Mikä muuttuu kotona, kun lapsi 18 v?

Ei mikään niin kauna kuin on toisella asteella.

Ei meillä muuttunut. Oli ajoissa kasvatettu siihen että kun asunnon ja ruuan sai meitä, oli kohteliasta kertoa kun ei olisi syömässä, tai jos jäisi yöksi pois tai jos joku puolestaan tulisi yökylään kattomme alle. Ymmärsi muutenkin yhdessä asumisen vaatimukset. Imuroi siis myös yhteisiä tiloja, vei roskia, leikkasi nurmikkoa, pesi pyykkiä.

Muutos tuli suurena, kun muutti pois mutta oli valmis siihen silloin - ja vähitellen myös me vanhemmat vaikka iso juttu olikin meille.

18-vuotias hakee itse toimeentulotuen itselleen. Hänen perusosaa ja menoja ei huomioida enää perheentoimeentulotuessa.

Meillä taas poika muuttui kuin taikaiskusta. Oli siihen saakka ”kiltti”, eli ei jäänyt koskaan kiinni alkoholista, tupakasta tms eikä niitä alaikäisenä käyttänytkään omienkaan sanojensa mukaan. Kun täytti 18, juoksi alussa baareissa, kunnes korona esti sen. Lopetti kaikkiin kotitöihin osallistumisen, ei ilmoitellut jos jäi yöksi. Asenne sellainen, että hän on nyt 18 eikä häntä voi enää määrätä. Osti omat ruokansa hyvin pitkälle itse (ansaitsi hyvin kesätöissä). Ei juurikaan enää puhu asioistaan ja tiedän, että on käyttänyt myös kannabista ainakin jossain juhlissa. Hänellä on joku tyttöystävä, jota emme ole tavanneet ja josta on kertonut vain etunimen, koska ”mitä se teille kuuluu”. Muuttamassa nyt pois kotoa. En tiedä mitä tapahtui, toivon vaan että jossain vaiheessa taas olemme paremmissa väleissä ja tuo negatiivisuus katoaa.

Vierailija kirjoitti:

18-vuotias hakee itse toimeentulotuen itselleen. Hänen perusosaa ja menoja ei huomioida enää perheentoimeentulotuessa.

Sama koskee elatusmaksuja hakee itse jos opiskelee vanhemmilta ja saa.Meillä näytetän ove ja sanotaan Hommamme olemme tehneet.Nyt opetelet itse elämää.Hankit opiskelu kämpän.Opisekelun lisäksi työn.Opit samalla oikeaa elämä!

Vanhemmat eivät nää voi kontrolloida koulupoissaoloja tai rahoja. Ei näe Wilmaa tai pankkitiliä. Muutenkaan ei aikuista voi määräillä kuten lasta.

Ei mikään? Aivan samalla tavalla jatketaan elämää ja eletään perheenä. "Lapsi" täyttää kohta 20. Opiskelee ja elelee elämäänsä. Huolehtii itse asioistaan, mut niin teki kyllä jo vuosia ennen kuin täytti 18. Kyyditä ei joo tarvitse, eikä tarvinnut kyyditä aikaisemminkaan, kun kulki bussilla ennen ajokortin ja auton saamista. Keskustelujen sisällöt hänen kanssaan on muuttuneet aikuisemmaksi, puhumme paljon maailman tilanteesta, sekä hän suunnittelee tulevaisuuttaan ym. 

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä muuttunut. Oli ajoissa kasvatettu siihen että kun asunnon ja ruuan sai meitä, oli kohteliasta kertoa kun ei olisi syömässä, tai jos jäisi yöksi pois tai jos joku puolestaan tulisi yökylään kattomme alle. Ymmärsi muutenkin yhdessä asumisen vaatimukset. Imuroi siis myös yhteisiä tiloja, vei roskia, leikkasi nurmikkoa, pesi pyykkiä.

Muutos tuli suurena, kun muutti pois mutta oli valmis siihen silloin - ja vähitellen myös me vanhemmat vaikka iso juttu olikin meille.

Ai nuorempanako ei tarvinnut osallistua kotitöihin?

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas poika muuttui kuin taikaiskusta. Oli siihen saakka ”kiltti”, eli ei jäänyt koskaan kiinni alkoholista, tupakasta tms eikä niitä alaikäisenä käyttänytkään omienkaan sanojensa mukaan. Kun täytti 18, juoksi alussa baareissa, kunnes korona esti sen. Lopetti kaikkiin kotitöihin osallistumisen, ei ilmoitellut jos jäi yöksi. Asenne sellainen, että hän on nyt 18 eikä häntä voi enää määrätä. Osti omat ruokansa hyvin pitkälle itse (ansaitsi hyvin kesätöissä). Ei juurikaan enää puhu asioistaan ja tiedän, että on käyttänyt myös kannabista ainakin jossain juhlissa. Hänellä on joku tyttöystävä, jota emme ole tavanneet ja josta on kertonut vain etunimen, koska ”mitä se teille kuuluu”. Muuttamassa nyt pois kotoa. En tiedä mitä tapahtui, toivon vaan että jossain vaiheessa taas olemme paremmissa väleissä ja tuo negatiivisuus katoaa.

