Lue keskustelun säännöt.
Olen niin väsynyt hoitamaan asioita muiden puolesta. Kohtalotovereita?
03.03.2022 |
Molemmilla pojillani on add. Toinen ei enää asu kotona, mutta jotain pientä vielä järkkään. Toisen koulunkäyntiä vahtaan, ja se oli minä, joka hoitaa lomakkeet kutsuntojen lykkäämiseen ja lähtee mukaan pankkiin.
Veljeni ei saa mitään aikaiseksi ja kaikki perintöasiat jää minun hoidettavakseni. Kun kämppä pitää tyhjentää, niin minähän sen teen. Jos veli tulisikin paikalle, olisi hän ihan kädetön.
Kaverini haluaisi teatteriin. Mikä ettei. Mutta siitähän ei tule mitään, ellen minä hoida.
Jne.
Miehen puolesta ei tarvi mitään tehdä, mutta hermot on ihan riekaleina, kun hän jätti 2 kk sitten jonkun viranomasjutun selvitettäväksi. Prkl - minunko sekin pitää hoitaa!!?
Olen niin väsynyt. Omissa asioissa ja töissä on jo tarpeeksi…. Kohtalotovereita?
Kommentit (20)
Laita hanskat naulaan ja lopeta. Kyllä yhteiskunta hoitaa kun lopetat kaiken valmiin pöydän tekemisen muille!Mikä esti antaa toimeksianon hautajaiset perinunkirjotukset sossun? Jos pesässä rahaa ottavat toki palkkion työstä.Jos ei menee valtion piikiin.Sama koskee kuolinpesän tyhjennys. Kapsi rerve tai sairas jo 18vuotta olet Homasi tehnyt. Sosuun kipin kapin ja sanot tuki kämppä tälle.Jos on alaikäinen sama asia.Ilmotat luovut alaikäisen huoltajuus.Menetät vain hänestä saamat tuet itsellesi. Pakko ei ole kuin syntyä ja kuolla.Sinä itse päätät mikä sinulle hyväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suorittaja suorittaa oman lapsuudenkodin mallin mukaan. Miksi ylipäätään teemme sitä mitä teemme?
Lopeta ensinnäkin tuo nuorten puolesta asioiden tekeiminen heti paikalla!
Kuulostaa ihan minulta ennenvanhaan, kun olin naimisissa kädettömän äijän kanssa. Kaikki hommat kaatuivat minun niskaani, koska olin liian kiltti. Sano sille äijälle ainakin nyt ensin että tarvitset hänen apuaan lasten asioissa ja heti. Veljelle et tässä tilanteessa ehkä voi mitään, mutta kuolinpesäasiat ovat kertahomma, jonka jälkeen veljestä ei tarvitse enää ottaa paineita, ja miehesi voi auttaa kämpän tyhjennyksessä. Ystävä ei ole ystävä jos ei tajua tilannettasi ja hoida teattereitaan itse.
Nyt sitä selkärankaa tarvitaan ennenkuin romahdat. Ja kokemuksesta voin sanoa, että jos mies ei tuosta tajua parantaa suoritustaan, on todellakin parempi jatkaa itsekseen. Pääsee paljon vähemmällä.
Vierailija kirjoitti:
Laita hanskat naulaan ja lopeta. Kyllä yhteiskunta hoitaa kun lopetat kaiken valmiin pöydän tekemisen muille!Mikä esti antaa toimeksianon hautajaiset perinunkirjotukset sossun? Jos pesässä rahaa ottavat toki palkkion työstä.Jos ei menee valtion piikiin.Sama koskee kuolinpesän tyhjennys. Kapsi rerve tai sairas jo 18vuotta olet Homasi tehnyt. Sosuun kipin kapin ja sanot tuki kämppä tälle.Jos on alaikäinen sama asia.Ilmotat luovut alaikäisen huoltajuus.Menetät vain hänestä saamat tuet itsellesi. Pakko ei ole kuin syntyä ja kuolla.Sinä itse päätät mikä sinulle hyväksi?
