannattaa jättää se sika jo ennen kuin se ehtii antamaan pakit?
Jos joku tulee mulle tunnustamaan tunteita, aion kutsua häntä jatkossa kullanmuruksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Lapsellista ja kiusallista. "Kuule Jaakko, mä oon siis tosi ihastunut suhun!"
Mitä tuollaiseen pitäisi vastata?
Riippuu täysin tilanteesta. Jos on jonkun kanssa jo kaveri ja vietätte aikaa yhdessä, niin silloin asia pitää hoitaa juurikin noin. Tietysti voi salata tunteensa, mutta ei näin ihmissuhteitakaan synny.
Mulle tuli kerran yksi työkaveri tunnustamaan tunteitaan ja oli toooosi kiusallista koska en ollut huomannut mitään, en antanut ymmärtää mitään, olin varattu ja raskaana, eikä ollut minkäänlaista kiinnostusta häneen. Karttelin lopputyösuhteen ajan ja nolostelin, en enää koskaan hakenut siihen työpaikkaan enkä halua sitä tyyppiä enää koskaan nähdä!
Ei varmaan lähtökohtaisesti kannata kertoa tunteitaan ihan suoraan. Tosin minun nykyinen mieheni meni suoraan asiaan kun otti yhteyttä minuun. Olimme tosin jo toista vuotta katselleet toisiamme yhteisen harrastuksen parissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Lapsellista ja kiusallista. "Kuule Jaakko, mä oon siis tosi ihastunut suhun!"
Mitä tuollaiseen pitäisi vastata?
No, mä kyllä olen vasta 13-vuotias eli ei varmaan haittaa jos olenkin vähän lapsellinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä eikä kannata kertoilla mitään. Ensin on syytä itse katella, että onko sillä ihastuksella itsellään mitään todentuntuista kiinnostusta ap:ta kohtaan.
Jos ei ole, ominen tunteiden pläyttäminen päin toisen naamaa, on noloa ja kiusallista molemmille.
Saattaa vaikuttaa suhteisiin, esimerkiksia jos ollaan samalla työpaikalla ym. vastaavassa.Voi tulla tuollaiselle oman ihastuksen hölölöttäjälle jopa vähätettelevää naureskekua ja juoruja takanapäin.
Ei kai kukaan aikuinen nyt kenellekään puolitutulle mitään mene läväyttämään. Tietysti tilannetta pitää ensin tarkastella.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Lapsellista ja kiusallista. "Kuule Jaakko, mä oon siis tosi ihastunut suhun!"
Mitä tuollaiseen pitäisi vastata?
Olimme molemmat sinkkuja ja ystäviä. Nykyään yhdessä jo yli 30 vuotta tuollaisen tunnustuksena jälkeen, toki olin henkisesti valmistunut myös välien viilenimiseen tuon tunnustuksen jälkeen. 😌
Kannataa teoilla eli toista huomioimalla tuoda tunteensa esiin ja sillätavoin kuullostella toisen tila.
Olen sinkku monestakin syystä enkä pysty parisuhteeseen, mm. siksi kun olen niin herkkä. Älkää käsittäkö väärin, en luule mitään itsestäni kun sanon näin, mutta minulla on kaksi kokemusta olla itse ihastuksen kohteena ja se on ollut kauhun paikka.
Minut on kutsuttu käymään jossakin ja sitten sanottu, että haluan pitää sua hellästi, tahdon olla kanssasi. Itse taas en ollut lainkaan halukas niin se oli kamala paikka! En myöskään tahdo satuttaa toisen tunteita mutta onneksi sain tilanteet hoidettua pehmeästi ja kunnioittaen. Kerroin pitkällisesti kaikki syyt miksi olen sinkku, ja että olin todella otettu siitä, että joku minusta pitää. Lähetin myös puhelimella iloisia kuvia ja kyselin kuulumisia sen jälkeen jonkin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli kerran yksi työkaveri tunnustamaan tunteitaan ja oli toooosi kiusallista koska en ollut huomannut mitään, en antanut ymmärtää mitään, olin varattu ja raskaana, eikä ollut minkäänlaista kiinnostusta häneen. Karttelin lopputyösuhteen ajan ja nolostelin, en enää koskaan hakenut siihen työpaikkaan enkä halua sitä tyyppiä enää koskaan nähdä!
Ei varmaan kannata ihastua tällaisiin ihmisiin, joiden sosiaaliset taidot on näin onnettomat.
Voi miettiä, onko kehitellyt tunteita itsekseen. Onko vuorovaikutus ollut tavallista? Oletteko edes tehneet mitään erityistä yhdessä?
Yritä ensin ehdottaa jotain tekemistä.
Kannattaa kertoa vihastuksesta, että vaikuttaisi vaikeasti tavoiteltavalta.
Olen kertonut mutta hän ei vastannut tunteisiini. Toivon vieläkin että muuttaisi mielensä.