Miten saada turhalle (äärettömälle) mässäilylle stoppi ja laihdutus aluilleen??
Havahduin vklp kokooni ja siihen, että koko kesä on todellakin mennyt vähän enemmän tai vähemmän ahmien.. En osaa jotenkin syödä kohtuudella, jos annan vapaat kädet:( eilen illalla olin kylässä, herkuttelin, sieltä kun lähdin niin oli mukamas pakko saada jäätelöä ja kokonainen helvatan leivonnainen... sellainen pitko!!!!!! Sairasta tämä touhu...... Voitte kuvitella oloni juuri nyt. Tästäkin tulee niin onneton olo .. Syön kai yksinäisyyteeni ja jotenkin se vain jäänynt päälle! Se kuuluisa huominen on huomenna aina- meiningillä.
VOi kun mietin kaiholla niitä aikoja, kun söin sopivasti ja sain jopa itseni raahattua lenkille! Tälle tilanteelle on tehtävä jotain tai kohta huomaan oikeasti etten mahdu enää housuihini.. :(
Olisiko se muutoksen päivä tänään? tsemppaajia?
Kommentit (24)
Olen samanlainen, kaikki tai ei mitään.
Raskaudessa todettiin diabetes, söin 3 viikkoa hyvin. Sitten maistoin perunalastun ja loppuraskaus meni herkutellessa :|
Plakon = paljon.
Nyt ekaksi heitä herkut roskiin ja samalla reissulla käy jossain mansikkapaikalla tms. nuuhkimassa ja tuntemassa, että sulle kuten varmasti jokaiselle meistä ne himottavimmat makupalat ovat sit kuitenkin loppupeleissä tuoreet marjat ja hedelmät, ruisleipä, kotimaiset yrtit... Karkkihyllyllä haisee muovi ja puhdistusaine, torilla taas saat aistinautinnot valloilleen.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:38"]
Olen samanlainen, kaikki tai ei mitään. Raskaudessa todettiin diabetes, söin 3 viikkoa hyvin. Sitten maistoin perunalastun ja loppuraskaus meni herkutellessa :|
[/quote]
No jos ei edes oman lapsen hyvinvointi kiinnosta tuon vertaa, niin kyllä on tosiaan asiat pahasti pielessä.
Painolla, pituudella, vaatekoolla ja ulkonäöllä (toisten silmissä) ei ole mitään väliä, kun puhutaan ahmimisesta. Minkä tahansa kokoinen ja näköinen ihminen voi salaa ahmia. Ap ei taida oikeastaan tarkoittaa laihduttamista (tiukkaa kuuria), vaan hänelle on huono fiilis ruokavaliostaan, turta olo, ei ole kotona kropassaan. Silloin ei auta kitukuuri vaan se asteittainen parempien ruokien maistelu ja muu mielenvirkistys.
Minun äitini ei hoitanut raskausdiabetestaan. Ainoa mitä hän pelkäsi oli, että hänen alapäänsä repeää, jos vauva on sokerivauva. Pitemmälle ei ajatellut, vain omaa mukavuuttaan. Mässäili minkä kerkisi ja luuli, ettei se koskaan paljastu. Salaili ahmimista neuvolassa ja isältä. Synnyin normaalipainoisena, ja äiti helpottuneena ajatteli, ettei hänen vastuuttomuutensa siis koskaan paljastu kenellekään. Hän oikeasti luuli, että koska oli normaalia kokoa, radi ei ole aiheuttanut minulle mitään pahaa. Toisin kävi. Mutta niinhän ketjupolttavat teinimutsitkin ilakoivat, ettei vastasyntyneellä ollutkaan nikotiinioireita... Kunnes lapsi kasvaa ja alkavat röökin aiheuttamat - äidin lapselleen tietoisesti aiheuttamat - neurologiset häiriöt, jotka sitten leimaavat lapsen koko elämäksi.
T. diabeetikko, jonka sairaus on aukottomasti todistettu äidin aiheuttamaksi
Ap, avauksesi on rohkea ja kateelliset tulevat varmasti alapeukuttamaan saamaasi vertaistukea. Kakkosviestiä on jo alapeukutettu, kenties siellä on joki katkera, josta ei löydy samanlaista voimaa ja itsekunnioitusta kuin sinusta. Onnea matkaan, ap!