No, minun pitää se toimeksiantajakin hoitaa perunkirjoituksille. Ja jotenkin tuntuu turhalta maksaa tuhansia jostain kuolinpesän tyhjennyksestä, jos sen voi tehdä ilmaiseksikin. En kuitenkaan sairas ole, turhautunut vain.
Lapset ovat täysi-ikäisiä, mutta en nyt heitä voi heitteilekään laittaa. Miksi laittaisin lapsen asumaan omilleen, ottamaan opintolainaa, keskeyttämään koulun kun ei ole pakko, vaikeuttamaan omaa elämään, koska eivät ole osanneet x ja y?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suorittaja suorittaa oman lapsuudenkodin mallin mukaan. Miksi ylipäätään teemme sitä mitä teemme?
Niin varmaan toimin samoin kuin äitini aikanaan.
Ja olen ikuisesti kiitollinen hänelle. Ilman häntä en olisi selvinnyt avioerosta, muutosta, uuden asunnon ostosta, lastenhoidosta ja uuden elämän aloittamisesta. Hänen ansiostaan pääsin noeasti jaloilleni.
Käyttäjä41743 kirjoitti:
Lopeta ensinnäkin tuo nuorten puolesta asioiden tekeiminen heti paikalla!
Eli on parempi, että lapsi makaa laakereilla, eikä ikinä valmistu yms?
No, kyllä hän joskus valmistuu, mutta tähän kaikkeen menee kolme vuotta lisää. Hän pyörii nurkissa kolme vuotta pidempään.
Ei. Tämä ei ole vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan minulta ennenvanhaan, kun olin naimisissa kädettömän äijän kanssa. Kaikki hommat kaatuivat minun niskaani, koska olin liian kiltti. Sano sille äijälle ainakin nyt ensin että tarvitset hänen apuaan lasten asioissa ja heti. Veljelle et tässä tilanteessa ehkä voi mitään, mutta kuolinpesäasiat ovat kertahomma, jonka jälkeen veljestä ei tarvitse enää ottaa paineita, ja miehesi voi auttaa kämpän tyhjennyksessä. Ystävä ei ole ystävä jos ei tajua tilannettasi ja hoida teattereitaan itse.
Nyt sitä selkärankaa tarvitaan ennenkuin romahdat. Ja kokemuksesta voin sanoa, että jos mies ei tuosta tajua parantaa suoritustaan, on todellakin parempi jatkaa itsekseen. Pääsee paljon vähemmällä.
Äijä ei ole lasteni isä. En voi hänelle sanoa lasteni asioita. Hän kyllä auttaa kuolinpesän tyhjennyksissä yms. Ja on auttanutkin.
Kuten aloituksessa sanoin, niin mies kyllä hoitaa asiansa. Olen vaan niin riekaeina, että yksi posti saa minut ärsyyntymään.
Saavatko lapsesi mitään muuta tukea? Selvitä kotipaikkakuntasi palvelut ADD-ryhmät ja nuorten palvelut, joita on kyllä olemassa (kokemusta on). On karhunpalvelus nuorellesi, jos hoidat heidän asiansa, koska silloin he eivät koskaan opikaan niitä hoitamaan. Heitä ei kuitenkaan voi jättää yksin vaan vähitellen siirrät asiat heille katsomalla vierestä asioiden hoitamista ja kannustamalla. Luota myös ammattilaisiin ja siihen, että myös kokemus opettaa. Tiedän, että se on vaikeaa.
