Voihan masennus

Ala syömään terveellisesti. Valkoinen vehnä ja sokerii pois.

Raudan puute aiheuttaa masennusta ja saamattomuutta. Pyydä rauta testi. Hemoglobiini ei kerro sitä.

Syö pinaattia, maksaa jne rautapitoista.

Pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja reipastua. Terveellisempää ruokaa ja liikuntaa, säännölliset pitkät yöunet niin rupee löytymään sitä energiaa ja vanha apaattinen-sinä on ikävä muisto vain :)

Voi ei mitä klassisia masennusta pahentavia vastauksia 2 ja 3. Siinä kun ei ruokavaliot ja itsensä niskasta kiinniottamiset auta. Voimia ap!

2: koskaan ei haittaa toki syödä terveellisemmin. Olen kyllä tehnyt niinkin, jolloin olen yleensä ollut paremmassa vaiheessa. Kun menen huonompaan vaiheeseen se jää.

3: katso vastaus yllä. Olen yrittänyt niin paljon ottaa itseäni niskasta kiinni etten tiedä millä eri tavalla enää edes yrittää. Yritys on aina hyvä, mutta se kaatuu.

4: kiitos. Ei ne auta tosiaan, ois ihan todella hienoa jos auttaisivat.

Haha "syö kunnolla ja reipastu" :D Ei hitto.

Ap, mitä lääkitystä sulla on?

6: Bipon vuoksi koitettu tasaavina lamictal, lito, secret ja ketipinor. Kaksi ekaa eivät tehneet mitään, kaksi viimeistä antoivat järkyttäviä sivuoireita. Masennuslääkkeet a-ö. Seroxat, sertralin, efexor yms. Juuri nyt voxra, joka ei auta oireisiin muttei myöskään aiheuta pienintäkään hypon oiretta (yksi syistä miksi epäilen bipo-diagnoosia). Juuri nyt opamox tarvittaessa. -Ap

Hm, oletko kokeillut tasaavanan deprakinea? Mulla auttoi kerrasta sekamuotoiseen ja hypoiluun. Pidempiä masennuskausiakaan ei ole tullut (pms:sää ei lasketa :D) depran aloittamisen jälkeen.

Masennuslääkkeet ainakin itsellä aiheuttaneet vain lisää ahdistusta ja sekamuotoistajaksoa on pukannut aina.

Tämä palsta taitaa olla täynnä sekoja.

Onko elämässäsi yhtään mitään, mikä kiinnostaisi edes vähäsen? Jotain mieltä parantavaa tekemistä. Sellaista, mistä ei tule tippaakaan paineita. Itse olen sairastanut vuosia masennusta, bipoa jossain vaiheessa epäiltiin, mutta kääntyikin unipolaariksi. Masennun säännöllisesti, mitään hypoa tai maniaa ei koskaan tule. Pelkkää tasaista tai masennusta. Vakavaakin sellaista.

Viime keväänä tuli käänne. Oli vain niin helvatanmoinen ahdistus ja tuska, kävin pohjalla je tuskailin, että tätäkö tämä elämä on loppuun saakka? Aloin lukemaan kirjoja ihan huvin vuoksi. Jätin kaiken masennusta aiheuttavan nettailun (kuten tämän av:n) ja vain mietin ja mietin. Kirjat toivat monia vastauksia. Joitakin keinoja toteutin ja ne toimivat vähäsen. Pienistä paloista aloin rakentamaan uutta minää. 

Olen vielä ihan alkutekijöissä, mutta olen kuitenkin hyvään suuntaan menossa. Mikään lenkillelähtökikka ei olisi toiminut. En todellakaan olisi voinut "nostaa itseäni niskasta". Masennus on sairaus, jonka tarkoitus on saada sinut hengiltä. Siinä ei ikinä auta mikään ulkoapäin tuleva kannustus. Vain ihmisen itsensä sisällä syttyy halu parempaan, jos syttyy. Täytyy vain löytää edes pieni juttu, mikä kiinnostaa. Mistä tulee sellainen olo, että elämässä on muutakin kuin musta ikuinen yö.

Toivon sinulle sydämeni pohjasta voimia kamppailla masennusta vastaan. Sinä voit voittaa sen. 

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 09:02"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 23:46"]Onko elämässäsi yhtään mitään, mikä kiinnostaisi edes vähäsen? Jotain mieltä parantavaa tekemistä. Sellaista, mistä ei tule tippaakaan paineita. Itse olen sairastanut vuosia masennusta, bipoa jossain vaiheessa epäiltiin, mutta kääntyikin unipolaariksi. Masennun säännöllisesti, mitään hypoa tai maniaa ei koskaan tule. Pelkkää tasaista tai masennusta. Vakavaakin sellaista. Viime keväänä tuli käänne. Oli vain niin helvatanmoinen ahdistus ja tuska, kävin pohjalla je tuskailin, että tätäkö tämä elämä on loppuun saakka? Aloin lukemaan kirjoja ihan huvin vuoksi. Jätin kaiken masennusta aiheuttavan nettailun (kuten tämän av:n) ja vain mietin ja mietin. Kirjat toivat monia vastauksia. Joitakin keinoja toteutin ja ne toimivat vähäsen. Pienistä paloista aloin rakentamaan uutta minää.  Olen vielä ihan alkutekijöissä, mutta olen kuitenkin hyvään suuntaan menossa. Mikään lenkillelähtökikka ei olisi toiminut. En todellakaan olisi voinut "nostaa itseäni niskasta". Masennus on sairaus, jonka tarkoitus on saada sinut hengiltä. Siinä ei ikinä auta mikään ulkoapäin tuleva kannustus. Vain ihmisen itsensä sisällä syttyy halu parempaan, jos syttyy. Täytyy vain löytää edes pieni juttu, mikä kiinnostaa. Mistä tulee sellainen olo, että elämässä on muutakin kuin musta ikuinen yö. Toivon sinulle sydämeni pohjasta voimia kamppailla masennusta vastaan. Sinä voit voittaa sen.  [/quote] Olen aina rakastanut lukemista. Ja itse asiassa kirjoittamista ja muuta luovaa.luovaa, oli mielikuvitusta ja kuvitelmia. Nuorena harrastin paljonkin tätä "todellisuudenpakoa". Pikkuhiljaa nuo asiat ovat vain hävinneet, aika ajoin yritän uudestaan mutta ei siitä tule mitään. Ei löydy... Sitä. Kirjat jää kesken koska en pysty keskittymään. Ei, nyt juuri ei ole mitään joka tuntuisi miltään.

