Lue keskustelun säännöt.
Historian opetuksen pohtiminen näin aikuisiällä
02.03.2022 |
Havahduin muistelemaan kouluaikojen historian tunteja vuosituhannen alussa, ja kuinka sen hetkinen elämä oli niin erilaista ja huoletonta verrattuna nykyhetkeen. :( Nykyinen sotatila ahdistaa erittäin paljon. Toki kamalia asioita tapahtui myös tämän vuosituhannen alkupuoliskolla, mutta Ukrainan sota on pelottanut tähän asti eniten.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin en kokenut 80-90 - lukuja ahdistavana. Jodi purkin muistan pyörineen lääkekaapissa..
Olen 90-luvulla peruskoulun käynyt. Omat muistikuvat tuolta ajalta oli vain, että vanha kartta ei koulussa enää ollutkaan oikein ja uutta ei vielä saatu tilalle, vaan sitä piti hetki odottaa.
Perheessäni ei onneksi lama-aika kovinkaan näkynyt. Jossain vaiheessa äiti oli hetken työttömänä, mutta muistan vain saaneeni koulusta tultua kaakaota ja sämpylää välipalaksi. Siitä ajasta jäi hyvä mieli.
Nykyisin aikuisuus ja vastuu on erilaista. Myös informaatiotulva on valtavaa. Otan tietoisesti aikaa muuhun tekemiseen ja suljen itseni pois työtä tehdessä uutisilta. Tieto kyllä löytää minut, jos on tarvetta reagoida.
Meillä isäni ammatin vuoksi en pelkää sotaa. Ei sitä kukaan toivo, mutta toimintakykyä osaan ylläpitää tarkoituksenomaisesti. Esimerkiksi korona aikana aloin opiskelemaan ja nyt treenaan enemmän. Pidän fyysisestä kunnostani poikkeuksellisen hyvää huolta.
Toimintakyvyn ylläpitäminen on tärkeintä, jotta tilanne ja epävarmuus ei lamauta.