Täytyykö lapsuus käsitellä ennen kuin voi oikeasti aikuistua?

En oo vieläkään nukahtanut, koska illalla alkoi tulvia mieleen niin paljon ajatuksia, etten ole vieläkään saanut rauhaa niiltä. Monta monta tuntia olen täällä vain mietiskellyt ja itkenyt. Kauheat silmäpussit... Ajatukseni liittyvät lapsuuteeni. Ei mitään kauhean dramaattista mutta fyysistä väkivaltaa olen päässäni pyöritellyt ja muutenkin sitä kuinka minua on kohdeltu ja "kasvatettu" ja kuinka olen voinut. Mietityttää vain miksi yhtäkkiä alkaa tällälailla pohtia ikivanhoja asioita. Kokemuksia?