Vertaistukea ja hyviä vinkkejä uusioperheen alkuun?

Up! En kai nyt ihan hirviö ole jos tunnen olevani alussa hukassa?

Tsemppiä! Muuta en osaa sanoa kuin ole oma itsesi, älä yritä olla mitään ihmeellistä. Puhukaa lapsille avoimesti että tilanne on uusi sinullekin ja yhdessä teidän pitää löytää teidän porukan tavat. Sinä olet isän ja lasten ystävä, et äiti etkä äitipuoli mutta asutte aina osan aikaa sinun kodissasi yhdessä ja kaikilla pitää olla turvallinen olo. Paljon riippuu lasten iästä, pienempien kanssa sopeutuminen menee useimmin helpommin kuin teinien kanssa.

Oliko pakko muuttaa yhteen?

Mun mielestä toi on lapsille tosi kurjaa. Ovat isänsä kanssa pari viikonloppua kuussa ja siellä on joku vieras nainen leikkimässä perhettä :( Ei noin.

Miksi sinulla pitäisi olla paikkaa perheessä? Lapsilla on jo perhe, eivät he tarvitse uutta sellaista. Viikonloppu on isän ja lasten aikaa, joten mitä vähemmän tunget itseäsi siihen mukaan, sen parempi kaikille. Kyllä se vähitellen muuttuu, mutta antaisit isän olla ensisijaisesti isä ja vasta sitten sinun kumppanisi.

Minun lapsi kävi tälläisen uusioperheen luona eli etäisän ja hänen avovaimonsa luona sovitusti 2 kertaa. Ekalla kerralla kaikki oli vissiin mennyt ok mutta toisella kerralla avovaimo oli lähtenyt pois ja nyt sitten ei lasta enää haeta sovittuihin tapaamisiin.

En aio olla mikään äiti tai leikkiä sellaista, ja heidän yhteistä aikaa en rajoita, mutta jos asumme yhdessä niin pitäähän minullakin olla paikkani. Lapset on ottanut asian hyvin, eivätkä vierasta, mutta voihan se hetken vaatia sopeutumista, kun on tottunut erilaiseen elämään. Ap

Meillä on myös samanlaiset uusperhekuviot ollu jo 3v. Miehellä on tokalle luokalle menevä tyttö, hän käy meillä pääsääntöisesti joka toinen viikonloppu. Itse teen yötöitä aina viikon putkeen ja toisen olen vapaalla. Tytön käytös muuttu reilusti huonompaan suuntaan kun meni kouluun..heittäytyy passiiviseks, kiukuttelee, joka asiaan tiuskii "joojoo tiietään", isälleen vetää kilareita ja jää tappelemaan vastaan, mutta mulle ei tee sitä. Joten minä komennankin viimekädessä, kun hermo menee tytön pelleilyyn. En kuitenkaan huuda tai kurita fyysisesti. Nyt on tyttö alkanu valehtelemaankin ja kavereille pitäis päästä joka päivä meilläkin ollessa, jos sanotaan ei niin kiukuttelee loppupäivän pienimmästäkin aiheesta. Kotonaan saa lähteä kavereille heti aamupalan jälkeen, äiti on työtön. Me ollaan molemmat myös aina kotona, kun tyttö on meillä ja kannustetaan omatoimisuuteen ja siihen, että käyttää mielikuvitusta ja viihtyisi ulkoleikeissä ja ulkoilemassa, ilman että kokoajan pitää olla menossa kylään johonkin tai vartavasten keksiä hänelle jatkuvasti tekemistä. Me asutaan rauhallisella omakotitaloalueella, äiti oman uusperheensä kanssa esikaupungissa rivarissa. Tyttö on nyt kesälomalla ollut vain muutamia päiviä kotona, muutoin äiti kierrättänyt viikosta toiseen eri kyläpaikat ja kummit/mummit, kunnes tulee meille ja taas lähtee mummon kautta kotiin pariks päiväksi ja sama ruljanssi alkaa taas alusta. Helvetin rasittavaa kun lapsi on kun sokerihumalassa kokoajan noiden kyläilyjensä takia, kiintyminen kyllä viilentyny minun puolesta jonkinverran nyt..tuntuu että tyttö on tällä hetkellä "välttämätön paha". Toivottavasti rauhoittuu edes vähän, kun koulut alkaa ja joutuu neiti palaamaan säännölliseen arkeen.