Vika on minussa
Tulin viime yönä valvoessani siihen tulokseen, että kaverittomuuteni vika on minussa. Koska se on jatkunut koko elämän, jo ihan lapsesta asti. Valis
Kommentit (8)
Tuon oivaltaminen voi olla jonkun uuden alku.
Vierailija kirjoitti:
Oletko liian kriittinen kavereitten suhteen?
En ole. Lapsena vaan olin aivan järjettömän ujo eikä mulla ollut mitään kokemusta toisten lasten kanssa olemisesta. Äiti oli kotiäiti eikä vienyt mua mihinkään. Naapurin lapset ei maaseudulla halunneet leikkiä kanssani, joten menin ns kylmiltään kouluun ja jouduin heti kiusatuksi. En vaan osaa jutella ihmisten kanssa sujuvasti ja mua siksi karsastetaan. Ap
No nythän vastasit itse kysymykseesi.
Sinulta puuttuu ihmissuhde taidot. Olet todennäköisesti vetäytyvä ja torjuva. Näin ollen on ihan päivänselvää ettei kukaan tunne halua lähestyä.
Kun annat viestiä "pysy kaukana" kuka silloin haluaisikaan?
Piikit pystyssä muitten suuntaan on tehokas keino jäädä yksin.
Minäkin olen todennut, että vika on minussa. Jo aikoja sitten. Minusta ei ole vaimoksi eikä äidiksi . Ei ystäväksikään
Tuli mieleen Kirsi Kunnaksen runo siilistä:
"Oi, sanoi siili.
Olen tunteellinen siili.
Olen hyvä, kiltti, hellä"
Ja kenelläpä kellä
On vastaan sanomista.
Se vain on surullista
Että piikkikuoren alla
Siilin hellyys piili.
Vierailija kirjoitti:
No nythän vastasit itse kysymykseesi.
Sinulta puuttuu ihmissuhde taidot. Olet todennäköisesti vetäytyvä ja torjuva. Näin ollen on ihan päivänselvää ettei kukaan tunne halua lähestyä.
Kun annat viestiä "pysy kaukana" kuka silloin haluaisikaan?
Piikit pystyssä muitten suuntaan on tehokas keino jäädä yksin.
Juuri tätä mä tarkoitan. Yritän nyt opetella olemaan erilainen. Ap
Oletko liian kriittinen kavereitten suhteen?