Mitä tehdä?

Olen 22v nainen, seurustelen 40v miehen kanssa. Tutustuimme netissä ja rakastuimme kovasti. Emme siis toistemme ulkonäköön, vaan sisimpään. Mies tuntui lähes sielunkumppanilta, pystyimme puhumaan mistä vaan ja ymmärsimme jotenkin toisiamme.

Nyt olemme seurustelleet 3 vuotta. Miehen vieressä on ihana nukkua, sen sylissä on turvallista ja monesti nojaan sen mahaan vasten. Voisi sanoa, että se on kuin isähahmo, vaikka eihän nyt isän kanssa tule vierekkäin nukuttua. Se huolehtii ja neuvoo (mikä välillä ärsyttää) ja varoittelee aina. Jos vietän aikaa nuorien miesten kanssa, se on mustasukkainen.

Minuun ihastui äsken 27v mies. Olen viettänyt sen kanssa jonkin verran aikaa, jonka seurauksena mieheni on aivan sekaisin mustasukkaisuudesta. En kuitenkaan ole yhtään ihastunut tähän 27v mieheen. Rakastan vain miestäni. Tiedän kuitenkin, etten ole ollut enää onnellinen mieheni kanssa ja luultavasti elämäni helpottuisi jos eroaisin. Siksi olen tutustunut tähän mieheen ja toivonut, että ihastuisin siihen.

Mutta en osaa ihastua, varsinkaan rakastua. Olen ollut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty, joka johti myöhemmin raiskaukseen. En osaa luottaa miehiin, mutta nykyinen on pullea, 3 lapsen isä, jolla ei vientiä ole, ainoastaan työkiireitä, lastenhoitoa ja minun kanssa olemista. Se siis tuntuu turvalliselta vaihtoehdolta, eikä se minua jättäisi, kun olen sen mielestä parasta mitä se voisi saada.

Tajuan kyllä, että olen traumoistani niin rikki, että parisuhteen miettimisen ei pitäisi edes olla ajankohtaista. En halua suhteelta muuta, kuin että voi puhua kaikesta ja tulla tarvittaessa syliin turvaan. Ahdistun, jos toinen odottaa seksiä.

Toivoisin teiltä tietty pidempiä vastauksia, mutta ainakin mielipiteitä mitä kannattaisi tehdä
a) Jatkaa miehen kanssa
b) Jättää mies ja vaihtaa 27-vuotiaaseen
c) Jättää mies ja jäädä sinkuksi