Jos olet koko ikäsi hoitanut muiden asioita muiden puolesta, niin sitä on vaikea äkillisesti lopettaa. Teatterireissu on helpoin eli kerro ystävillesi, että olet tosi väsynyt ja et jaksa hoitaa enää mitään. Keskustele heidän kanssaan asioista ja hae näkökulmia. Ei vihaisesti, vaan asiallisesti. Veljesi osaa vallan hyvin tyhjentää asunnon kanssasi. Hän voi kantaa tavarat vaikkapa, tehkää työnjako. Vai onko hänellä myös ADD. Asunnon tyhjentäminen on onneksi homma, mikä tarvitsee tehdä vain kerran. Jos ihmiset ovat tottuneet siihen että hoidat kaiken, he voivat alkuun olla vastahakoisia muutokseen. Silloin on pakko asettaa rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sun ympärillä kukaan tekisi itse mitään, jos ei tarvitse kun aina kuitenkin teet heidän puolestaan? Sanot kaverille että varaa teille ne liput ja menette sinne teatteriin. Mä olin ennen samanlainen ja naimisissa sellasen vätyksen kanssa joka ei koskaan saanut mitään tehtyä itse. Lopulta väsyin ja lähdin omille teilleni ja arvaatte varmaan kuka ne eropaperit ja välittäjän yhteydenotot hoiti (no minähän se). Nykyään musta on tullut vähän turhankin huoleton kun nykyinen mieheni on tekijätyyppi ja mä saan välillä rallatella siivellä kun hän selvittelee kaiken maailman juttuja meille valmiiksi. No okei, kyllä mä oon meillä sit kuitenkin se joka täyttää tärkeät viranomaispaperit reissuun lähtiessä ja varmistaa aikataulut ja varaa lennot ym. :) Mutta elämä on huomattavasti helpompaa kun ei tee muiden puolesta kaikkea. Ehkä he ensin epäonnistuu ja sitä on alkuun vaikea katsoa, mutta lopulta oppivat kyllä. Jos teet aina kaiken heidän puolestaan, ei he koskaan pääse edes yrittämään itse eikä voi koskaan onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Saavatko lapsesi mitään muuta tukea? Selvitä kotipaikkakuntasi palvelut ADD-ryhmät ja nuorten palvelut, joita on kyllä olemassa (kokemusta on). On karhunpalvelus nuorellesi, jos hoidat heidän asiansa, koska silloin he eivät koskaan opikaan niitä hoitamaan. Heitä ei kuitenkaan voi jättää yksin vaan vähitellen siirrät asiat heille katsomalla vierestä asioiden hoitamista ja kannustamalla. Luota myös ammattilaisiin ja siihen, että myös kokemus opettaa. Tiedän, että se on vaikeaa.
Jos olet koko ikäsi hoitanut muiden asioita muiden puolesta, niin sitä on vaikea äkillisesti lopettaa. Teatterireissu on helpoin eli kerro ystävillesi, että olet tosi väsynyt ja et jaksa hoitaa enää mitään. Keskustele heidän kanssaan asioista ja hae näkökulmia. Ei vihaisesti, vaan asiallisesti. Veljesi osaa vallan hyvin tyhjentää asunnon kanssasi. Hän voi kantaa tavarat vaikkapa, tehkää työnjako. Vai onko hänellä myös ADD. Asunnon tyhjentäminen on onneksi homma, mikä tarvitsee tehdä vain kerran. Jos ihmiset ovat tottuneet siihen että hoidat kaiken, he voivat alkuun olla vastahakoisia muutokseen. Silloin on pakko asettaa rajat.
Kelaan on kuntoutus ollut haussa. Hakemus postitettiin vuoden alussa. Tiedän, että sinne pitäisi soittaa, mutta arvaa kuka sanoo, että nyt soitetaa? Minä. Taas.
Olen kyllä siirtänyt vastuuta heille. Esikoisen asioita en hoida yleensä enää koskaan. Mutta tämä kuopus on tässä.
En ole ihminen, joka hoitaa asioita. Siksi en tätä jaksakaan. Siksi meille ei tule vieraita enkä tee kavereideni kanssa mitään, elleivät kaverit itse organisoi.
