Onko vanhuuden päiväsi turvatut

Ovat. Luotan suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan.

Asun myös jo maksetussa omakotitalossa, jossa viljelen vuoden kasvikset, marjat ja hedelmät.

Eläke riittää menoihini. Puskuria on tilillä. Hyvät suhteet lapsiini ja muihin sukulaisiin ja ystäviäkin on.

Ei ole tässä maailmassa paikkaa jonne paeta 

Ei, ja aika masis oli. Sain vähän (no paljonkin) itseluottamusta takaisin, kun aloin ilmiantaa joka ainoan putintrollin. (mulla oli joskus aikoinaan tosi terävä "trollitutka", tylsytin sen, mut nyt se on taas terävä :) )

KYLLÄ.

Turvani on Jumalassa.

Laulun sanoin: Kell' on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla.

Tässähän minä nyt olen vanha.   En tiedä niistä turvatuista päivistä.

Eläke tulee joka kuukausi, pienihän se on, mutta pienet ovat menotkin.

Lääkkeisiin ja hoitohin menee rahaa enemmän kuin koskaan elämässä olisi edes voinut kuvitella.

Mutta kun niistä on apua ja helpotusta, niin mitä muuta sitä enää vanhana toivoo, kuin että saa suht.koht, elää vailla suuria kipuja ja hoitoa tarvittaessa?

Semmosta se tosi ikääntyminen on.   Monet asiat menettävät merkitysensä, osaa nautti pienistäkin hyvistä hetkistä.

Mutta mihinkään yhteiskunnan suurempaan apuun ei kannata eikä voikaan luottaa, ulkopuolinen apu  on täysin maksettava omasta kukkarosta, niin kauan kun haluaa omassa kotona asua.

Vierailija kirjoitti:

KYLLÄ.

Turvani on Jumalassa.

Laulun sanoin: Kell' on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla.

Amen!

Eivät ole. Jäin työttömäksi reilut kymmenen vuotta ennen eläkeikää, ja osa jo maksamastani yrittäjäeläkkeestä meni kaatuneen firman mukana. Olen vailla vakinaista asuntoa, ja maaliskuun lopussa tulee tästäkin lähtö, eikä ole paikkaa, minne mennä.