Onko masentavampaa paikkaa kuin vanhainkoti?
Kävin taas moikkaamassa mummoani muutaman kuukauden tauon jälkeen. Hän on täysin dementisoitunut eikä tunnista ketään tuttua enää. Muisti toimii ainoastaan 10 sekuntia taaksepäin. Tuntuu kuin puhuisi jollekkin rikki menneelle robotille kun hänen kanssa juttelee. Sitten ne muut asukit.. Istuvat tuolissa ja repivät nenäliinoja 18h päivässä tuijottaen samaan pisteeseen seinällä. EIvät reagoi mitenkään puheeseen. Toiset ovat sänkyihin sidottuja ja huutavat täyttä kurkkua kuin saatanan riivaamat. En sinänsä ihmettele, että vielä joskus sata vuotta sitten näitä sairaita vanhuksia + muita MT-ongelmaisia pidettiin demonien riivaamana ja kohtelu oli myös sen mukaista.. Kamalaa ja masentavaa. Itse toivoisin eutanasian laillistamista, jotta voisin kokea miellyttävän ja mukavan poistumisen maan päältä tuon helvetin sijaan.
Kommentit (3)
Tunnistan tekstisi
T. Lähäriopiskelija
Mutta on hyvä, että on paikka, missä tällaisia vanhuspotilaita hoidetaan. Kuten ehkä huomasit, tuollaiset vanhukset eivät sinällään tiedä tästä maailmasta enää mitään, mutta hengittävät ja sydän sykkii. Ulkopuoliselle tuo on kamalaa katsottavaa.
Vai olisiko parempi, että omaiset hoitaisivat heidät kotona? Niinhän usein ennen tehtiin, että taloon tullut miniä hoiti myös vanhukset. Kyllähän yhteiskunta säästäisi, jos esim. suuren ikäluokan eläkkeelle siirtyneet hoitaisivat vanhempansa itse tai työttömät hoitaisivat sairaat sukulaisensa.
Missä tuollaisia on? Olen ollut opiskelijan töissä useissa vanhainkodeissa ja kroonikko-osastoilla, ja tuommoista en ole kokenut. Toki vanhukset on erilaisa, ja loppumetreillä moni on aika väsynyt, eik paljon jaksa. Oma äitin PÄÄSi vanhainkotiin viimeisiksi vuosiksiin, ja kuntoutui ja virkistyi paljon. Enemmän suren yksin asuvia huonokuntoisa vanhuksia, jotka elävät yksinäisinä asuntonsa vankeina. Jossa vain jatkuvasti vaihtuvat hoitajat nopsaan pistäytyvät.