Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
olen 19 ja pelkään että romahdan...
21.07.2015 |
Tilanne on siis se, että olen käynyt ammatikoulua 2 ja puoli vuotta, kunnes lopetin sen koska ala oli hölmönä 15 vuotiaana valittu, eikä todellakaan ollut minun juttuni. Vaihdoin aikuislukioon jossa olen nyt puolessa välissä. Minulla on työpaikka, vuokra-asunto ja pärjään omillani, mutta silti pelottaa. Entä jos en ikinä saa koulua loppuun vaikka kuinka yritän? Miksi se tuntuu niin mahdottomalta, vaikka käyn siellä tunnollisesti ja suoriudun kokeista.
Minua niin pelottaa että minusta ei tule mitään... olisin niin onnelinen jos pääsisin ensi keväänä ammattikorkeakouluun tai yliopistoon, pelkään vaan sen jäävän haaveeksi, enkä tiedä miksi.
kohtalontovereita? vanhempia ja kokeneempia neuvomaan? kaikki apu olisi tarpeen, edes tsemppaaminen..
Kommentit (20)
Kuulostaa, että ihan hyvin sinulla sujuu. Keskity opiskeluun ja elämästä nauttimiseen, ei stressaamiseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla jotain muuta tapahtunut äskettäin elämässä, mikä aiheuttaa väsymystä tai ahdistusta? Onko tahti liian kova, miten paljon teet töitä? Osaatko rentoutua? Mitä kuuluu ihmissuhteisiisi?
Kerrohan nyt lisää tuosta pelostasi, oletko huomannut, missä tilanteissa se nousee? Nukutko hyvin ja riittävästi? Onko lapsuudessasi tapahtunut ahdistavia asioita?
Itse olen 25-vuotias ja kaikki opiskelu- ja työhaveet/suunnitelmat jäissä, koska olen fyysisesti sen verran sairas, että olen vain odotellut milloin saan "tarpeeksi terveen paperit", että uudelleen kouluttautuminen olisi ajankohtaista. Minustakaan ei ole tullut "yhtään mitään", mutta elämä kantaa. Sen olen oppinut, että työtä ehtii tekemään milloin vain ja opiskellakseenkaan ihminen on harvoin liian vanha. Ei kannata alkaa rakentamaan eläämäänsä vain työ/opiskelun pohjalle, elämässä on paljon muutakin :)
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 00:41"]Aivan kuin omalta näppikseltä kirjoitettu 8v sitten :) iltalukiossa kuitenkin jumitin vuoden suorittaen vain 11 kurssia. Siitä itselleni suivaantuneena siirryin nettilukioon ja kävin sen sitten 1,5 vuodessa. Motivoin itseäni heikoimpina hetkinä katselemalla yliopiston sivuja ja niinkin tärkeitä asioita kuin yo-mekkoja ;) kyllä se lakki sunkin päähän tulee. Tsemppiä!
[/quote]
ihanaa, kiitos! ja hienoa että selvisit tästä :) ap
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 00:52"]Onko sulla jotain muuta tapahtunut äskettäin elämässä, mikä aiheuttaa väsymystä tai ahdistusta? Onko tahti liian kova, miten paljon teet töitä? Osaatko rentoutua? Mitä kuuluu ihmissuhteisiisi?
Kerrohan nyt lisää tuosta pelostasi, oletko huomannut, missä tilanteissa se nousee? Nukutko hyvin ja riittävästi? Onko lapsuudessasi tapahtunut ahdistavia asioita?
[/quote]
en huomaa että ahdistus tulisi missään tietyissä tilanteissa, välillä vaan iskee päälle ja kovaa. Teen töitä mielestäni jaksamiselleni liian vähän, pystyisin enempäänkin. ihmissuhteissa menee hyvin, olen avoliitossa ja minulla on ihania ystäviä, vähän mutta hyviä. en vain ymmärrä mistä tämä ahdistus tulee... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 00:53"]Itse olen 25-vuotias ja kaikki opiskelu- ja työhaveet/suunnitelmat jäissä, koska olen fyysisesti sen verran sairas, että olen vain odotellut milloin saan "tarpeeksi terveen paperit", että uudelleen kouluttautuminen olisi ajankohtaista. Minustakaan ei ole tullut "yhtään mitään", mutta elämä kantaa. Sen olen oppinut, että työtä ehtii tekemään milloin vain ja opiskellakseenkaan ihminen on harvoin liian vanha. Ei kannata alkaa rakentamaan eläämäänsä vain työ/opiskelun pohjalle, elämässä on paljon muutakin :)
[/quote]
toivottavasti saamme molemmat asiat kuntoon. tsemppiä sulle! täytyy tosiaan muistaa, että elämä on muutakin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 01:01"]Elä romahda. Tsemppiä <3
[/quote]
kiitos! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla osittain ihan normaalia ikäkriiseilyä, itsekin olin lukion loppupuolella kuukausia epävarma tulevaisuudesta ja morkkistelin varmana siitä, että kaikki menee pieleen ja tämä oli 90-luvun laman aikaan. Hommat luonnistuivat kuitenkin ihan hyvin ja joskus todella hyvin.