[/quote]

Jos olet joskus tykännyt kirjoittaa, niin voisit kokeilla sellaista, että kirjoitat vapaasti vaikka 5 min päivässä. Kirjoita ihan vain mitä on mielessä ja mahdollisimman nopeasti. Tai nopeus ei ole pääasia, vaan se, ettet turhaan ala miettimään mitä kirjoitat. Kirjoita vaikka miltä masennuksesi tuntuu. Uniasi, tai mitä vain mieleesi juolahtaa. Jos tykkäisit tuosta, se saattaisi toimia sinulla väylänä pohtia mieltäsi ja ehkä helpottaa oloa. Tämä tekniikka toimii myös piirtämällä. Paperi ja väline (tussi, lyijykynä, pensselit...) eteen ja piirrät vain. Vaikka pelkkää suttua ja mustaa. Yllättävän hyvin helpottaa oloa. 

Minä luen englanninkielisiä kirjoja, siten pystyn paremmin keskittymään. Suomenkielisissä ajatus alkaa heti harhailla.

Karmeita tsemppailuja, omahyväisiä oikeastaan.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:34"]Hm, oletko kokeillut tasaavanan deprakinea? Mulla auttoi kerrasta sekamuotoiseen ja hypoiluun. Pidempiä masennuskausiakaan ei ole tullut (pms:sää ei lasketa :D) depran aloittamisen jälkeen.

Masennuslääkkeet ainakin itsellä aiheuttaneet vain lisää ahdistusta ja sekamuotoistajaksoa on pukannut aina.
[/quote]
Tunnetko sen lääkkeen kanssa mitään? Mitä sivuoireita? Muistaakseni depraa ei ole kokeiltu. Lääkäri puhui viimeksi että ellei litosta ole apua niin voisi kokeilla abilifyta. En vain oikeasti tahtoisi kokeilla lääkkeitä enää, niitä on kokeiltu niin paljon. Ne eivät ole auttaneet, ovat tuoneet mukanaan sivuoireita ja pelkään että nekin aivokemioita sekoittamalla pahentavat asiaa (aloita, koita, lopeta, aloita, koita, lopeta jne).

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 23:46"]Onko elämässäsi yhtään mitään, mikä kiinnostaisi edes vähäsen? Jotain mieltä parantavaa tekemistä. Sellaista, mistä ei tule tippaakaan paineita. Itse olen sairastanut vuosia masennusta, bipoa jossain vaiheessa epäiltiin, mutta kääntyikin unipolaariksi. Masennun säännöllisesti, mitään hypoa tai maniaa ei koskaan tule. Pelkkää tasaista tai masennusta. Vakavaakin sellaista.

Viime keväänä tuli käänne. Oli vain niin helvatanmoinen ahdistus ja tuska, kävin pohjalla je tuskailin, että tätäkö tämä elämä on loppuun saakka? Aloin lukemaan kirjoja ihan huvin vuoksi. Jätin kaiken masennusta aiheuttavan nettailun (kuten tämän av:n) ja vain mietin ja mietin. Kirjat toivat monia vastauksia. Joitakin keinoja toteutin ja ne toimivat vähäsen. Pienistä paloista aloin rakentamaan uutta minää. 

Olen vielä ihan alkutekijöissä, mutta olen kuitenkin hyvään suuntaan menossa. Mikään lenkillelähtökikka ei olisi toiminut. En todellakaan olisi voinut "nostaa itseäni niskasta". Masennus on sairaus, jonka tarkoitus on saada sinut hengiltä. Siinä ei ikinä auta mikään ulkoapäin tuleva kannustus. Vain ihmisen itsensä sisällä syttyy halu parempaan, jos syttyy. Täytyy vain löytää edes pieni juttu, mikä kiinnostaa. Mistä tulee sellainen olo, että elämässä on muutakin kuin musta ikuinen yö.

Toivon sinulle sydämeni pohjasta voimia kamppailla masennusta vastaan. Sinä voit voittaa sen. 
[/quote]
Olen aina rakastanut lukemista. Ja itse asiassa kirjoittamista ja muuta luovaa.luovaa, oli mielikuvitusta ja kuvitelmia. Nuorena harrastin paljonkin tätä "todellisuudenpakoa". Pikkuhiljaa nuo asiat ovat vain hävinneet, aika ajoin yritän uudestaan mutta ei siitä tule mitään. Ei löydy... Sitä. Kirjat jää kesken koska en pysty keskittymään. Ei, nyt juuri ei ole mitään joka tuntuisi miltään.