Sota Ukrainassa - mitä tunteita ja ajatuksia?

Itsessä torstain ja perjantain tapahtumat herätti jonkinlaisen shokkitilan varmaankin, näin jälkeenpäin ajateltuna. Suuri ahdistus ja paniikki että onko Suomi seuraavana. Ahdisti, että tosiaanko Putin vaan kävelee Kiovaan ja eurooppa ei tee mitään. Suuri suru ja myötätunto ukrainalaisia kohtaan.

Nyt oma olotila rauhoittunut ja tuntuu, että pystyy keskittymään muuhunkin. Toki edelleen ukrainalaisten hätä on mielessä ja uutisia selaa aika tiuhaan. Halu tehdä jotain konkreettista on läsnä ja esimerkiksi oma maanpuolustustahto on noussut. Tiedostaa, että eletään historiallista käännekohtaa ja ahdistaa kun ei tiedä miten tästä asiat etenee.

Mitä ajatuksia ja tunteita itse koit sodan ensimmäiset päivät ja miltä tuntuu nyt? Varmasti sellainen sukupolvikokemus, joka tullaan muistamaan lopun ikää.