Lapsi n. 40-vuotiaana

Sain esikoiseni 41 -vuotiaana. Vauva täysin terve ja hyvin jaksetaan molemmat.

Maisteri minäkin. Vanhemmat ovat ylpeitä. Lapsia on kuusi. Kannustan opiskelemaan ja mainitsen siitä usein.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 23:51"]Maisteri minäkin. Vanhemmat ovat ylpeitä. Lapsia on kuusi. Kannustan opiskelemaan ja mainitsen siitä usein.
[/quote]

Anteeksi, tuli väärään ketjuun.

Meille tuli iltatähti kun olin 38, esikoinen oli silloin jo 12 ja keskimmäinen 10. Hyvin meni kaikki, terve vauva ja isommat sisarukset haltioissaan. Nykyään meillä on sitten villi taapero ja isommat sisarukset helisemässä, mutta päivääkään en vaihtais pois! (Tunnin tai pari ehkä)

Itse olen vain seurannut vierestä reilu 50-kymppistä ystävääni, joka tuli reilu 40-kymppisenä äidiksi. Vaihdevuodet ja teinit samassa huusollissa ei ole kuule kiva yhdistelmä. Mutta kukin elää omaa elämäänsä ja tekee omat ratkaisunsa.

Mä olen 55-vuotias ja perheessä on teinejä, nuorin 13-vuotias. Minusta tämä on oikein kiva yhdistelmä eivätkä lapsetkaan kärsineiltä vaikuta.

Olen 39-v ja odotan viidettä. :) Ja vielä kuudetta toivon, jos kaikki hyvin menee vauvan kanssa. Lapset pitävät nuorekkaana! En olisi ollut valmis äidiksi vielä reilu parikymppisenäkään. Olen tyytyväinen että olen saanut lapset "vanhempana", hyvä näin. Ja kaikki ei ole aina mennyt niin kuin voisi haaveilla, oli vuosia välissä ettei raskautta saanut yrittää miehen kovien lääkityksien vuoksi. Kiitollinen olen, että saan raskaana olla ja lapsia saamme :) 

Ja 8 lisää vielä, että meillä nuorin siis nyt kohta 2v, ja syksyllä syntyy vauva :)

Sain ainokaiseni 38-vuotiaana. Nyt 12-vuotias lapseni sanoo "Ethän sinä äiti ole mikään vanha." Kuulemma kaikki heidän luokkalaisten vanhemmet ovat yhtä vanhoja. ..

Minä sain lapseni 39 - vuotiaana. Ei ole kokemusta äitiydestä nuorempana, lapsia toki olin hoitanut, joten en voi verrata. Raskausaika oli ihan kivaa, voin hyvin. Synnytys päätyi virhetarjonnan takia sektioon. Toivun nopsaan ja ensimmäisten koliikkikuukausien jälkeen oli oikein leppoisaa. Olen matkustellut paljon lapsen kanssa ja koko perheenä, ja olen nauttinut joka hetkestä ( koliikin jälkeen). En ole kokenut äitiyttä vaikeana, päin vastoin. Olemme tehneet perheen kanssa paljon yhdessä, ja lapsi on nyt 15 v. Ja on isänsä (63 v) kanssa parhaillaan ulkomailla kalareissulla ja kivaa on. Ei mun vaihdevuodet ole kauheasti haitanneet, huonounisuus on ollut ainoa vaiva. Näin vanhemmitenehkä osaa ottaa rauhallisemin, ei ole kauheaa hötkettä minnekään. Ja kun on joutunut huomaamaan elämän rajallisuuden, niin sitä pyrkii elämään nyt ja eikä ajattele " sit kun..." Elämää.