laiskuus vai välinpitämättömyys? että kämpät hirveässä kunnossa?

sekä että! Lapset eivät nuku ikinä, nukahtavat vasta äidin jälkeen ja heräävät ennen äitiä, eikä kerran viikossa seinien alaosien pesu ja lattioiden, riitä pitämään niitä puhtaina muina päivinä, joten mitä väliä sillä on, onko se lika ja tahma tämänpäiväistä vai toissaviikkoista? En haluaisi antaa lapsille sellaista kuvaa, että siivoaminen on tärkeämpää kuin leikkiminen ja pelaaminen.

Toisaalta epätoivoa. Miksi siivoaisin, kun ikinä ei tule valmista, ei sinne päinkään. Työsarka on loputon, mies ei auta koskaan. Miksi vaivautua edes yrittämään, masentaa... Jos nyt kulutan 2 tuntia tiskaamiseen, huomenna tähän aikaan tiskipöytä pursuaa taas...

Minusta kohtuullinen siivo on riittävä, en piittaa pienistä sotkuista. Likaista ei saa olla, mutta sekaista kyllä.



Kaikista siis ei vain ole kamalan TÄRKEÄÄ, että kaikki on tip top. Käytän mieluummin aikaani johonkin muuhun: ruuanlaittoon, lasten kanssa oleiluun, lehtien lukuun, lukemiseen ylipäänsä.



Meillä esikoinen lopetti päiväunet kaksivuotiaana, joten sen jälkeen kotona oli koko ajan joku vahdittava. Toki voin siivota lasten ollessa hereilläkin, mutta tämä nyt siis kommenttina tuohon " eivätkö lapsenne nuku ikinä" ? Että joo: jos on eri-ikäisiä lapsia, niin kuopuksen päikkärit eivät kamalasti lämmitä. Jos nyt siis ylipäänsä haluaa päikkäriaikaa siivoamiseen käyttää...