Yhteistä aikaa kerran vuodessa-nyt vihaan miestäni
Kuvittelin että suhteemme kestää sen että mies tekee pitkää päivää, minä hoidan pääosin lapset ja kodin ja saamme parisuhdeaikaa kerran vuodessa (yhden illan tai yön ilman lapsia). Nyt edellisestä kerrasta on vuosi. Tunnen vihaa miestäni kohtaan. Vapaapäivänä hän lukee lehteä, istuu vessassa sontimassa puoli tuntia ja kyselee "laitatko illalla sen nahka-asun " eli odottaa että miellytän häntä seksissä. Itseäni oksettaa, ärsyttää, kuvottaa :(. Miten tämä näin meni???
Kommentit (11)
Kirjoitinko minä tämän. Suhde ei kestä ilman yhteistä aikaa. Se on nähty.
Onhan miehellä kuitenkin paksu lompakko?
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:55"]Otan osaa..
[/quote]
Minäkin tahtoisin
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 12:03"]Ei ole edes paksu lompakko :(. Ap
[/quote]
Mies ei varaa hotellia eikä vie syömään vuoden jälkee!!!! Nyt mä vihaan sitä koko miestä!!!
*
Voi jeesus että olet pinnallinen paska.
Tuttua. Siis se, että naisen harteille laiska mies sysää kaiken ideoinnin ja itse odottaa valmista ja, että häntä viihdytetään ja nainen keksii lisäkiihokkeita tms. Varmasti tulee kovat paineet naiselle, kun on noin vähän yhteistä aikaa. Silloin sen on kieltämättä oltava laadukasta ja mukavaa molemmille. Ei vain miehelle. Ei vain naiselle.
Ajattelematonta ja melko itsekästä mieheltä odottaa naisen pukeutuvan ja panostavan, voisihan hän itse oma-aloitteisesti vaikka vaihtaa lakanat, tehdä makuuhuoneesta muutoinkin viihtyisän, tehdä vaikka ruokaa kotona tai tilata sitä kotiin. Jotain huomaavaista elettä.
Ja nainen voisi kertoa ennen tuota vapaata aikaa ääneen mitä toivoisi ja kaipaisi, ettei miehen tarvitse arvailla, ellette tunne toisianne niin hyvin, että tietää mistä toinen tykkää ja mistä ei.
Meillä myös mies on joskus niinä vähäisinä vapaina yhteisinä hetkinä töksäyttänyt jotain, että pue se ja se päälle ja meikkaa ym. Tottakai, mielelläni, jos mieskin vähän jaksaa viekoitella ja kehua, edes minun mielikseni jos ei muuten. Hankalaa, kun toinen on niin itsekäs. Itse ensimmäiset vuodet jaksoin panostaa ja pukea ja meikata ja ottaa suihin posket lommolla, mutta takaisinpäin ei tullut samanlaista panostusta, vaikka pyysim monesti. Alkoi siinä pikkuhiljaa motivaatio heiketä, kun toinen ei esim kertaakaan ole oma-aloitteisesti antanut suukseksiä minulle, ei ole antanut esileikkiä, kun "se on niin vaikeaa ja työlästä". Silti, silti haluan miestäni, koska tykkään seksistä ja rakastan häntä ja haluaisin hänen tajuavan, kuinka toimiva seksielämä on parisuhteessa tärkeä yhdessä pitävä tekijä. Mutta ei, toisinaan hän innostuu hyväilemään minua ja antaa esileikkiä ja suostuu siihen, mutta ei läheskään joka kerta, ehkä joka 10.kerta. Eli liukkarilla vaan pitäis mennä ja ei kiihottuneessa tilassa, miehelle tuntuu riittävän lastin purkaminen minuun ja sen jälkeen saan kyllä hellyyttä ja läheisyyttä, seksin yhteydessä en. Arvatkaa vaan alkaako minunkin erittäin voimakas libidoni laskea.. Miehellä se on aina ollut todella alhainen, hälle riittäisi kerran viikossa korkeintaan. Ja kaikki virikkeet ja kiihokkeet on ollut mun vastuulmani jos olen mielint pitää yllä edes jonkinmoista seksielämää. Miehen kontolle jätin pariksi vuodeksi kaiken, kokeillakseni mitä tapahtuu, no tapahtui se, että seksiä oli kerran kuussa 1min yhdyntää ja thats it. Ei mitään muuta. Lopulta päätin, että jommankumman on muutettava omaa toimintaansa ja se olin sitten minä. Huoh. Anteeksi avautuminen, mut suorastaan pistää raivostuttamaan tollaiset "miehet" (lue:keskenkasvuiset itsekkäät pojat), jotka odottaa vaan valmista ja itse eivät yhtään näe vaivaa. Molempien se vaiva pitäisi nähdä, eikä koko ajan vain toisen.
Jos mieheni olettaisi, että vain naisen tulee panostaa seksiin ja että esileikki tulee erikseen kerjätä, niin meillä se olisi sitten niin, että liukkarilla mennään. Mutta mies saisi luvan hyväksyä, että aktin aikana katselen tabletilla jotain kivaa sarjaa tai elokuvaa. Voisin kysyä välillä, että joko sait, mutta siinä olisi minun osallistumiseni.
Tosin pakko myöntää, että itsekuin tuollaisena parisuhdeviikonloppuna olen menettänyt täysin hermoni siihen, että mies olettaa minun loihtivan mainion päivällisen, ostavan viiniä, pukeutuvan seksikkäästi jne. Hänen panoksensa yhteiseen iltaan on se, että viettää vessassa Aku Ankkaa lukien puolisen tuntia, ottaa päivällä torkut "että jaksaa illalla" ja katsoo jalkapalloa siinä vaiheessa, kun minä aherran keittiössä. Niinpä menin sitten siinä samalla tekemään kohtalaisen pullataikinan ja päivällisen jälkeen miehen ehdotellessa siirtymistä makuuhuoneeseen jouduin toteamaan, että nyt kun lapset on mummolassa ja on vihdoinkin rauhassa aikaa, niin leivon pakastimen puolilleen ja teen pari täytekakkua. Kuten myös tein.
Otan osaa..