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:51"]
Minun äitini ei hoitanut raskausdiabetestaan. Ainoa mitä hän pelkäsi oli, että hänen alapäänsä repeää, jos vauva on sokerivauva. Pitemmälle ei ajatellut, vain omaa mukavuuttaan. Mässäili minkä kerkisi ja luuli, ettei se koskaan paljastu. Salaili ahmimista neuvolassa ja isältä. Synnyin normaalipainoisena, ja äiti helpottuneena ajatteli, ettei hänen vastuuttomuutensa siis koskaan paljastu kenellekään. Hän oikeasti luuli, että koska oli normaalia kokoa, radi ei ole aiheuttanut minulle mitään pahaa. Toisin kävi. Mutta niinhän ketjupolttavat teinimutsitkin ilakoivat, ettei vastasyntyneellä ollutkaan nikotiinioireita... Kunnes lapsi kasvaa ja alkavat röökin aiheuttamat - äidin lapselleen tietoisesti aiheuttamat - neurologiset häiriöt, jotka sitten leimaavat lapsen koko elämäksi.
T. diabeetikko, jonka sairaus on aukottomasti todistettu äidin aiheuttamaksi
[/quote]
Voitko kertoa millä tavalla se on aukottomasti todistettu äitisi aiheuttamaksi? Miten tuosta diagnostiikasta on erotettu esim. perintötekijät pois? Mielenkiinnosta kysyn. En vähättele lasten kaltoinkohtelua millään tavalla.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:40"]
Plakon = paljon.
Nyt ekaksi heitä herkut roskiin ja samalla reissulla käy jossain mansikkapaikalla tms. nuuhkimassa ja tuntemassa, että sulle kuten varmasti jokaiselle meistä ne himottavimmat makupalat ovat sit kuitenkin loppupeleissä tuoreet marjat ja hedelmät, ruisleipä, kotimaiset yrtit... Karkkihyllyllä haisee muovi ja puhdistusaine, torilla taas saat aistinautinnot valloilleen.
[/quote]
Tämä on totta! Kun pääsee tervellisiin herkkuihin käsiksi, niin karkit yms epäterveelliset eivät maistu enää niin hyvin.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:41"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:38"]
Olen samanlainen, kaikki tai ei mitään. Raskaudessa todettiin diabetes, söin 3 viikkoa hyvin. Sitten maistoin perunalastun ja loppuraskaus meni herkutellessa :|
[/quote]
No jos ei edes oman lapsen hyvinvointi kiinnosta tuon vertaa, niin kyllä on tosiaan asiat pahasti pielessä.
[/quote]
No niinpä :| Mutta onneksi vauva oli ok.
t.se herkkuja vetävä
Se päivä ON tänään! Se alku on aina vaikee, mut joka päivä tulee parempi olo ja luottamus ja hallinnan tunne kasvaa. Anna lupa nauttia ihanista, terveellisistä mauista -kohtuudella kuitenkin. Kesällä on ihanaa tuoretta, värikästä, vitamiinirikasta ruokaa. Jätä myös aina se viimeinen kauhallinen ottamatta ja lisää veden juontia, niin huomaat että annosmäärät pienenevät kohta kuin itsestään. Tässä on ennen kaikkea itsensä voittamisesta ja se hyvän olon tunne on todella sen arvoista!
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:41"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:38"] Olen samanlainen, kaikki tai ei mitään. Raskaudessa todettiin diabetes, söin 3 viikkoa hyvin. Sitten maistoin perunalastun ja loppuraskaus meni herkutellessa :| [/quote] No jos ei edes oman lapsen hyvinvointi kiinnosta tuon vertaa, niin kyllä on tosiaan asiat pahasti pielessä. [/quote] No niinpä :| Mutta onneksi vauva oli ok. t.se herkkuja vetävä
[/quote]
Älä vielä huokaise helpotuksesta.
Ja muista, että olet esimerkkinä lapsellesi jarkuvasti.
