Onko joku ottanut avioeron aivan järkyttävien appivanhempien vuoksi?

Jollei ymmärrä, niin ei kai siinä muuta mahdollisuutta ole, kuin erota.

Kuulostaa siltä, että miehelläsi on myös appivanhemmat from hell, koska vaimokin on tuollainen hirviöminiä ...



Onhan sulla aina naama norsunvitulla, kun tulee miehen vanhemmista puhe? Ethän käyttäydy heitä kohtaan asiallisesti? Yritäthän puhua miehesi vanhempiaan vastaan, oli asia mikä tahansa? Ethän vain anna isän vanhempien nähdä lapsenlapsiaan?

Sulla ei ole hajuakaan mitä oikeasti on elämä kun sitä terrorisoi jomman kumman vanhemmat!



omat vanhempani ovat ns. "järkivanhempia". He eivät ole koskaan tuppautuneet elämäämme, auttavat tarvittaessa (hoitavat lapsia jne) , neuvovat kysyttäessä, kyläilevät kutsuttaessa ja ymmärtävät jos emme voi tulla kylään heidän kutsuessa.



Mutta anoppi...

Ei kunnioita meidän elämää ollenkaan. Ei voi hyväksyä sitä, että pojallaan on oma perhe ja elämä. Tulee meidän kotiin kuin omaansa ja käyttäytyy kuten omassaan. Ei voi ymmärtää sitä, että me emme todellakaan voi tulla heille joka kerta kun hän haluaa. Ei voi hyväksyä, että hänen poikansa voi rakastaa jotain muuta naista kuin häntä!

Tässä muutama esimerkki anoipin tekemisistä ja sanomisista!



- ennen meidän häitä anoppi sanoi pojalleen, minun kuulleni, että älä hyvä poika mene naimisiin, siitä ei seuraa kuin järkyttävät elatusmaksut! Oli käynyt ennustajalla joka oli sanonut, että ero tulee alle vuoden häistä...



- kun olin raskaana, anoppi sanoi minun kuulleni, että mieheni pitää ehdottomasti teetättää isyystesti ettei vaan ala kasvattamaan jonkun muun äpärää.



- anopin mielestä hänellä on oikeus soitella meille yötäpäivää jos nyt sattuu olemaan asiaa. Mieheni olisi pitänyt esimerkiksi lähteä kamalassa lumipyryssä julkisilla kulkuneuvoilla asentamaan anopin digiboxia klo 23 arki-iltana. Kun näin ei tapahtunut soiteltiin koko suku läpi ja kerrottiin kuinks miniä ei anna pojan edes äitiään auttaa...



- anoppi esitteli miehelleni jonkun naisen ja kertoi sitten minulle kuinka hyvän vaimon mieheni saisi tästä naisesta jos vaan ymmärtäisi erota minusta



- anoppi vaati miestäni muuttamaan takaisin kotiin (siis hänen kotiinsa) kun hänen kissansa kuoli. Kuolee kuulemma muuten yksinäisyyteen.



Normaali arki on sitä, että anoppi soittaa oikeasti noin 20 kertaa päivässä pojalleen. Jos ei vastaa niin renkuttaa niin kauan, että on pakko vastata! ennätys on 2 tuntia putkeen!!! Kerran on soittanut poliisille kun ei vastattu... Oli anonut, että hänellä on vahva epäilys minun murhanneen poikansa.



Nyt on tilanne se, että anoppiin on katkaistu välit täysin. Emme käy missään sukujuhlissa ellemme ole 100% varmoja ettei anoppi ole siellä. Avioliittomme ei olisi enää kestänyt hetkeäkään häntä!

Kamalaa tämä on ollut minullekin, mutta vielä kamalampaa miehelleni! Onneksi mieheni tajusi, että vika ei ole minussa ja vaikka hän olisi naimisissa kenen tahansa kanssa tilanne olisi sama.

Anoppi arvostelee mun ylipainoa jne

Piti hakea lähestymiskielto lopulta. Mikään järkipuhe ei auttanut. Nyt sitten puoli sukua on minulle vihainen, kun en jaksanut siskoni hyväsydämistä "huolenpitoa".

Onneksi pääsitte tilanteesta pois. Mulla itselläni on tuohon verrattuna todella lievä "tapaus" anoppina. Hän yrittää tuputtaa omaa elämänkatsomustaan minulle ja lapsillemme. Lapsillemme tämä tapahtuu erityisesti jos en ole itse paikalla. Anoppi vihjailee alhaisesta koulutustasostani (olen akateeminen), kodinhoidostani jne. Joskus todella vasyttävää... Olen hänen kanssaan nykyään mahdollisimman vähän tekemisissä, en kuitenkaan halua, että välit menevät täysin.

vaan ihan totaalisen sekaisin. Toivottavasti saa apua, sairaudentunne kun saattaa puuttua, niin että itse ei osaa hakea.



Hyvä että mies pystyi ottamaan etäisyyttä, vaikka sääliksi todella käy, olisihan se kaikkein hirveintä, jos oma äiti olisi tuollainen!