Minun työkaverilla on yli 50 lastenlasta

Muistaakohan kaikki nimeltä. Hurjaa touhua.

Sairasta.

Antaakohan rahaa lahjaksi niille? Mahtaa olla rikas tyyppi. Tyhmästä (ja tuhmasta) päästä kärsii koko ruumis.

Yli 50 syntymäpäivälahjaa:) yli 50 joululahjaa:)

Saa juhlia syntympäiviä melkein vuoden jokainen viikko:)

Kaveris on päässy pukille.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 12:46"]

Kaveris on päässy pukille.

[/quote]

Työkaveri on se pukki, on siis nainen. ;D

ok. Millaisen keskustelun halusit tällä ilmoituksellasi herättää? :) oletko saanut haluamiasi kommentteja?

Wau! Vähänkö hienoa. Mäkin haluaisin, että lähellä olisi noin paljon perhettä. :-)

Kuulostaa ihanalta. Kaikilla on oma tapa elää. Enemmän läheisyys ja rakkaus antaa elämään kuin raha ja materia. Tätähän on kysytty usein sairaalavuoteella kuolevilta että mitä katuu eniten. Eniten on kaduttu aikaa joka on hukattu töihin perheen kanssa vietetyn ajan sijaan.

En kyllä koe, että olisin yhtenä 50:stä isovanhemmilleni tärkeä kuin että olisin yhtenä seitsemästä niin kuin nyt olen. Isovanhempani ovat olleet läheisiä ja olen viettänyt heidän kanssaan paljon aikaa, on ollut aikaa tulla jokaiselle syntymäpäivälleni ja juhlissakin on aina ollut aikaa olla meidän lasten kanssa. Seitsemän kanssakin on ollut vilkasta mutta jokaisen kanssa on silti vietetty sitä yksilöllistä aikaa ihan jopa viikottain.

Minulle oli etua myös siitä, että vain toisilla isovanhemmilla oli yksi lapsi kotona kuin minä synnyin, muut olivat jo muuttaneet omilleen. Sain siis isovanhemmat, joilla oli aikaa (tämä yksi lapsikin oli jo teini-ikäinen, kun synnyin ja muutti nopeasti omilleen).

Tuollainen massana kohtelu on kai lestadiolaisperheissä tyypillistä (olet osa perhettä ja osa sukua, et niinkään yksilö omien tarpeineen), mutta en koe sitä hyväksi lapsuudeksi. Hyvässä lapsuudessa sinut nähdään ja kuullaan ja olet tärkeä vanhemmillesi ja isovanhemmillesi eikä sinua voi korvata muilla eivätkä mielipiteesi jää massan jalkoihin.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 14:09"]En kyllä koe, että olisin yhtenä 50:stä isovanhemmilleni tärkeä kuin että olisin yhtenä seitsemästä niin kuin nyt olen. Isovanhempani ovat olleet läheisiä ja olen viettänyt heidän kanssaan paljon aikaa, on ollut aikaa tulla jokaiselle syntymäpäivälleni ja juhlissakin on aina ollut aikaa olla meidän lasten kanssa. Seitsemän kanssakin on ollut vilkasta mutta jokaisen kanssa on silti vietetty sitä yksilöllistä aikaa ihan jopa viikottain.

Minulle oli etua myös siitä, että vain toisilla isovanhemmilla oli yksi lapsi kotona kuin minä synnyin, muut olivat jo muuttaneet omilleen. Sain siis isovanhemmat, joilla oli aikaa (tämä yksi lapsikin oli jo teini-ikäinen, kun synnyin ja muutti nopeasti omilleen).

Tuollainen massana kohtelu on kai lestadiolaisperheissä tyypillistä (olet osa perhettä ja osa sukua, et niinkään yksilö omien tarpeineen), mutta en koe sitä hyväksi lapsuudeksi. Hyvässä lapsuudessa sinut nähdään ja kuullaan ja olet tärkeä vanhemmillesi ja isovanhemmillesi eikä sinua voi korvata muilla eivätkä mielipiteesi jää massan jalkoihin.
[/quote]

Meidän isovanhemmilla oli 4 lastenlasta eikä todellakaan olla läheisiä tai nähty viikoittain, hyvä jos edes kuukausittain vaikka samassa kaupungissa asuttiinkin ja ihania ihmisiä sinänsä ovatkin. Ei ole siis lastenlasten määrästä kyllä kiinni. Toki yksilöllistä aikaa on vähemmän viettää jos lapsenlapsia on paljon mutta kyllä heidän kanssaan on mahdollista viettää paljonkin aikaa ja tutustua jos siihen on tahtoa.

Mitenkään siihen kommentoimatta kuinka yleistä lestaperheissä sitten on ottaa lapset yksilöinä huomioon, sekin varmaan vaihtelee perheittäin. Vaikea kuitenkin uskoa että kovinkaan monelle ihmiselle omat lapset on vaan lauma kakaroita eikä sen enempää kiinnosta, vaikka niitä lapsia olisi paljon niin tuskin kaikki lestat on niin psykopaatteja että ei omat lapset kiinnosta ihan aidosti. Eiköhän nekin lapset ole vanhemmilleen yleensä tärkeitä vaikka saisivatkin kunnollista kahdenkeskeistä aikaa vähemmän.