Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua itsetuhoisuuteen?
29.07.2015 |
Minulla on eräs ystävä, joka paljasti olleensa nuorempana hyvin itsetuhoinen. Olemme olleet ystäviä yli viisitoista vuotta, kolmannelta luokalta lähtien. Hän aloitti psykologikäynnit viime kuussa paniikkihäiriön ja ahdistuneisuushäiriön takia ja sanoi psykologin tahtoneen hänen puhuvan läheisilleen vanhoista ongelmista. Se oli hyvin vaikea keskustelu hänellem
Eli kaikki useat isot ja pienet arvet paria tikattua lukuunottamatta joita hänen kehossaan on ovat hänen itsensä aiheuttamia vuosien saatossa. En koskaan tajunnut asiaa nuorempana, koska mitään jälkiä ei tullut satunnaisesti ja niitä oli eri puolilla kehoa. Ei loogisesti käsivarressa vieri vieressä tms. Tiesin että hänellä oli vaikeaa mutta puhuimme paljon ja kuvitteli silloin läsnäoloni auttaneen. Hän tunnusti myös ettei ollut aikoinaan kaadunnut portaissa polveaan mäsäksi kuten väitti vaan että hän itse hakkasi sen siihen kuntoon apuvälineellä X.
Hän sanoo ettei ole tehnyt enää viimeiseen kolmeen vuoteen itselleen mitään mutta voinko luottaa? Miten suhtaudun ja autan? Alanko epäillä tästä lähtien jokaista hänelle ilmestyvää naarmua? Jotenkin olo tuntuu typertyneeltä, petetyltä ja epäuskoiselta
Kommentit (5)
Vaikee homma, yritä vaan olla tukena. Kunhan et jätä kaverias peittelyvalheiden takia nyt kun se sua tarvii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuntuu hassulta tuo psykologin neuvo puhua noin rankoista asioista kavereille.
ite kun aikoinaan kävin psykologin juttusilla niin kyllä se muakin neuvo kertomaan asioita lähimmille ystäville, koska mulla oli tapana pitää kaikki sisälläni. en usko psykologin käskeneen vaan neuvoneen.
mut mitä ystävääsi tulee, niin pysy ystävänä. tuntuuhan se ehkä vähän kummalta kun ei ole nähnyt alun alkaen asioiden oikeaa laitaa, mutta kyllä se siitä. ystäväsi on nyt tärkein
Älä ryhdy henkivartijaksi, mutta jos vain kykenet, niin ole tukena. Älä anna tyhjiä lupauksia.
No voivoi. SINUN maailmasiko tässä nyt mureni?
Ystäväsi oli liian vaikea kertoa asiasta sinulle ja oikeassahan olikin, sinä ahdistut jopa aikuisena asiasta. Teininä olisit osannut sanoa vain "älä tee sitä!" ja joku lattea fraasi päälle tiimarinvihkosta. Ei se olisi ystävääsi auttanut.
Kysypä häneltä suoraan että miten sinun pitäisi suhtautua. En usko, että tahtoo sinua vartijakseen. Hän sitä paitsi on nyt ammattiavun piirissä. Siellä pitäisi huomata onko hän itsetuhoinen tällä hetkellä.