Missä iässä olette huomanneet uuden työpaikan saannin oleellisesti vaikeutuvan? Joko 40+ ?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oleen vammanen. Muttta aika paljon on yliopiston käyneeitä että jos pääsee rahasuoneeen niiin kiiitoksia.
Korrkein äo suvusssa on yli 160. Kaiikki sukulaiiset yliopiston käyyneitä.
Arveleen että aivokuori on jo älykkäillä eteenpäin menevillä ihmisilä jokseenkin melko agressiivista hermostolaaatua. Eteenpäin sysäääväää.
AGressiivisuus on väärä termi, puhutaaan aktiivisesta herkästä.
Viiimekesänä tapasiin sukulaiisia jotka on tosiälykkäitä niiin se reagointi puheessakin huomaaa vastaukset tuleee samantien.
Hain uutta työpaikkaa yli nelikymppisenä kolme kertaa eli 42-vuotiaana, 48-vuotiaana ja 54-vuotiaana. Kaikilla kerroilla sain työpaikan, vaikka hakijoina oli myös nuoria. Parhaita puoliani olivat kuulemmahyvä työkokemus ja se etten enää ollut lisääntymisikäinen. Viimeisessä työpaikassani olin viime kesään eli eläkeikään saakka. Kun ilmoitin eläkkeelle jäämisestä, minua pyydettiin vielä jäämään vuodeksi, mutta koska ei ollut taloudellista pakkoa, en jäänyt.
Näissä kaikissa paikoissa minut palkannut esihenkilö oli minua vanhempi ja hänellä oli takuulla ymmärrystä siihen, että myös iäkkäämpi ihminen pärjää työelämässä ja nimenomaan hänellä on halua ja kykyä tehdä töitä. Lisäksi iäkkäämpi ei enää viitsi saikutella, sillä se ei kuitenkaan mene läpi, vaikka nuoriso niin luulee.
Ei kannata luovuttaa, vaikka ikää on tullut. Jossain voi luurata rekrytoija, joka arvostaa iän tuomaa kokemusta ja luotettavuutta.
Lähdin pitkäaikaisesta työpaikasta ja vaihdoin alaa yli 40-vuotiaana. Sain ensimmäisen työn jota hain.
Minulle työnsaanti ei ole koskaan ollut erityisen helppoa ja olen 31-vuotias. Varmaan se on sitten joskus nelikymppisenä jo suorastaan mahdotonta.
-kesätyöt: helppo päästä
-valmistumisen jälkeen yliopistosta: kukaan ei ota kuin johonkin orjahommaan
-työelämässä: ajoittain kyselyjä toisiin työpaikkoihin.
Työelämässä en saa töitä hakemalla. Hain jossain vaiheessa 400 eri paikkaa.
Melko alakohtaista tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oleen vammanen. Muttta aika paljon on yliopiston käyneeitä että jos pääsee rahasuoneeen niiin kiiitoksia.
Korrkein äo suvusssa on yli 160. Kaiikki sukulaiiset yliopiston käyyneitä.
Arveleen että aivokuori on jo älykkäillä eteenpäin menevillä ihmisilä jokseenkin melko agressiivista hermostolaaatua. Eteenpäin sysäääväää.
AGressiivisuus on väärä termi, puhutaaan aktiivisesta herkästä.
Viiimekesänä tapasiin sukulaiisia jotka on tosiälykkäitä niiin se reagointi puheessakin huomaaa vastaukset tuleee samantien.
SIiihen vaikuttaa myös se että ajattelu, läsnäolo, keskittymiinen ja kaikki muu pysyyy kirkkaana eikä ajatus lähde haaahuilemaaan. Itekkin suoritin koko peruskoulun matematiikan 8-9 keskiarvollla puolessatoista kuukaudessa tenttimälllä. Veljen keskiarvo matikassa on kymppejä ja laskee laskuut muutamissa sekuneissa. Pituuus yli 190 cm.
30v huomasin että työnantajat ottaa puheeksi toistuvasti sen onko mulla vielä lapsia ja yksi jopa avoimesti alkoi päivittelemään, että kuinka kalliiksi yksi lapsi tulee työnantajalle.
... Ja kertoi että 4 tulee niin kalliiksi ettei mtn rajaa. 😂 Puhui 10v äitiyslomasta mulle.
Vierailija kirjoitti:
En kerro ikääni hakemuksessa, joten se ei ole vaikeuttanut mitään. CV:stäkin tiputin kaiken epäolennaisen pois.
N40
Minäkin jätin ikäni pois netissä täytettävästä työnhakulomakkeesta. Paha vaan, kun lomake ei lähde eteenpäin, jos oleellisia tietoja on täyttämättä.
Epäilen, ettei sinulle ole kovinkaan paljon kokemusta nykyaikaisesta työnahausta, jos et ole kertaakaan joutunut lomakkeita täyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Meidän alalla asiantuntemuksen lisäksi elämänkokemus on hyvästä, tasaisesti ovat vielä headhunterit olleet yhteydessä ja lähestyn 50 v.
Millä alalla?
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoin työpaikkaa 45-vuotiaana, siinä iässä on aika haluttua kamaa kun lapset ovat isompia ja työuraa jäljellä. Onneksi näin, koska olen onnellinen kun sain vielä paremman työn :)
Ei kaikilla edes ole lapsia, ja silti voivat kokea syrjintää isän takia. Puhut vain omasta kokemuksestasi, mikä sinällään on ihan ok, muttei kerro koko totuutta.
Olen vaihtanut työpaikkaa 42-vuotiaana ja viimeisimmän sain 47-vuotiaana. Myyjän työssä arvostetaan asiakaspalvelukokemusta ja sitä että voi työskennellä kaikkina aukioloaikoina.
AGressiivisuus on väärä termi, puhutaaan aktiivisesta herkästä.