Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

mitä helvettiä minä tein!

Vierailija
26.07.2015 |

Vanhempani olivat jokseenkin alkoholisteja kun olin pieni.. Minulla on 4 vanhempaa sisarusta ja kaikki ovat siitä kärsineet, syntymäni jälkeen (4 vuotta ehkä) vanhempieni alkoholinkäyttö loppui, ei kokonaan mutta he eivät enää olleet alkoholisteja.

Olen aina ollut jotenkin vihainen tuosta tilanteesta koska muistan lapsuudesta niin kamalia asioita joita he kännissä tekivät ja millaisia ihmisiä meillä kävi..

Jotenkin olin väsynyt ja stressaantunut, äitini alkoi valittaa omista lapsistani ja siitä se lähti.. huusin äidilleni ettei hänellä oli ikinä varaa arvostella minua,ja hän on ryypännyt lapsuuteni pilalle.. äiti sulki puhelimen.

Olemme tavanneet sen jälkeen,mutta välimme eivät ole enää kunnossa.

Minua harmittaa ja suorastaan vituttaa se mitä sanoin, vaikka se totta onkin..

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
26.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä harmittele. Vanhempana äitisi pitäisi osata selvittää asia kanssasi esim puhumalla lapsuutesi tapahtumat halki poikki. Oletan ettei hän ole koskaan puhunut tästä lapsuutesi ajasta?

Vierailija
2/9 |
26.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jo oli korkea aika äites kuulla tuokin asia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
26.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun tekis mieli raivota miehen äidille siitä miten dokas mun miehen elämän pilalle, mutta en kehtaa. Mun mielestä hienoa että heitit kissan pöydälle!

Vierailija
4/9 |
26.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun äitini oli alkoholisti kun asuin hänen kanssaan lapsuuden. Hän ei ole koskaan pystynyt keskustelemaan asiasta. Jos olen yrittänyt niin hän alkaa aina esim kirkumaan, syyttämään minua tai heittäytyy muuten vaan marttyyriksi. Kerran jopa uhkasi itsemurhalla. Ei siis puhettakaan että pyytäisi lapsuuteni tapahtumia anteeksi. Ja kyllä, olen katkera ja pettynyt.

Vierailija
5/9 |
26.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Emme ole koskaan puhuneet asiasta.. sisaruksiltani olen kuullut ajasta ennen minua ja se on surullista. Yksi heistä jopa kertoi minun olleen "pelastava enkeli "koska juominen sentään jossain vaiheessa loppui kun sairastelin pienenä ja he joutuivat keskittymään minuun. Muistan niin ällöttäviä asioita että tekisi mieli vain huutaa! Vanhempani eivät osaa keskustella asiasta..
Ap

Vierailija
6/9 |
26.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän tunteen,oletkohan minun siskoni? Missä päin asut?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
26.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 20:28"]Tiedän tunteen,oletkohan minun siskoni? Missä päin asut?
[/quote]

Täsmääkö ikä, olen kohta 30?

Vierailija
8/9 |
26.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 20:28"]Tiedän tunteen,oletkohan minun siskoni? Missä päin asut? [/quote] Täsmääkö ikä, olen kohta 30?

[/quote]

 

Ei täsmää,olen itse 30v

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
26.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän sinua täysin! Rakastan ja välitän äidistäni, mutta hänellä ei ole varaa arvostella vanhemmuuttani. Vanhempieni eron jälkeen hän oli hyvin viinaan menevä ja teki minun kannaltani todella huonoja valintoja. Muistan elävästi kaiken sen turvattomuuden ja roolien kääntymisen päälaelleen. Muutin lopulta kotoa 16-vuotiaana annettuani uhkavaatimuksen joko minä tai äitiä pahoinpitelevä mies. Hän valitsi miehen. Näen punaista, jos äitini kehtaa arvostella äitiyttäni tai valintojani lasten suhteen. Olen parempi äiti kuin hän koskaan ja teen aina valinnat lasteni parasta ajatellen, vaikka joutuisin tinkimään omasta edustani.