Kannattaa ehkä hieman miettiä, millainen tuli oltua vanhempana, jos nuori kokee tarvetta muuttua noin täysi-ikäisyyden myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas poika muuttui kuin taikaiskusta. Oli siihen saakka ”kiltti”, eli ei jäänyt koskaan kiinni alkoholista, tupakasta tms eikä niitä alaikäisenä käyttänytkään omienkaan sanojensa mukaan. Kun täytti 18, juoksi alussa baareissa, kunnes korona esti sen. Lopetti kaikkiin kotitöihin osallistumisen, ei ilmoitellut jos jäi yöksi. Asenne sellainen, että hän on nyt 18 eikä häntä voi enää määrätä. Osti omat ruokansa hyvin pitkälle itse (ansaitsi hyvin kesätöissä). Ei juurikaan enää puhu asioistaan ja tiedän, että on käyttänyt myös kannabista ainakin jossain juhlissa. Hänellä on joku tyttöystävä, jota emme ole tavanneet ja josta on kertonut vain etunimen, koska ”mitä se teille kuuluu”. Muuttamassa nyt pois kotoa. En tiedä mitä tapahtui, toivon vaan että jossain vaiheessa taas olemme paremmissa väleissä ja tuo negatiivisuus katoaa.

Kannattaa ehkä hieman miettiä, millainen tuli oltua vanhempana, jos nuori kokee tarvetta muuttua noin täysi-ikäisyyden myötä.

Kyllä, kiitos vinkistä! En olekaan vielä miettinyt asiaa.

Mun poika muutti pois kotoa 18-vuotiaana, tytär 20-vuotiaana.

Ei oikeastaan mikään muuttunut, nyt nuoret ovat 18v ja 21v ja asuvat kotona, paitsi ovat aikuistuneet ja edelleen vietetään paljon aikaa yhdessä ja harrastetaan ja on muuttunut enemmän "ystävyyssuhteeksi".

Ostettiin kolmas auto pojan käyttöön, tosin se hankinta tehtiin jo vähän 18v synttäreitä.

Ei oikeastaan mikään muu ole muuttunut kuin että aiemmin kysyi (lähinnä muodon vuoksi) että voinko mennä. Nykyään kertoo että aion mennä.

Meillä poika myös lakkasi puhumasta joistakin asioistaan. Kokee, että on aikuinen ja vastaa omista jutuistaan, jotka eivät siis kuulu vanhemmille. Esimerkiksi raha-asioistaan ei puhu mitään, ja kouluasioista ei mielellään (kysyessä kuitenkin vastailee niukkasanaisesti). Yksityisyyden tarve on kasvanut. Toisaalta ottaa yhä perhettä huomioon siinä mielessä, että kertoo menemisistään ja ohjelmistaan. Seurustelu on muuttanut enemmän kuin ikä, vuoron perään ovat meillä tai tyttöystävän luona.

Tällä hetkellä tulevat kirjoitukset näyttävät myös stressaavan. Sen jälkeen nähdään varmaan paremmin, millaiseksi vuorovaikutus muodostuu.

Odotan tuota hetkeä. Siihen asti lapset maksavat kauheasti. Aikuisina saavat hoitaa oman elämänsä myös laskunsa. Saavat asua kyllä meillä kunhan vuokrasta sovitaan.

Meillä ei ole muuttunut mikään muu kuin että tilitietoja ei näe ja terveysasioita ei voi hoitaa. Autetaan erikseen kysymällä, kyse on lähinnä sijoituksista ja pitkäaikaissairaudesta, joiden hoidosta tiedän vielä nuorta aikuista itseään enemmän.

Heräät yöllä, kun lapsesi tulee baarista ja kolistelee keittiössä. Hän elää omaa elämäänsä omilla aikatauluillaan ja odotat vain sitä päivää, kun hän aikuistuu sen verran, että voi muuttaa omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas poika muuttui kuin taikaiskusta. Oli siihen saakka ”kiltti”, eli ei jäänyt koskaan kiinni alkoholista, tupakasta tms eikä niitä alaikäisenä käyttänytkään omienkaan sanojensa mukaan. Kun täytti 18, juoksi alussa baareissa, kunnes korona esti sen. Lopetti kaikkiin kotitöihin osallistumisen, ei ilmoitellut jos jäi yöksi. Asenne sellainen, että hän on nyt 18 eikä häntä voi enää määrätä. Osti omat ruokansa hyvin pitkälle itse (ansaitsi hyvin kesätöissä). Ei juurikaan enää puhu asioistaan ja tiedän, että on käyttänyt myös kannabista ainakin jossain juhlissa. Hänellä on joku tyttöystävä, jota emme ole tavanneet ja josta on kertonut vain etunimen, koska ”mitä se teille kuuluu”. Muuttamassa nyt pois kotoa. En tiedä mitä tapahtui, toivon vaan että jossain vaiheessa taas olemme paremmissa väleissä ja tuo negatiivisuus katoaa.

Kannattaa ehkä hieman miettiä, millainen tuli oltua vanhempana, jos nuori kokee tarvetta muuttua noin täysi-ikäisyyden myötä.

Jokainen on oma persoonansa jo heti syntyessään. Toista on vaikea muuttaa.

Harvalla muuttuu luonne yhdessä päivässä, mutta ylhäällä taisi olla tällainen täysi-ikäisyyden kapina.

Täyttäessäni 18 vuotta niin sain asua kotona opintojen loppuun saakka. Kun valmistuin, jäin vuodeksi työttömäksi. Tuona aikana elämä pienin erin alkoi luisimaan vastuuttomuuden puolelle niin oma äitini pyysi minua selvittämään mahdolliset tuet. Hänellä oli jo asunto katsottuna, joka minun tarvitsi kuitenkin luonnollisesti itse hyväksyä. Sanoi, että kotiin saa tulla aina ja sauna lämmitetään, kun tulet käymään, mutta nyt on aina itsenäistyä. Se pelasti paljon perheemme väleissä ja lähdinkin sitten seuraavana syksynä opiskelemaan jo toiselle paikkakunnalle. Yksin asuminen vanhempien kanssa reilu puoli vuotta samalla paikkakunnalla niin auttoi minua ottamaan vastuuta.