Onko äidilläni oikeus olla suuttunut tässä tilanteessa? (Liittyy isovanhempiin)

Isovanhempasi vain näyttelevät tykkäävänsä että heillä käydään.

Oikeasti muuttivat ihan siksi, että saavat olla rauhassa. Äitisi kuulostaa aika rasittavalta tyttäreltä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole oikeutta suuttua. Isovanhemmat on itse valinneet muuttaa kauas, eikä voi olettaa, että sukulaiset alkaa kulkea siellä entiseen tahtiin.

"oikeutuksella" ei ole väliä kuin ehkä Putlerille - jokainen suuttuu siitä mistä sattuu suuttumaan. Jos isovanhemmat on omasta halustaan muuttaneet kauas, ei voine tulla hirveänä yllärinä, että yhteydet muuhun sukuun käy harvinaisemmiksi. 

Toki olisi varmaan kiva ja huomaavaista käydä edes silloin tällöin.

Äidillesi asia ei kuulu pätkääkään. Jos nämä isovanhemmat haluavat olla rauhassa. Ovatko edes kutsuneet teitä? Käykö äitisi edes siellä?

On nämä aina ihmeellisiä kuvioita. Äitini asui ennen tällä samalla paikkakunnalla meidän kanssa, mutta joitain vuosia sitten muutti satojen kilometrien päähän kotiseudulleen. No ihan ymmärrettävä ratkaisu sinänsä jos tykkää, mutta vähän aikaa sitten sanoi, että muutti siksi, kun oli silloin niin huonossa kunnossa (pitkäaikaissairaus, joka ei siitä sitten kuitenkaan nopeasti pahentunut). Ei ilmeisesti halunnut "olla vaivoiksi". Ilmeisesti siitä ei nyt sitten ole vaivaa, kun kunto huononee siellä hornantuutissa vaikeiden kulkuyhteyksien päässä, eikä itselläni ole edes ajokorttia. Tässäpä sitten alan järjestää jotain hoitopaikkoja ja aikanaan no tietysti jotain hautajaisia ym.

Siellä se äiti nyt ihmettelee, kun ei käydä kovin usein häntä katsomassa. Miehellä on siis ajokortti ja auto, mutta kuinka usein sitä nyt ihminen haluaa ajaa tuntikausia päästäkseen katsomaan ehkä hieman rasittavaa anoppia. Veljeni jaksoi ajella vielä vähän pidemmän matkan monta kertaa vuodessa, mitä äiti aina jaksoi kehua minulle. Samaan aikaan sitten murehti sitä, kun veljelläni oli työttömyyttä ja sitä myöten pieniä rahaongelmia. Paljonkohan ne ihan matkakulut sitten olivat? No, nyt veljeni on kuollut ja hänen leskensä täytyy matkustaa siellä anopin luona käymään, ilmeisesti veljeni oli tätä toivonut. Ja tämän lesken rahatilanne on nyt vielä huonompi... Ei kyllä kertaakaan ole äidille tullut mieleen kun oli vielä hyvässä kunnossa, että olisi ITSE voinut matkustaa minnekään... Jotenkin ei ole mitään käsitystä siitä, paljonko se autoilu maksaa ja moni haluaa viikonloppuisin hieman hengähtää. Jotenkin se ajattelu menee sellaiseksi, että voin hautautua ties mihin perämetsään ja sitten kaikkien pitää tulla katsomaan minua tai muuten pahoitan mieleni.

Vierailija kirjoitti:

Äidin pitäisi korkeintaan suuttua omille vanhemmilleen siitä että muuttivat niin kauas. Ei sulle.

Olipa sekainen aloitus.

Enkö oikein usko tätä tarinaa.

APllä lapsia, joiden koulut päiväkodit ja harrastukset vie arki-illat.

Eli Ap on 30 (25-45) APn äiti siis lienee 55v vähintään joten isovanhemmat lienevät n 75v?

Miksi kukaan tuon ikäinen muuttaisi kauas toiselle puolelle maata (yksikseen / keskenään) JA haluaisi, että kaikenkarvaiset sukulaiset ramppaavat joka viikko kyläilemässä??