Veljeni asuu ulkomailla, ja hänellä on varmasti myös add, kun ei saa omaa elämäänsä järjestykseen.
Rajat kyllä osaan asettaa, enkä ole liian kiltti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun ympärillä kukaan tekisi itse mitään, jos ei tarvitse kun aina kuitenkin teet heidän puolestaan? Sanot kaverille että varaa teille ne liput ja menette sinne teatteriin. Mä olin ennen samanlainen ja naimisissa sellasen vätyksen kanssa joka ei koskaan saanut mitään tehtyä itse. Lopulta väsyin ja lähdin omille teilleni ja arvaatte varmaan kuka ne eropaperit ja välittäjän yhteydenotot hoiti (no minähän se). Nykyään musta on tullut vähän turhankin huoleton kun nykyinen mieheni on tekijätyyppi ja mä saan välillä rallatella siivellä kun hän selvittelee kaiken maailman juttuja meille valmiiksi. No okei, kyllä mä oon meillä sit kuitenkin se joka täyttää tärkeät viranomaispaperit reissuun lähtiessä ja varmistaa aikataulut ja varaa lennot ym. :) Mutta elämä on huomattavasti helpompaa kun ei tee muiden puolesta kaikkea. Ehkä he ensin epäonnistuu ja sitä on alkuun vaikea katsoa, mutta lopulta oppivat kyllä. Jos teet aina kaiken heidän puolestaan, ei he koskaan pääse edes yrittämään itse eikä voi koskaan onnistua.
Tästä teatterista on puhuttu 10 vuotta. Ei olla käyty. Kaveri haluaisi kaupunkilomallekin, mutta eipä ole kukaan järkännyt.
Minäkin haluaisin vain rallatella. Olisi ihanaa, että lapset vain tulisivat sanomaan, että äiti, järjestäpä lakkiaiset toukokuulle. Mutta ei. Puolet kursseista uupuu, kaikki kesken, lapsi voivottelee, kun paljon tehtävää…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saavatko lapsesi mitään muuta tukea? Selvitä kotipaikkakuntasi palvelut ADD-ryhmät ja nuorten palvelut, joita on kyllä olemassa (kokemusta on). On karhunpalvelus nuorellesi, jos hoidat heidän asiansa, koska silloin he eivät koskaan opikaan niitä hoitamaan. Heitä ei kuitenkaan voi jättää yksin vaan vähitellen siirrät asiat heille katsomalla vierestä asioiden hoitamista ja kannustamalla. Luota myös ammattilaisiin ja siihen, että myös kokemus opettaa. Tiedän, että se on vaikeaa.
Jos olet koko ikäsi hoitanut muiden asioita muiden puolesta, niin sitä on vaikea äkillisesti lopettaa. Teatterireissu on helpoin eli kerro ystävillesi, että olet tosi väsynyt ja et jaksa hoitaa enää mitään. Keskustele heidän kanssaan asioista ja hae näkökulmia. Ei vihaisesti, vaan asiallisesti. Veljesi osaa vallan hyvin tyhjentää asunnon kanssasi. Hän voi kantaa tavarat vaikkapa, tehkää työnjako. Vai onko hänellä myös ADD. Asunnon tyhjentäminen on onneksi homma, mikä tarvitsee tehdä vain kerran. Jos ihmiset ovat tottuneet siihen että hoidat kaiken, he voivat alkuun olla vastahakoisia muutokseen. Silloin on pakko asettaa rajat.
Kelaan on kuntoutus ollut haussa. Hakemus postitettiin vuoden alussa. Tiedän, että sinne pitäisi soittaa, mutta arvaa kuka sanoo, että nyt soitetaa? Minä. Taas.
Olen kyllä siirtänyt vastuuta heille. Esikoisen asioita en hoida yleensä enää koskaan. Mutta tämä kuopus on tässä.
