Miten tiesit, että liittoa ei ole mitään järkeä jatkaa?
Mun pitäis päättää haluanko jatkaa avioliittoani vai en?
Takana pitkä liitto ja jotain viisi vuotta on menty ihan kaveri pohjalla. Aloitettiin parisuhdeterapia, mutta eipä tuo ainakaan vielä ole tuonut onnea ja autuutta, eikä tietoa siitä mitä tekisin? Mies haluaisi jatkaa eli päätös pitäisi minun tehdä.
En ole vielä pettänyt, mutta olen ihastunut useamman kerran ja tiedän, että jossain vaiheessa luultavasti petänkin, jos ei tilanne muutu.
Ilman lapsia ei varmasti enää oltaisi yhdessä. Mistä sinä tiesit, että ero on oikea vaihtoehto? Ja mistä sait apua päätöksentekoon?
Kommentit (10)
Minä en koskaan tehnyt päätöstä, vaikka tilanne oli sama kuin teillä. Mies teki, ikävästi. Oletko jaksanut puhua miehen kanssa?
Yksinolo pelottaa, tapaanko koskaan enää ketään, huoliiko kukaan minut? Miten osaan enää lähestyä ketään, kiinnostunko enää edes kenestäkään? Nämä oli ainakin mulla eron esteenä. Jos sulla on jo liitossa ollessa vientiä, tuskin tulee ongelmaksi.
en minä muuta osaa sanoa, punnitse hyviä ja huonoja puolia. Pidä päiväkirjaa, siitä näet miten tilanne etenee, vaikka arjessa tuntuisi asiat junnaavan. Tai senkin näet sieltä jos junnaa. Sitten voit miettiä mihin elämäsi käytät.
Mies ei välitä enää ja haluaa pois luotani. Ei kuitenkaan tehnyt ratkaisua joten minun se oli tehtävä. Mulla on luottavainen olo tulevaisuuden suhteen. Ajattelen etten tämän yksinäisempi yksin voi olla. Ja jos toinen ei enää välitä, miksi yksin jatkaisin yrittämistä. Yksinäisiä hetkiä varmasti tulee mutta on myös tunne että saatan vielä kokea ihanan onnen :)
Pidä kiinni tuosta ajatuksesta, onnea et saa liittoa jatkamalla. Mulla ei ole kaikki mennyt hyvin eron jälkeen, mielialaongelmia, huonoja suhteita ja yksinäisyyttä. Silti olen tyytyväinen eroon. Mulla oli tapana istua yksin kylmässä saunassa ja miettiä mitä oikein olen tekemässä ja miten ankeaa ja pelottavaa kaikki on. Sitä en halua enää koskaan. Vaikka olen nyt tuskallisen yksinäinen, on tämä yksinäisyys erilaista. T. 3
Sanotaan et sen toisen tehtävä ei ole tehdä sinua onnelliseksi-totta mutta ainakin jos huomaa et se toinen tekee sut (puheillaan/teoillaan) sut koko ajan onnettomaksi on aika erota.Miten paljon teillä on puhuttavaa vielä, miten kiinnostuneita olette toistenne tekemisistä, seksi? Siinä joitain "mittareita"
Ap kiittää, tännehän olikin tullut vastauksia:-)
Nyt ollaan puhuttu paljon ja nyt on paljon parempi ollakkin, mutta näitä vaiheita on ollut ennenkin..kaikki aina vaan tyssähtää ja palataan samaan vanhaan.
Seksiä vielä on, mutta se on tarpeiden tyydyttämistä. Siitä ei saa henkistä tyydytystä.
On tää vaan niin vaikeeta. Ehkä toi päätös syntyy sit, kun sen on valmis tekemään..ap
Mulla ja mun miehellä samat ongelmat. Lähinnä yhteiset illat on TV:n katsomista hiljaa eri puolilla sohvaa ja vierekkäin ei olla nukuttu hetkeen. Silti välillä tulee läheisiä tunteita, joskin suurimman osan ajasta tunnen että meidän väliltä on kaikki tunteet kuolleet. :(
En tiedä kauanko jaksan enää tätä. Mies aina puolustuskannalla kun sanon etten ole onnellinen, hänelle "etäinen" ja paljon tilaa antava parisuhde sopii.
No jaa. Mä olen vissiin elänyt tollasta eronneen elämää jo viimeiset 25v. kun vertaa luettua omaan elämään.
m42
Minä tiesin siitä, että oli niin paha olla kotona kun mies oli siellä, että tissuttelin kaljaa ahdistukseen. Sitten jos sain olla yksin, oli hyvä olla. Joten valitsin eron enkä ole katunut.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 22:34"]Minä tiesin siitä, että oli niin paha olla kotona kun mies oli siellä, että tissuttelin kaljaa ahdistukseen. Sitten jos sain olla yksin, oli hyvä olla. Joten valitsin eron enkä ole katunut.
[/quote]
Ton olen huomannut itsekkin. Tissuttelemaan en tosin ole ryhtynyt...ilmapiiri on niin kireä, kun mieskin on kotona. Lasten kanssa aivan eri ilmapiiri.ap
up