Minkä ikäisenä lapsenne aloittanut yökyläilyn (muilla kuin isovanhemmilla)?
Olemme erossa ja mies on tunkemassa kolmivuotiasta lasta yksin kolmeksi päiväksi ja kahdeksi yöksi yökylään pikkuserkuilleen, joita näkee noin kerran kuussa. Lapsen elämässä tapahtuu koko ajan muutenkin muutoksia ja hän on itse suoraan ilmaissut, ettei halua olla poissa kotoaan enempää kuin yhden yön kerrallaan. Minä en siis suostunut tähän järjestelyyn. Miten teillä muilla? Minkä ikäisenä lapsenne aloitti yökyläilyn muilla kuin lähimmillä (yleensä kai isovanhemmilla)? Siis silloin kun kyseessä ei ole pakko (esim. yh-vanhempi yötöissä).
Kommentit (25)
Tämän sopimusparin osapuolet on molemmat ihan suomalaisia. Meillä ei ole sopimuksessa mitään sanktiota. Emme ole juristeja, mutta vähän siihen suuntaan eli suhtaudumme siis vakavasti näin sovittuihin asioihin. Takana lähinnä henkinen uhka siitä, mitä voisi tapahtua, mikäli sovituista ei pidetä kiinni. Myös ehkä pelko kasvojen menetyksestä? Ehkä tämä meidän tapauksessa oli hätävarjelun liioittelua, mutta toimii todella hyvin.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 18:13"]
Tämän sopimusparin osapuolet on molemmat ihan suomalaisia. Meillä ei ole sopimuksessa mitään sanktiota. Emme ole juristeja, mutta vähän siihen suuntaan eli suhtaudumme siis vakavasti näin sovittuihin asioihin. Takana lähinnä henkinen uhka siitä, mitä voisi tapahtua, mikäli sovituista ei pidetä kiinni. Myös ehkä pelko kasvojen menetyksestä? Ehkä tämä meidän tapauksessa oli hätävarjelun liioittelua, mutta toimii todella hyvin.
[/quote] Meillä kyse myös suomalaisesta parista. Meillä ei tosin tuo sopiminen toimi, jollei ole jotain todellista sanktiota. Mutta oikeasti hienoa kuulla, että tuollakin tavalla asioita voi ratkaista, tai lähinnä se, että molemmat pystyitte sitoutumaan yhteiseen sopimukseen. Tuli jostain syystä hyvä mieli, että jotkut oikeasti löytävät ratkaisuja hankaliin tilanteisiin :) ap
4-vuotiaana alkoi kyläilyt muilla kuin isovanhemmilla, eli kavereiden luona. Meillekin toki tuli niitä lapsen samanikäisiä kavereita yökylään vastavuoroisesti. En näe asiassa ongelmaa, jos kyse 1-2 yöstä.
Lapset eivät ole vielä olleet juurikaan yökylässä (iät 5v ja 7v), vanhempi heistä on tosin ollut yhden yön isovanhempien luona. On ollut puhetta, että menisivät yhdeksi yöksi serkuille kylään, homma on toteuttamista vaille valmis.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 17:33"]
Joo, me tosiaan ollaan sovittu aika monesta "epätavallisesta" asiasta. Syitä en lähde avaamaan, mutta tämä oli ainoa vaihtoehto, jotta voin taata lasten turvallisuuden. Sopimus on meidän itse laatimamme, todistajien allekirjoittama. Sisältää kaikkea turvaistuimen käytöstä maastapoistumiskieltoon. Kuulostaa aivan hullulta näin kirjoitettuna, mutta on toiminut.
[/quote]
Jos ajateltaisiin niin, että isä on toisesta kulttuurista, niin kai pitäisi mennä heidän kulttuurin normien mukaan.
Eli isä haluaa pitää yhteyttä lapseensa ja hauluaa juuruttaa jälkikasvun sukuunsa, niin ei kai tuossa mitään jos vie lapsen sukulaisiin kun varmaankin olisi kyseeessä lapsiperhe missä lapselle olsi kavereita.
Pian se lapsi tottuu vieraaseen kulttuuriin ja lapsiin ja viilettää pian tukka putkella :)
[/quote] Yrittääkö tämä olla ironiaa vai ihan tosissasiko olet? Nyt ei puhuta kulttuurieroista vaan lapsen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Kyllähän lapsi tottuu mihin vaan, vaikka sisällissotaan, mutta kysymys kuuluukin pitääkö kaikkeen tottua? Vai saisiko lapsi kasvaa perusturvallisuudessa? Ja oma alkuperäinen kysymykseni pohti näitä perusturvallisuuden rajoja. Aivan varmasti lapsi voi olla vaikka viikon naapurin erkillä ilman että se siihen kuolee tai joutuu heti jonnekin psykiatriselle. Mutta ei sillä kauhean turvallinen olo kyllä sen jälkeen olisi pitkään aikaan. Lapsi on täysin meidän aikuisten armoilla ja joutuu mukautumaan siihen mitä me päätämme. Minusta siksi on kohtuullista pohtia niitä lasta koskevia valintoja -- erityisesti jos lapsi sanoo selvästi ei jollekin. ap