En ole ihminen, joka hoitaa asioita. Siksi en tätä jaksakaan. Siksi meille ei tule vieraita enkä tee kavereideni kanssa mitään, elleivät kaverit itse organisoi.
Veljeni asuu ulkomailla, ja hänellä on varmasti myös add, kun ei saa omaa elämäänsä järjestykseen.
Rajat kyllä osaan asettaa, enkä ole liian kiltti.
Hyvä että sait kuntoutusasian vireille. Yhdessäkin ADD nuoressa on iso työ, saati kahdessa. Olet selvinnyt hyvin, vaikka oletkin väsynyt. Anna itsellesi myös tunnustusta siitä. Sinuna kävisin juttelemassa jossain muutaman kerran, ADD nuorten kanssa on monenlaista huolta ja sinulla vielä niitä kaksi.
Mutta ilmeisesti vanhemmalla on asiat kunnossa, se on sulta iso saavutus. Ei heitä tuupata ulos kodista ihan samoin kuin tavallista vätystelevää teiniä. Koska he eivät pärjää. Kuntoutus on ihan a ja o, että lääkitys saadaan kuntoon ja mahdollinen masennus hoidetaan.
Iso tsemppihali sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saavatko lapsesi mitään muuta tukea? Selvitä kotipaikkakuntasi palvelut ADD-ryhmät ja nuorten palvelut, joita on kyllä olemassa (kokemusta on). On karhunpalvelus nuorellesi, jos hoidat heidän asiansa, koska silloin he eivät koskaan opikaan niitä hoitamaan. Heitä ei kuitenkaan voi jättää yksin vaan vähitellen siirrät asiat heille katsomalla vierestä asioiden hoitamista ja kannustamalla. Luota myös ammattilaisiin ja siihen, että myös kokemus opettaa. Tiedän, että se on vaikeaa.
Jos olet koko ikäsi hoitanut muiden asioita muiden puolesta, niin sitä on vaikea äkillisesti lopettaa. Teatterireissu on helpoin eli kerro ystävillesi, että olet tosi väsynyt ja et jaksa hoitaa enää mitään. Keskustele heidän kanssaan asioista ja hae näkökulmia. Ei vihaisesti, vaan asiallisesti. Veljesi osaa vallan hyvin tyhjentää asunnon kanssasi. Hän voi kantaa tavarat vaikkapa, tehkää työnjako. Vai onko hänellä myös ADD. Asunnon tyhjentäminen on onneksi homma, mikä tarvitsee tehdä vain kerran. Jos ihmiset ovat tottuneet siihen että hoidat kaiken, he voivat alkuun olla vastahakoisia muutokseen. Silloin on pakko asettaa rajat.
Kelaan on kuntoutus ollut haussa. Hakemus postitettiin vuoden alussa. Tiedän, että sinne pitäisi soittaa, mutta arvaa kuka sanoo, että nyt soitetaa? Minä. Taas.
Olen kyllä siirtänyt vastuuta heille. Esikoisen asioita en hoida yleensä enää koskaan. Mutta tämä kuopus on tässä.
En ole ihminen, joka hoitaa asioita. Siksi en tätä jaksakaan. Siksi meille ei tule vieraita enkä tee kavereideni kanssa mitään, elleivät kaverit itse organisoi.
Veljeni asuu ulkomailla, ja hänellä on varmasti myös add, kun ei saa omaa elämäänsä järjestykseen.
Rajat kyllä osaan asettaa, enkä ole liian kiltti.
Hyvä että sait kuntoutusasian vireille. Yhdessäkin ADD nuoressa on iso työ, saati kahdessa. Olet selvinnyt hyvin, vaikka oletkin väsynyt. Anna itsellesi myös tunnustusta siitä. Sinuna kävisin juttelemassa jossain muutaman kerran, ADD nuorten kanssa on monenlaista huolta ja sinulla vielä niitä kaksi.
