En jaksa lukea enkä puhua sodasta, muita?
En väheksy tätä tilannetta. Katson YHDET uutiset päivässä jotta tiedän, missä mennään. Mutten mitään muuta.
Mutta en yhtään enempää halua keskustella asiasta. Yritän keskittyä omaan elämääni, jossa riittää ihan tarpeeksi haasteita.
Miesystävä puhuu sodasta aika paljon ja kuulemma katsoo tv:stä, netistä lähetyksiä. Minun pitäisi nyt kunnioittaa hänen tapaansa käsitellä asioita. En jaksa edes hänen kanssaan nyt keskustella.
Joskus vaan on parempi itselle elää siellä omassa kolossaan ja tehdä niitä omia pieniä asioita, jotka tekee onnelliseksi. Kun en mitään tuolle sodalle voi.
Onko muita samoin ajattelevia?
Kommentit (7)
Eihän se mitään hauskaa informaatiota ole. Jotkut uutiset tuntuvat ihan propagandalta. Mutta emme voi sulkea silmiämme vaikka mieli tekisi.
Kyllä nyt täytyy säännöstellä hieman päivittäistä uutisannostusta. Ihan oman mielenterveyden vuoksi.
Luen kerran päivässä lehtien uutisotsikot että tiedän missä mennään, muuten yritän parhaani mukaan vältellä kaikkea sotaan liittyvää. Sota pelottaa ja ahdistaa ihan järjettömän paljon muutenkin niin yritän keskittyä nauttimaan elämästä niin kauan kun se on vielä mahdollista. Sillon kun miesystäväni tulee luokseni käymään voin aina hetkeksi unohtaa sodan olemassaolon ja kaikki on taas hyvin, mutta sillon kun olen yksin se sodan pelko on ihan kokoajan läsnä.
Tuntuu että jotkut tunkevat aihetta niin paljon, että on "kurkkua myöten täynnä" sanonnan mukaan. Mitään muuta ei tunnu olevan olemassa. Kuin kakkua olisi syöty liikaa ja nyt on informaatioähky.
Minä taas en voi olla seuraamatta uutisia jatkuvasti. Katselen dokumentteja, googlettelen eteen osuvia uusia käsitteitä, kuuntelen podcasteja.
Haluaisin että olisi enemmän ympärillä ihmisiä, joiden kanssa puhua asiasta.
Kyllä tää vielä hyväks kääntyy. Pakko uskoa niin.
Täällä.