Voi kiitos kaikille vastauksista, en odottanut näin tsemppaavia viestejä :)
Olen siis vasta 23 vuotias nainen, yksin asun ja aikani menee pää-asiassa töissä. Perus baareissa roikkuja ollut, mutta tämän vuoden aikana juominen vähentynyt siitä jokaviikonloppuisesta n. 2 kertaan kuussa. Voisin tuostakin tinkiä! Toki rehellisesti ottaen sinkun, suht yksinäisen naisen sosiaalinen elämä koostuu lähinnä riennoista, mutta en vaan enää voi sietää sitä darraa ja siihen liittyvää ahdistusta yms, järkyttävää. Kuten sanoin, olen aika yksinäinen. Kaikilla kavereilla ne poikaystävät ja lapsiakin jo vähintään sunnitteilla, asunto ostettu yms. Minä vain huomaan öisin haaveilevani esim elämästä jossain ihan muualla tms. Jotenkin olen ihan erakko kaveripiirissäni :D Kuitenkaan se dokaaminen ja siten vietetty yhteinen aikakaan ei enää aiheuta muuta kuin ahdistuta aamulla, mitä olenkaan nmennyt kännissä sekoilemaan? Joten niinkuin ennen ajattelin, että esim. nyt kun muutan elämäntapojani niin paskat tästä mtn tulee kun viikonloppuna taas kaljaa ja pitsaa. Nyt olen siinä pisteessä, että pystyn hyvin skippaamaan ne (toisinsanoen olemaan töissä). Viime viikonloppuna olin baarissa ja oikeasti, päällimmäiset ajatukset olivat, että kumpa olisi ollut töitä niin ei olisi tätäkään tullut tehtyä!! Eli jtoenkikn koko alkoholista on tullut minulle haamu.. Ok onhan se illalla ihanaa, en kiellä, mutta ei jestas ole enää niitten seuraavien päivien henkisten olojen arvoista! Ennen siis ei tullut näitä henkisiä ahdistuksia, nykyään tulee. Ja toki ne darramätöt ahdistaa sitten vielä lisää ja sekin jää niin päälle, jos olisikin saanut ns. skarpin päälle.
Olen siis n. 160cm ja paino jtn 68kg varmaankin, en oikeasti uskalla vaa'alle. Haaveilen kevenneestä olosta ja kropasta, johon olisin tyytyväisempi. Haaveilen oikeasti siitä, miltä minusta tuntui, kun oli se vaihe, että oli hyvä buusti päällä ja ei tullut ahmittua paskaa yms. Jotenkin koko elämänlaatu parani! Muistan se nhyvin. Nyt se on vain kadoksissa. Sinä joka sanoit, että tänään on se päivä. Se todellakin voisi olla tänään. Aion ainakin yrittää!
Tiedättekö, olen esim ajatellut tässä, että 'turhaa' aloittaa mtn tälläistä jos pystyisinkin kieltäytyä alkoholistakin yms.... SItten muistan, että minulla on parin viikon päästä syntymäpäivät. Ajattelen heti, että noniin.. viimeistään silloin mennään taas päin persettä. Yhtäkkiä havahduin ajattelemaan, että kuka helveti sanoi, että silloin minun täytyy dokata?? Miten paljon mukavempaa olisi seuraavana päivänä herätä vanhenneena, ilman mtn morkkisdarra ahdistusta? Aivan!!! Joten miksi antaa tämän lannistaa? Ja miten helkutisti mukavempi sitten mennä vaikka ravintolaan illalliselle, jos olisin viettänyt pari viikkoa keveämmin ? Tunnen tämän oloni nyt ja ei, e todellakaan halua enää pitää tälläistä paskaa yllä!
Anteeksi avautuminen. Ehkä näiden ajatusten kirjotitaminen prosessoi aivoissani tätä muutosta :D toivotaan!
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:06"]
Se päivä ON tänään! Se alku on aina vaikee, mut joka päivä tulee parempi olo ja luottamus ja hallinnan tunne kasvaa. Anna lupa nauttia ihanista, terveellisistä mauista -kohtuudella kuitenkin. Kesällä on ihanaa tuoretta, värikästä, vitamiinirikasta ruokaa. Jätä myös aina se viimeinen kauhallinen ottamatta ja lisää veden juontia, niin huomaat että annosmäärät pienenevät kohta kuin itsestään. Tässä on ennen kaikkea itsensä voittamisesta ja se hyvän olon tunne on todella sen arvoista!