Mutta ilmeisesti vanhemmalla on asiat kunnossa, se on sulta iso saavutus. Ei heitä tuupata ulos kodista ihan samoin kuin tavallista vätystelevää teiniä. Koska he eivät pärjää. Kuntoutus on ihan a ja o, että lääkitys saadaan kuntoon ja mahdollinen masennus hoidetaan.
Iso tsemppihali sulle.
Kiitos sinulle ymmärryksestä.
I feel you. Olen tullut allergiseksi ihmisten pienimmillekin pyynnöille. Ihmisistä tulee tosi röyhkeitä ja laiskoja jos huomaavat että joku hoitaa hommia tunnollisesti.
Mulla on myös kaksi add lasta. Toinen aste nuoremmalla ja vahdin opintoja jotka takkuaa ja huolehdin paljosta ettei jää jumiin. Vaikka päällä seisten katson, että tutkinnot tulee tehtyä. Vanhempi on jo omillaan ja on ollut hyvä nähdä että sen rumban jälkeen hän pystyy nyt hoitamaan asioitaan itsenäisesti, vaikka olen joutunut tekemään yhdessä ja vieressä istuen kaiken työhakemuksista ja asunnon hankkimisesta saakka. Mutta se on kantanut hedelmää. Sanoisin että tällaisten lasten kanssa tärkeintä on tehdä asiat yhdessä aikuistumisen aikana, ei heidän puolesta. On paljon raskaampaa, mutta näin he oppivat näkemään miten asiat hoituu ja osallistumaan ja onnistuvat itsenäistymään. Perään joutuu edelleen katsomaan, mutta vuosi vuodelta sujuu paremmin.
Ajattelen niin, että kaiken muun huolehtimisen voin jättää pois, mutta lapset on autettava itsenäiseen elämään. Lasten isää ei kiinnosta ja vaikka on uusi hyvä parisuhde, tuttua on tuokin että yksi pieni ”teetkö tän” katkaisee kamelin selän.
Veljelläsi voi olla hyvin myös add. Se on periytyvää ja voi olla sinullakin. Vaikka hoidat asiat, kuormitut niistä kovin. Varo ettei uupumus iske, kävin sen läpi jossain vaiheessa. Ota pieni oma loma, edes yksi hotelliyö tai vastaava. Kukaan ei mene rikki sinä aikana. Ihan yksin, niin että kukaan ei halua, pyydä, vaadi sinulta mitään. Yritä saada sellaisia päiviä myös arkeen.
Add lapsen elämässä rankin vaihe vanhemmalle taitaa olla juuri tämä itsenäistyminen ja aikuistuminen. Teini-ikäkin meni hyvin, mutta sitten…
Kiitos 16 ja 17.
Kyllä minäkin teen yhdessä asioita. Laitan tämän nuoremman itse puhumaan pankkiin/kelaan, mutta minä ole kauittimessa mukana. Tein kyllä lapselle cv:n, oyysin (Tutulta) työtodistuksen, otin selvää kesätöistä…. Toki yhdessä täytimme hakemuksia, mutta silti… jos en olisi tuota tehnyt, ei lapsi olisi evää liikauttanut.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos 16 ja 17.
Kyllä minäkin teen yhdessä asioita. Laitan tämän nuoremman itse puhumaan pankkiin/kelaan, mutta minä ole kauittimessa mukana. Tein kyllä lapselle cv:n, oyysin (Tutulta) työtodistuksen, otin selvää kesätöistä…. Toki yhdessä täytimme hakemuksia, mutta silti… jos en olisi tuota tehnyt, ei lapsi olisi evää liikauttanut.
Sama täällä. Yksin lapsi ei olisi osannut toimia. Sai työpaikan ja se teki hänelle monella tavalla hyvää ja auttoi itsenäistymisessä.
Kuulostat sille, että tarvitset hermolomaa