Lue keskustelun säännöt.
On painajaismaista asua tavaraan rakastuneen miehen kanssa. Grrr...
28.07.2015 |
Ihan saata*allista tämä elämä. Meillä joka paikka tursuaa miehen "keräilyesineitä". Hitto, meillä on valehtelematta 4000 CD -levyä, muutama sata DVD-levyä, saman verran LP-levyjä. Ja se on vain yksi keräilykohde. Mulla on varmaan 10 rakasta levyä, mutta eihän niitä edes ikinä löydä tuon levyhelvetin keskeltä. Aina pyydän, että mun levyt olisivat erikseen, vaan ei, ei ne koskaan ole. Nuo levyt ovat vallanneet jopa vaatehuoneen, miehen hyllyjen edessä on pieni kerron vaatteita silmänlumeeksi, takaosa on täynnä levyjä, ihan kamalaa. Ja kaikkien kaappien takaosat tursuaa niitä. Ja siis yksi iso hylly on niitä varten.
Sitten meillä on vitriinit täynnä erään merkin keräilylaseja ja keramiikkaa. Okei, ne ovat oikeasti arvossaan, mutta mä en voi niitä sietää. Ja sitten, ne Tex Willerit! Helvetti. Niitä on meidän sängynalus täynnä. Siis iso parisänky, sen alla on niin paljon laatikoita että tulevat jo ulos sieltä. Ja kaikki täynnä noita hemmetin sarjiksia.
Mulla ei oikeasti ole tässä kodissa mitään maallista. Vain vaatteeni. Elän jättikokoisen hamsterin kanssa. Ja se Jätti-Hamsteri yrittää tartuttaa tuota keräysvimmaa lapsiimme, onneksi onnistumatta. En kestä tätä tavaramäärää...... ;(
Kommentit (9)
En minä ainakaan kärsi siitä, että meillä ei heitetä roskiin käypää tavaraa. Muutama tuttu käy kuusi kertaa vuodessa Ikeassa, ostaa uutta ja ihanaa ja entiset tavarat roskiin. Sitten kehuvat, miten avoin mieli on, kun ei ole turhaa roinaa mielen tukkeena. Mieluummin ostetaan tarpeeseen, vaikka keräilynä, kuin siksi, että saa ensi kuussa ostaa uudet ja viskoa vanhat menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on tässä taloudessa kaksi hamsteria. Minä kerään kirjoja ja huonekasveja. Mies yhtä sarjakuvaa ja kalastustavaraa. Meillä ei kuitenkaan ole "helvetillistä", koska teemme hankinnat harkiten ja sen mitä ei itse enää tarvitse, saa joku muu. Kasveissa myös se etu, että niitä voi leikata, jakaa ja myydä, jolloin saa edes muutaman euron omastaan takaisin.
Meillä kotona äiti ja sisko hamstereita, kun muutin omaan asuntoon en ole säilyttänyt turhia roinia. No poikaystävällä oli pakkomielle cd levyistä, niillä oli järjetön järjestys ja niihin ei saanu koskea. Sama juttu kaikkien elektroniikka laitteiden kanssa, piti niitä ku lapsiaan. En voi elää tuollaisten ihmisten kanssa
Jätä se, ei tuo tuosta tule muuttumaan. Hukkukoot tavarapaljouteensa yksin. Itse kasvoin kauhean roinan keskellä ja sairastuin astmaan sekä psyykkisesti kun siivoaminenkin muuttui lopulta mahdottomaksi... Rukoilin, että vanhempani olisivat eronneet, mutta toinen oli liian rakastunut toiseen nähdäkseen ongelmaa kirkkaasti ja ajatellakseen lapsensa parasta.
Minä olen hamsteri. Aikani lainailin tutuille tavaroita, joita olin hankkinut, mutta sitten tajusin olevani hyväksikäytetty. Porukka ei ostanut (ja säilönyt) omia, vaan haki minulta tarpeeseensa niin ompelukoneen sopivanvärisine ompelulankoineen kuin mehumaijan, ison hillokattilan, fondue-padan, klasssikokirjan tai työmaavalaisimen. He jaksoivat kehua sitä, miten kodeissaan ei ole mitään ylimääräistä ja seuraavalla viikolla oltiin hakemassa pumpputermosta lainaan, kun tulee vieraita.
Enää en lainaa. Väitän, että en tiedä, missä joku tavara on. Ostakoot omansa nuo minimalistit tai lainatkoon muualta. Juhlapöytäliinoja kinuttiin viimeksi eilen, kun kysyjällä ei ole komeroissa mitään ylimääräistä ja minulla on. Ei ole ylimääräistä, näköjään olisi tarpeeseen. Kehotin ostamaan omat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kärsin aikanaan myös ex-miehen hamsteroinnista. Ihan kauheaa kun mitään ei saa heittää pois. Jotenkin se tulee sieltä kotoa, en muuta keksi.
Hamsteri täällä.
Rapiat 400 elokuvaa, ja lisää hankin aina, kun jonkin hyvän löydän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsuudenkodissani on tavaraa. Vanhemmat (40-luvun lapsia) elivät lapsuutensa köyhyydessä, samoin silloin oli tiukkaa kun me olimme lapsia. Sen jälkeen omaisuutta on kertynyt, ja sen kyllä huomaa. Keräävät valtavia määriä tavaraa, okei, antiikkia lähinnä, mutta sitä tavaraa on ja paljon, ja mistään ei luovuta.
Miehen vanhemmilla sama, eivät tosin osta juuri uutta, mutta mistään vanhasta ei saa luopua. Jos itse luovun jostakin, en todellakaan uskalla sanoa kummillekaan isovanhemmille, koska he ottavat sen sitten jos me emme tarvitse. Eli kamala määrä tavaraa joka puolella.
Mies on tuon hilloamisvietin perinyt, ja siksi meillä sitä kamaa on. Minä en ole perinyt sitä omilta vanhemmiltani, haluaisin olla mahdollisimman pelkistetysti. Siksi kärsin kotonamme tuosta romumäärästä. Ja juurikin nuo CD-levyt! Ne pitää saada, ei kelpaa että musiikki olisi netissä tai pienellä kortilla. Ei, pitää olla niitä fyysisiä kuoria ja koteloita. Ja sitten maksetaan kymmeniä euroja yhdestä levystä, jonka jälleenmyyntiarvo on 0 €. Jos meillä olisi 1000 levyä, ja jokaisen maksanut 20 €, se tekisi jo 20 000 €. Ja kun niitä on se 4000 kpl, niin arvo 80 000 €. STN! Kaikki rahat menee noihin. Ja tilat.
ap
Eikö kukaan muu oikeasti kärsi tästä? Hamstereita kaikki tyynni......