Sinulla on työ ja koti ja se on paljon lama-aikana, tulet varmasti pärjäämään hyvin!
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 01:09"]Voi olla osittain ihan normaalia ikäkriiseilyä, itsekin olin lukion loppupuolella kuukausia epävarma tulevaisuudesta ja morkkistelin varmana siitä, että kaikki menee pieleen ja tämä oli 90-luvun laman aikaan. Hommat luonnistuivat kuitenkin ihan hyvin ja joskus todella hyvin.
Sinulla on työ ja koti ja se on paljon lama-aikana, tulet varmasti pärjäämään hyvin!
[/quote]
niinhän se taitaa olla, ja olen asiasta super iloinen. kiitos tsempistä! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihania ihmisiä täällä vastaamassa :)
T. Sivustaseuraaja
Pidä muutaman päivän loma koko koulunkäynnistä (jos nyt siis suoritat kursseja kesälläkin) ja tee jotain, mitä ihan itse haluaisit tehdä. Piirrä, maalaa, soita, kirjoita, ulkoile, tee joku reissu (vaikka metsään jos ei oo rahaa mihinkään), lue kirjoja. Ihan vaan muutama päivä. Varsinkin tuo metsässä oleskelu ihan tutkitusti poistaa stressiä. Sit alat taas keskittyä suorittamiseen levollisin mielin. Asiat menee kyllä hyvin! Jos taakka tulee liian isoksi, pyydä ja ota vastaan apua! Opo, kuraattori, koulupsykologi, lääkäri.. kaikki he ymmärtävät tuollaiset ajatukset. Tsemppiä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisäksi vielä, sulla on jo paljon asioita, joita monella ei ole. Työttömiäkin on ihan perkuleesti tässä maassa, ja suuri osa heistä ajattelee olevansa mitättömiä juuri työttömyyden takia. Mitättömiä ihmisiä ei olekaan, mutta sulla sentään on työpaikka. Joillekin sekin on iso meriitti :)
Minulla jäi lukio käymättä vakavan masennuksen ja pakko-oireisen häiriön vuoksi. 18-vuotiaana pääsin vain aikuislukioon jota kävin iltaisin. En jaksanut sitä rytmiä ja tunnit saattoivat olla monessa eri paikassa samana iltana. Masennuin ja annoin periksi. Sitten hain opiskelemaan merkonomiksi, koska ajattelin, että jokin ammatti täytyy saada ja tämän ainakin jaksaisin. Nyt viimeinen vuosi jäljellä ja arvaa kaduttaako. Ala ei kiinnosta ollenkaan. Olisin niin halunnut käydä lukion loppuun ja hakea yliopistoon :(
N21
Mä romahdin. Juuri kanssa 19-vuotiaana. Lukio oli käyty, mutta AMK jäi kesken, kesken on edelleen ja kesken saa jäädäkin, ainakin se ala. Muutama vuosi meni mustuudessa, vaikean masennuksen syövereissä. Nyt yritän ottaa rennommin; oma romahdukseni kun johtui mm. Loppuunpalamisesta. Nyt yritän ottaa rauhallisesti ja kuunnella itseäni. Pitää huolta itsestäni. Opiskella ja suorittaa ehtii vielä myöhemminkin, meidänkin luokalla ammattikorkeakoulussa oli monta yli 30-vuotiasta.
Ole itsellesi armollinen, älä vaadi liikaa. Skippaa suosiolla kaikki turha stressi ja työ pois, joskus opiskeluissakin voi mennä sieltä mistä aita on matalin. Eikä maailma siihen kaadu. Eikä maailma kaadu romahtamiseenkaan. Mutta yritä nyt kumminkin olla romahtamatta, kesällä on kivempaakin tekemistä :) hengitä rauhallisesti ja keskity siihen nyt hetki. Kaikki järjestyy. <3
N21, sä voit vieläkin hakea yliopistoon, kunhan suoritat jonkun toisen asteen koulutuksen. Tsemppaat pääsykokeisiin vaan. Nou hätä <3
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 01:38"]
Kuka yrmeä alapeukuttaa täällä?
[/quote]
Ap:n psykiatri, joka näkee tulonmenetystä?
Alue: Aihe vapaa
Aivan kuin omalta näppikseltä kirjoitettu 8v sitten :) iltalukiossa kuitenkin jumitin vuoden suorittaen vain 11 kurssia. Siitä itselleni suivaantuneena siirryin nettilukioon ja kävin sen sitten 1,5 vuodessa. Motivoin itseäni heikoimpina hetkinä katselemalla yliopiston sivuja ja niinkin tärkeitä asioita kuin yo-mekkoja ;) kyllä se lakki sunkin päähän tulee. Tsemppiä!