Lue keskustelun säännöt.
Saavatko nämä ajat teidät kaipaamaan ketään tai mitään?
03.03.2022 |
En tiedä miksi olen nyt viime päivinä ajatellut tosi paljon aikaa noin 15 vuoden takaa. Näen hyvin eläviä unia kaikesta mitä tein silloin, miltä elämäni silloin näytti, ihmisistä joita tunsin silloin. Valveilla olen m.m. ajatellut senaikaista ihastustani, josta oli aikanaan hyvin vaikea päästä yli ja jota en ole ajatellut varmaan kymmeneen vuoteen.
Kai se on jotain sellaista, että haluaisi painaa rewind-nappulaa, jotta voisi arvostaa sen ajan elämää ihan eri tavalla kuin silloin.
Kommentit (12)
Kaipaan vuotta 2014. Oli huoletonta, 16-vuotiaan nuoren naisen elämää. Hauskoja aikoja kavereiden kanssa, jäi hyvät muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule mulla on ihan sama, oon just miettinyt millaista elämä oli 15 vuotta sitten. Olihan silloin omat henkilökohtaiset ongelmat, mutta ne tuntuu pieniltä nykyisessä tilanteessamme. Silloin oli oikeasti mahdollisuus laittaa välillä aivot narikkaan ja uppoutua omiin haaveisiin. Tänä päivänä en siihen pysty.
Syvällisiä keskustelutuokioita anoppini kanssa. Paheenamme oli tupakka, saatoimme istua terassilla tunteja jutellen kaikesta maan ja taivaan välillä. Meillä oli hieno ystävyyssuhde. Anoppi kuoli viime keväänä, eikä tämä ikävä varmaan helpota elinaikanani.
Kaipaan sitä aikaa kun olin yläasteella 2000-luvun alussa. Suurimmat huolenaiheet oli menkkakivut ja ihastuksen hämmentävä käytös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan Kekkosen-aikaan. Silloin kaikki oli paljon yksinkertaisempaa.
Olisin ikionnellinen jos pääsisin takaisin vuosiin 2004-2007. Henkilökohtaisesti parhaat vuodet ikinä, silloin todella tunsin olevani elossa. Viimeiset 15 vuotta ovat tuntuneet vähän siltä kuin olisin vain puoliksi "hetkessä kiinni".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin ikionnellinen jos pääsisin takaisin vuosiin 2004-2007. Henkilökohtaisesti parhaat vuodet ikinä, silloin todella tunsin olevani elossa. Viimeiset 15 vuotta ovat tuntuneet vähän siltä kuin olisin vain puoliksi "hetkessä kiinni".
Vähän samat tuntemukset täällä. Tai en kyllä kokenut, että ne olisivat olleet parhaat vuodet ikinä - paljon oli ongelmiakin - mutta silloin oli vielä sellainen usko tulevaan, ja tosiaan hetkessä ja elämässä kiinni ihan eri tavalla kuin nyt.
En nyt mitään tiettyä. Mut kumpoani olisi kiva, toisi turvaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolettomat kesälomat lapsuudessa. Olin paljon isovanhemmillani, maaseudun rauhassa. Mummun tekemistä ruoista on jäänyt hyvät muistot. Miten joku onkaan osannut tehdä niin maistuvaa lohisoppaa ja tuoretta hiivaleipää? Ja ruoka kuin ruoka, kaikki maistui täydelliseltä.
Nyt ukki on ollut kuolleena kohta 10 vuotta ja mummu on täysin muistisairaana hoivakodissa. 😞
Vuosi 2019; silloin ei vielä ollut näköpiirissä koronaa saati sitten tätä sota-aikaa. Nyt tuntuu että alamäki vain syvenee; mitä vielä? Ikävä huolettomia aikoja.
Isovanhempia.