Lue keskustelun säännöt.
Pettynyt itseeni ja elämääni
02.08.2015 |
En ole tyytyväinen elämääni. En tiedä muuta kuin että terapiaan on mentävä, jotta "solmut" aukeavat. Päällisin puolin kaikki on hyvin. On hyvä mies, olen sosiaalinen ja kivaluonteinen. Koen kuitenkin yksinäisyyttä ja kaipaan yhteisöllisyyttä. Muutama ystävä löytyy mutta vain yksi semmoinen kenen kanssa ei aina tarvi ennakkoon sopia koska nähdään, vaan voi extempore kysyä että miten olisi kahvit. Muilla kiirettä elämässä ja eivät ole tottuneet elämäntyyliin jossa lampsitaan toisen luo kahville noin vain. Kaipaan touhua elmääni, mutta tämänhetkiset ihmissuhteet ei anna siihen myöden. Kaipaan ja ikävöin sitä että asioita touhutaan porukassa, mulla ei ole tämmöistä mahdollisuutta. Ja yhteisöllisen porukan kasaaminen ympärille on hankalaa ja vaikeeakin kun ikää on jo reilu kolmekymmentä. Koska tässä näin kävi. Olen surullinen kun elämäni on mennyt tämmöiseksi. Tänään en ole tehnyt yhtään mitään, en saanut aikaiseksi mitään, ollut vain.
Karkea purkautuminen. Olen asunut nuorena maalla mistä jäänyt hyvät muistot. Nyt kaupunkilaisena elämäni on yksinäistä ja tyhjää. Surulliseksi tekee. Mutta mikään ei muutu, ellei asioille jotain tee. Siksi olen hakeutumassa terapiaan.
Missä on nykyajan yhteisöllisyys?
Kommentit (8)
Kaupungissahan on ties mitä harrastuspiirejä, sinne vain. :) Myös esim seurakunnan tapahtumat on hyvä paikka tutustua ihmisiin ja verkostoitua, vaikkei mikään uskis olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 21:03"]En mä nyt jaksa vastata sun kysymyksiin humslassa mutta onko sula tiukka pillu? voikko ottaa kuvan aijaahin?
[/quote]
tyhmä olen mutta tää naurattaa mua!
Mulla samantyyppisiä ajatuksia. Kaikki tuntuu jotenkin turhalta. Sinänsä kaikki ok. Mulla varmaan vaikuttaa lapsuuden huonot kokemukset asiaan. Tsemppiä sulle, et ole yksin!
Vapaaehtoistyö ja harrastukset voisivat tuoda yhteisöllisyyttä elämään. Helsingissä on paljon kaupunkikulttuuritapahtumia, jotka ovat uudenlaista yhteisöllisyyttä, esim. Block partyt ja Kallio-liike, kyläyhdistykset (Kumpula, Käpylä), Ravintolapäivä, Siivouspäivä, jne. Myös Helsinki Missio, SPR jne ottavat innolla vapaaehtoisia vastaan.
Mun neuvo on että elämä on nyt, älä hukkaa sitä tuollaisten ajatusten takia. Koita tehdä elämä niin mieluistaksi kuin se tässä tilanteessa on. Ajat muuttuvat, kolmikymppisenä ei vaan elämä ole enää samanlaista kuin kymmen vuotta sitten. Ystävät saavat lapsia, eikä heillä ole enää samalla lailla aikaa kuin ennen. Baarit eivät enää jaksa kiinnostaa. Keskity hyviin asioihin elämässäsi, sulla on kuitenkin ihana mies, muutama ystävä ja ilmeisesti elämä ihan hyvällä mallilla. Harrastuksissa tapaa muita ihmisiä, ja ehkä saisit sitä kautta (lisää) uusia ystäviä. Haaveiletko perheestä, jos sinulla ei vielä lapsia ole. Ehkä se toisi sisältöä ja merkitystä elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmasi ei taida olla yhteisöllisyyden puute; sinulla on ystävä jonka luo voit "lompsia vaan" ja kavereita joiden luo voit mennä sovitusti..Näin ymmärsin. Sullahan on hieno sosiaalinen rinki ympärilläsi.
Pitäiskö miettiä, miksi haluat haalia ihmisiä tekemään ja olemaan kanssasi noin paljon? Etkö osaa olla ja tehdä itseksesi ja yksinäsi? Seikkailla elämässä ihan oman onnesi nojassa..=))
[quote author="ExoPol" time="02.08.2015 klo 21:55"]
Ongelmasi ei taida olla yhteisöllisyyden puute; sinulla on ystävä jonka luo voit "lompsia vaan" ja kavereita joiden luo voit mennä sovitusti..Näin ymmärsin. Sullahan on hieno sosiaalinen rinki ympärilläsi.
Pitäiskö miettiä, miksi haluat haalia ihmisiä tekemään ja olemaan kanssasi noin paljon? Etkö osaa olla ja tehdä itseksesi ja yksinäsi? Seikkailla elämässä ihan oman onnesi nojassa..=))
[/quote]
Toiset ihmiset kaipaavat enemmänkin sellaista paljon kavereita, vähemmän ystäviä -toimintaa. Totta kai pari hyvää ystävää on yksi elämän tärkeimmistä asioista, mutta toiset nauttivat enemmän vain laajasta kaveripiiristä kuin muutamasta läheisestä ystävästä.
Minussa on vähän ap:n vikaa. Olen aina yrittänyt löytää omahenkistäni ystäväporukkaa, mutta jotenkin aina epäonnistun. Lapsesta asti ystävystyn aina "väärien" ihmisten kanssa.
Hirttonarun ohjeet löytyy netistä.