yh:t miten kestätte tämän yksinäisyyden

puolisen vuotta sitten erosin, järkisyillä. Miehen erilaiset toiveet tulevaisuudelle ts. alkoholi. Vaikka miehen sairaus on ollut suuri kriisi ja järkyttänyt maailmaani, niin ihanaa, että uskalsin erota miehestä ja vaatia itselle oikeaa elämää. Tuin häntä pitkään terapiassa, mutta nyt se on loppu. Nyt se oikea elämä on yksin lasten kanssa. lapset ovat aivan ihania ja rakkaita, mutta rinnalta puuttuu ystäviä ja varsinkin se kumppani, jolle jakaa arkea aikuisena, ja hellyys. Se on suurin ongelma tässä yh-arjessa. Pärjään vaativassa työssä, aikatauluista, rahassa ja lasten kanssa, mutta se yksinäisyys aikuisena ja hellyyden puute on nyt mielessäni jatkuvasti.

En etsi itselleni miestä, nyt vuosien tauon jälkeen taas olen alkanut huomaamaan "mielenkiintoisia" tyyppejä, mutta en tee niiden eteen mitään. Ehkäpä pettyminen edelliseen liittoon jarruttelee tutustumista. Toivoisin vaan että voisin käpertyä hengenheimolaisen kainaloon ja se olisi siinä, ilman mitään draamaa tai ongelmia. Ystävät ovat niin naimisissa kuin voivat olla, joten kohtalotovereita sinkkumarkkinoille ei minulla ole. Jotenkin tämä erokin on karkottanut ystävät läheltä, eivät pidä yhteyksiä.

Laittakaas tsemppausviestejä muut totaaliyh:t tai yh:t.:)