Tuon ikäinen ei muuta kuin pakon edessä tai Espanjaan...

Vierailija kirjoitti:

On nämä aina ihmeellisiä kuvioita. Äitini asui ennen tällä samalla paikkakunnalla meidän kanssa, mutta joitain vuosia sitten muutti satojen kilometrien päähän kotiseudulleen. No ihan ymmärrettävä ratkaisu sinänsä jos tykkää, mutta vähän aikaa sitten sanoi, että muutti siksi, kun oli silloin niin huonossa kunnossa (pitkäaikaissairaus, joka ei siitä sitten kuitenkaan nopeasti pahentunut). Ei ilmeisesti halunnut "olla vaivoiksi". Ilmeisesti siitä ei nyt sitten ole vaivaa, kun kunto huononee siellä hornantuutissa vaikeiden kulkuyhteyksien päässä, eikä itselläni ole edes ajokorttia. Tässäpä sitten alan järjestää jotain hoitopaikkoja ja aikanaan no tietysti jotain hautajaisia ym.

Siellä se äiti nyt ihmettelee, kun ei käydä kovin usein häntä katsomassa. Miehellä on siis ajokortti ja auto, mutta kuinka usein sitä nyt ihminen haluaa ajaa tuntikausia päästäkseen katsomaan ehkä hieman rasittavaa anoppia. Veljeni jaksoi ajella vielä vähän pidemmän matkan monta kertaa vuodessa, mitä äiti aina jaksoi kehua minulle. Samaan aikaan sitten murehti sitä, kun veljelläni oli työttömyyttä ja sitä myöten pieniä rahaongelmia. Paljonkohan ne ihan matkakulut sitten olivat? No, nyt veljeni on kuollut ja hänen leskensä täytyy matkustaa siellä anopin luona käymään, ilmeisesti veljeni oli tätä toivonut. Ja tämän lesken rahatilanne on nyt vielä huonompi... Ei kyllä kertaakaan ole äidille tullut mieleen kun oli vielä hyvässä kunnossa, että olisi ITSE voinut matkustaa minnekään... Jotenkin ei ole mitään käsitystä siitä, paljonko se autoilu maksaa ja moni haluaa viikonloppuisin hieman hengähtää. Jotenkin se ajattelu menee sellaiseksi, että voin hautautua ties mihin perämetsään ja sitten kaikkien pitää tulla katsomaan minua tai muuten pahoitan mieleni.

Toivoi mieheni mitä tahansa niin en kyllä mitään rasittavaa anoppia hänen jälkeensä kävisi vasten omaa tahtoani tervehtimässä, kenties joulun tienoota lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja täällä:

Minun isovanhempani muuttivat, eli äitini vanhemmat.

Isovanhempani kyllä tykkäävät kovasti kun heillä käydään kylässä

Eivät välttämättä tykkää. Esittävät vaan. Muuttivat, koska haluaisivat olla rauhassa.

Mun appivanhemmat muutti yhtäkkiä eläkeiän kynnyksellä Pohjois-Karjalaan. Aiemmin asuivat kahden tunnin päässä.

Sitten alkoi se aivan jatkuva kitinä kun me emme käy siellä. Helsingistä on oikeasti sinne aikamoinen matka. Minulla on epäsäännöllinen työ ja miehellä matkatyö. Kokonainen yhteinen viikonloppu on harvoin.

Olisi ehkä voinut ajatella ensin…

Vierailija kirjoitti:

Omiin tunteisiin on aina oikeus.

Ei se silti tarkoita että niissä olisi mitään järkeä tai että muiden olisi hypittävä niiden mukaan, tai niitä olisi oikeutta kaataa muiden niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On nämä aina ihmeellisiä kuvioita. Äitini asui ennen tällä samalla paikkakunnalla meidän kanssa, mutta joitain vuosia sitten muutti satojen kilometrien päähän kotiseudulleen. No ihan ymmärrettävä ratkaisu sinänsä jos tykkää, mutta vähän aikaa sitten sanoi, että muutti siksi, kun oli silloin niin huonossa kunnossa (pitkäaikaissairaus, joka ei siitä sitten kuitenkaan nopeasti pahentunut). Ei ilmeisesti halunnut "olla vaivoiksi". Ilmeisesti siitä ei nyt sitten ole vaivaa, kun kunto huononee siellä hornantuutissa vaikeiden kulkuyhteyksien päässä, eikä itselläni ole edes ajokorttia. Tässäpä sitten alan järjestää jotain hoitopaikkoja ja aikanaan no tietysti jotain hautajaisia ym.

