Miten kukaan voi ihastua rumaan naiseen?

En vaan käsitä.

Ruma nainen olen siis minä. Lihava, pienet silmät, pottunokka. Lyhyt ja persjalkainen.. :(

Mutta niin vaan eräs komea ja normaalipainoinen, urheilullinen mies piirittää mua. Tekee tikusta asiaa päästäkseen juttelemaan mun kanssa, eikä sillä ole koskaan kiire minnekään mun luota. Muistaa aivan kaiken mitä olen hänelle sanonut ja palaa niihin myöhemmin uudelleen saadakseen jutun juurta. Kiusoittelee, naurattaa mua ja nauraa itsekin mun hölmöille vitseilleni. Katselee mua koko ajan, välillä pitempään, välillä vilkuillen. Hymyilee mulle aina kun katson häneen. Koskettaa muka vahingossa, jättää kätensä käteeni kun ojentaa mulle jotain. Meillä on omat "sisäpiirin" juttumme, joille nauramme ja joita ei muille kerrota. Kyselee musta, on kiinnostunut musta ja mun elämästä. Välillä heittää flirttaavia heittoja, vihjailee että toivoo mun soittavan hänelle tai jäävän luokseen niin etten enää palaisikaan oman työni ääreen tms. Tarjoutuu auttamaan, on kohtelias ja huomaavainen mua kohtaan, kehuu mua ohimennen. Ja tärkein pointti: on mua kohtaan erilainen kuin muita työpaikan naisia kohtaan. Heille on toki peruskohtelias ja ystävällinen, mutta ei mitään kahdenkeskisiä juttutuokioita tai kosketuksia tai muutakaan mitä edellä kerroin.

Siis ihan selkeät merkit kiinnostuksesta, eikö vaan olekin? Ymmärrän että ihminen voi olla flirtti ja että flirtin ei tarvitse tarkoittaa yhtään mitään, mutta mun mielestä tässä ollaan jo pitemmällä kuin vaan pelkässä kepeässä flirtissä, vai mitä?

Mutta se, mitä mä en ymmärrä, on se että miksi ihmeessä minä? Mä en ole kaunis enkä timmi enkä upea kroppainen kaunotar. Miksi tuo mies olisi kiinnostunut muka just musta eikä kenestäkään muusta? Mutta mikä muukaan tässä olisi taustalla? Jos mies tekisi noin vain omaa itsetuntoaan nostaakseen, eikö "buusterina" silloin kannattaisi olla edes hieman hehkeämmät naiset? Sama juttu myös, jos on vain seksin perässä, eikö silloin todellakin kannattaisi piirittää sitä normaalipainoista ja kauniimpaa versiota kuin mua? Jos se ois vaan pelimies, niin sama kysymys, miksi minä?

Voiko tää olla muka oikeasti niin, että tässä voisi olla jotain todellista? Ja hei, vaikka mun itsetunto onkin ihan minimaalisen pieni, se ei näy mussa riippuvuutena tai negatiivisuutena. Annan ulospäin hyvinkin itsevarman ja itsenäisen (tätä jälkimmäistä kyllä olenkin) kuvan.