Mustamaalausta anoppilassa

Olemme nyt olleet jo kuukauden (!) anoppilassa miehen toiveesta/painostuksesta ja alan olla aivan loppu. Lomamatka tai vuokramökki ei tullut kyseeseen, koska miehen mielestä 1- ja 2-vuotiaiden kanssa ei voi mennä mihinkään (olen itse eri mieltä, kunhan loma on hyvin suunniteltu). Appivanhemmat puuttuvat kaikkeen ja painostavat kaikessa yhdessä mieheni kanssa minua vastaan. Esim. en saisi pukea lapsia haluamallani tavalla, lisäksi anoppi on teilannut opiskelu- ja työsuunnitelmani, jotka mies on laverrellut hänelle (itse en olisi edes halunnut kertoa heille niistä). Emme saisi mennä juuri minnekään ja kun ehdotin kotieläinpuistoa kohteeksi, niin anoppi ja mieheni yhteistuumin teilasivat ideani sanoin "eihän niissä ole mitään nähtävää". Mieluummin pitäisi istua sisällä kaikki päivät ja katsoa televisiota. Kun menen itsekseni ulos, mies kitisee minusta vanhemmilleen ja väittää mm. mielisairaaksi/hulluksi. Muuten mies huutaa, määräilee ja nimittelee minua (kerran jopa tönikin), mutta appivanhemmat eivät sano siihen mitään. Minua sen sijaan syyllistetään lähes kaikesta. Olen huono vaimo, kun en passaa miestäni tarpeeksi jne. Mies ei suostu viemään autolla kotiin tai junalle, kun olemme kuitenkin parin päivän päästä lähdössä. Tämä on ollut aivan hirveä kesä minulle.