Siellä se äiti nyt ihmettelee, kun ei käydä kovin usein häntä katsomassa. Miehellä on siis ajokortti ja auto, mutta kuinka usein sitä nyt ihminen haluaa ajaa tuntikausia päästäkseen katsomaan ehkä hieman rasittavaa anoppia. Veljeni jaksoi ajella vielä vähän pidemmän matkan monta kertaa vuodessa, mitä äiti aina jaksoi kehua minulle. Samaan aikaan sitten murehti sitä, kun veljelläni oli työttömyyttä ja sitä myöten pieniä rahaongelmia. Paljonkohan ne ihan matkakulut sitten olivat? No, nyt veljeni on kuollut ja hänen leskensä täytyy matkustaa siellä anopin luona käymään, ilmeisesti veljeni oli tätä toivonut. Ja tämän lesken rahatilanne on nyt vielä huonompi... Ei kyllä kertaakaan ole äidille tullut mieleen kun oli vielä hyvässä kunnossa, että olisi ITSE voinut matkustaa minnekään... Jotenkin ei ole mitään käsitystä siitä, paljonko se autoilu maksaa ja moni haluaa viikonloppuisin hieman hengähtää. Jotenkin se ajattelu menee sellaiseksi, että voin hautautua ties mihin perämetsään ja sitten kaikkien pitää tulla katsomaan minua tai muuten pahoitan mieleni.

Toivoi mieheni mitä tahansa niin en kyllä mitään rasittavaa anoppia hänen jälkeensä kävisi vasten omaa tahtoani tervehtimässä, kenties joulun tienoota lukuunottamatta.

No siis tätä olen ihmetellyt. Tai käsittääkseni äidilläni ja veljeni leskellä on ihan hyvät välit ja varmaan mielellään välillä tapaavatkin, mutta oikeasti se rahapula on ihan todellinen ja äitinikin sen tietää. Lisäksi tällä veljeni leskellä on joku "jaksamisongelma", siis ihan fyysinen, ei mitään puppua, minkä takia ei voi tehdä kokoaikatyötä. Ja ehkä tämän takia sitten vuokraa aina sieltä anopin lähistöltä mökin itselleen muutamaksi yöksi kun siellä käy, ei halua olla samoissa nurkissa, eikä tietysti jaksa ajaa edestakaisin saman päivän aikana. Että mielestäni on aikamoinen rahallinen panostus tuossa tilanteessa. No, veljeni kuoleman jälkeen vasta olen tajunnut, kuinka paljon veljeni aina huolehti äidistä, siis ihan lapsesta saakka, eikä ole minusta ollut ihan hyvä juttu joutua tuollaiseen rooliin. Kyllä aikuisen pitää itse kantaa itsensä, vaikka toki empatia on hyvä juttu. Ehkä minä olen sitten aina ollut se kylmä ja piittaamaton tytär :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin pitäisi korkeintaan suuttua omille vanhemmilleen siitä että muuttivat niin kauas. Ei sulle.

Olipa sekainen aloitus.

Enkö oikein usko tätä tarinaa.

APllä lapsia, joiden koulut päiväkodit ja harrastukset vie arki-illat.

Eli Ap on 30 (25-45) APn äiti siis lienee 55v vähintään joten isovanhemmat lienevät n 75v?

Miksi kukaan tuon ikäinen muuttaisi kauas toiselle puolelle maata (yksikseen / keskenään) JA haluaisi, että kaikenkarvaiset sukulaiset ramppaavat joka viikko kyläilemässä??

Tuon ikäinen ei muuta kuin pakon edessä tai Espanjaan...

Eihän se muuttanut mummo siitä käymättömyydestä kiukuttele, vaan hänen tyttärensä, ap:n äiti.