Aikuiset, jotka kehuskelevat sillä kuinka ovat lapsena pärjänneet yksin, kun vanhemmat ovat olleet töissä/ryyppäämässä jne

Sellaiset ovat usein aika tunnekylmiä ja kovia ihmisiä, joilla on kovat vaatimukset muita ihmisiä kohtaan.

No ei ryyppäämässä,mutta töissä oli monessa perheessä molempien pakko käydä.

Itse en ole joutunut tuohon vaikka olen 62.Äitini oli kotona kunnes olin 12.Sitten palasi,osapäivätöihin.Isä oli tavallinen maataloustyömies,mutta kyllä mepärjättiin.Alko-ongelmia ei ollut,mulla oli turvallinen koti.

Ruoka oli hyvää ja koulun retkille ja jos oli teatteri,muuta retkeä,niin ei ollut edes puhetta ettenkö olisi päässyt mukaan.

Oli koulukavereissa heitäkin joilla oli paljon tiukempaa,jos oli rikkaampiakin,

Nykyinen avosiippani v...tuilee välillä että kuinka olin isin ja äidin tyttö.

No en näe siinä mitään pahaa,hänellä kävi molemmat vanhemmat töissä,mutta isä oli myös kova ryyppymies.Mutta kuoli alle viiskymppisenä,tilanne muuttui kuitenkin sillai pahemmaksi.Hän oli muuten hyvä isä.

Meidän molempien isät taistelivat talvi-ja jatkosodan,hänen isänsä viel Lapin sodan.

Mun isäni pääsi onneksi sen yli,ei tietenkään täysin,mutta ei tarvinnut etsiä lohtua viinasta .

Asuimme maalla,sekin tietysti vaikutti.

Minusta sellaiset viestit ovat aina surullisia. Henkilö on rakentanut itselleen sankaritarinan, eikä ole valmis kohtaamaan totuutta. Kehuskelemalla muille paljastaa tilanteen, saa osakseen sympatiaa ja usein raivostuu, kun muut näkecät kovapintaisuuden lapsena opittuna turvautumisena. 

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ovat usein aika tunnekylmiä ja kovia ihmisiä, joilla on kovat vaatimukset muita ihmisiä kohtaan.

Ei muuten pidä paikkansa. Usein ovat traumatisoituneita (CPTSD) ja heillä voi olla kovat vaatimukset itseänsä kohtaan, mutta ei suinkaan muita kohtaan.

Onkohan kehuskelua vai pelkkää faktaa? Huolehdin minäkin itsestäni jo pienenä ja minusta asia on surullinen. Jokainen lapsi tarvitsee hoivaa.