[/quote]
Niin totta oikeasti! Tiedän sen kokemuksesta. Miksi se aloitus on niin hankalaa.. Jotenki ntakaraivossa kolkuttaa ,että epäonnistun kuitenkin , jos en jo tänään niin viimeistään vaikka perjantaina. Miksi pitää ajatella näin musertavasti. ap siis.
Ala savuttelemaan. Menet körssille aina kun tekee mieli jotain naposteltavaa.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:06"]
Se päivä ON tänään! Se alku on aina vaikee, mut joka päivä tulee parempi olo ja luottamus ja hallinnan tunne kasvaa. Anna lupa nauttia ihanista, terveellisistä mauista -kohtuudella kuitenkin. Kesällä on ihanaa tuoretta, värikästä, vitamiinirikasta ruokaa. Jätä myös aina se viimeinen kauhallinen ottamatta ja lisää veden juontia, niin huomaat että annosmäärät pienenevät kohta kuin itsestään. Tässä on ennen kaikkea itsensä voittamisesta ja se hyvän olon tunne on todella sen arvoista!
[/quote]
Niin totta oikeasti! Tiedän sen kokemuksesta. Miksi se aloitus on niin hankalaa.. Jotenki ntakaraivossa kolkuttaa ,että epäonnistun kuitenkin , jos en jo tänään niin viimeistään vaikka perjantaina. Miksi pitää ajatella näin musertavasti. ap siis.
[/quote]
Mutta ei sulla ole ollenkaan mikään toivoton tilanne. Mun mielestä sun kannattaa miettiä muutama motivoiva tekijä ja tavoite ja keskittyä niihin. Onko se parempi vointi, ulkonäkö, itseluottamus, terveys vai mikä? Jos keskityt tavoitteeseen, niin se epäonnistuminen ei paina mielessä niin paljon. Voit tukea sitä tavoitetta ostamalla jotain lehtiä, joita voit selata ku kiusaus yllättää, tai hoitaa kauneutta/terveyttä pienillä asioilla jotka saa hyvää mieltä ja pitää ajatukset siinä itse tavoitteessa. Mä teen kasvonaamioita ja ostan vitamiineja, mut se voi olla mitä vaan!
Eikä se epäonnistuminen ole maailmanloppu. Siitä tulee isompi mörkö, mitä enemmän sitä pelkää. Jos on ennenkin selvinnyt uuteen alkuun epäonnistumisesta huolimatta, se on mahdollista tehdä uudestaankin!
Jos sulla on cerazette käytössä, niin lopeta se ensin. Voi loppua siihen se mässäilyn tarve.
Älä ole liian ankara itsellesi: Vaikka syntymäpäivänäsi mässäilisit ja joisit, ei se poista muuna aikana tehtyjä hyviä ratkaisuja. Ei terveellinen elämä ole mustavalkoista, vaan harmaita sävyjä välissä riittää paljon. Se ainoastaan haittaa, jos koet jokaisen repsahduksen jälkeen täysin epäonnistuneesi ja sillä perustelet mässäilyn.
Aloita vaikka kauppakäyttäytymisestä. Osta kerralla viikon järkevät ruuat ja lopeta usein kaupassa käyminen. Mene kauppaan vatsa täynnä ja rauhallisena, käy vaikka lähikahvilassa syömässä salaatti ennen kauppaan menoa. Vältä turhien ruokien ja mässyjen ostamista, osta sen sijaan marjoja ja porkkanoita ja muita vastaavia terveellisempiä naposteltavia.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:43"]
Älä ole liian ankara itsellesi: Vaikka syntymäpäivänäsi mässäilisit ja joisit, ei se poista muuna aikana tehtyjä hyviä ratkaisuja. Ei terveellinen elämä ole mustavalkoista, vaan harmaita sävyjä välissä riittää paljon. Se ainoastaan haittaa, jos koet jokaisen repsahduksen jälkeen täysin epäonnistuneesi ja sillä perustelet mässäilyn. Aloita vaikka kauppakäyttäytymisestä. Osta kerralla viikon järkevät ruuat ja lopeta usein kaupassa käyminen. Mene kauppaan vatsa täynnä ja rauhallisena, käy vaikka lähikahvilassa syömässä salaatti ennen kauppaan menoa. Vältä turhien ruokien ja mässyjen ostamista, osta sen sijaan marjoja ja porkkanoita ja muita vastaavia terveellisempiä naposteltavia.
[/quote]
Tämä on niin totta..! Jotenkin tästä on tehnyt itselleen ehkä liian ison jutun. Kaadun sitten nimenomaan heti, kun esim joku ajattelemani kaloriraja ylittyy.. Nytkin ajattelen, että huoh olisi pitänyt raahata itseni jo lenkille aamulla, nyt en enää kerkeä. Typeriä ajatuksia! Saisi sen syömiskäyttäytymisen edes handlattua tänään. Suunnittelen juuri , että menen pian suihkuun ja lähden sitten kauppaan. Nimenomaan ostamaan vaan kaikkea järkevää! Ja ennen töitä syön hyvin, ettei nälkä yllätä heti.
Voi kun toivoisin, että saisin tästä nyt oikeasti kiinni!
No ainakin sain hoidettua äsken yhden yksinkertaisen paperiasian, joka on sekin vaivannut minua ja monta viikkoa. Täytyy kanssa hoitaa kaikki rästihommat pois, nekin stressaavat. Sekin varmasti aiheuttaa tätä häiriökäyttäytymistä... :( Mutta täytyisi sinne lenkillekkin vain lähteä. Tiedän, että siitä tulee jälkeenpäin hyvä ja onnistunut olo. Miksi aloitus on niin vaikeaa? Ehkä katson jos löytäisin kauppareissulla itselleni kunnon lenkkipökät, jospa se tsemppaisi. Sykemittari oli kanssa vuosia sitten minulle kunnon treenibuustaaja, en vain ole enää mistään löytänyt siihen oikeaa patteria:( okei nyt en ole taas hetkeen etsinytkään.. ehkä hoidan senkin nyt!
Se päivä on tänään. Ja tänään on se päivä, kun retkahduksen jälkeen et enää itseäsi vihaten jatka syöksykierrettä vaan ajattelet vain, että "retkahdin, so what" ja palaat normaaliin ateriarytmiin.
Jotkut ahmii yksinäisyyteen, ja Suomessa moni nainen ahmii ikään kuin rangaistaakseen miestään siitä, että aiheuttaa tuon yksinäisyyden. Eli kun mies on poissa, nainen ahmii. Ikään kuin kostaa ahmimalla, kostoksi tuhoaa itseään. Mutta moni itse asiassa ahmii ihan vain tylsyyteen tai siksi, että verensokeri heittelee liikaa ja aiheuttaa sitten ne tuntemukset. Olet ehkä tällainen sokerin orja.
Minulla raskaus katkaisi ahmimisen. Sain neuvolasta verensokerimittarin ja aloin mittailla kotona, mitä ruokavalioni minulle tekee. On todella pelottavaa nähdä ne luvut, mitä sokerivuoristorataa kroppaparka vetää. Tulosten perusteella kirjoitin itselleni ihan päiväohjelman, mitä ja missä pitää syödä. Mielen virkistykseksi aloin vaihdella lounaspaikkoja ja kokeilla kotonakin uusia juttuja.
Varaudu siihen, että kun syöt niin sanottua kunnon ruokaa, sulla saattaa olla aluksi jopa ähky olo. Sitä nimittäin voi vetää niin plakon enemmän kuin pullaa ja jätskiä, ja se pitää nälkää pitkään. Olet tottunut olemaan hetken sokerikoomassa, mutta nyt alat pysyä tasapainossa, ja aluksi se tuntuu varmasti oudolta. Jos olet nyt lomilla, niin ota kaikki rästiprojektit tähän väliin ja palkinnoksi kauden marjoja ym. oikeasti herkkuja. Mulle tuli oikean ruoan syömisestä niin kova energialataus, että kuurasin koko talon läpi. Ahmiessa ei sellaista jaksanut.
Tsemppiä!