Miten saada aikuiset sisarukset sopimaan vuosien ķauna?
Hei mammat!
Onko neuvoja, kuinka voisin saada aikuiset sisarukset saada sopimaan vuosikymmeniä kestänyt vihanpito? Kyseessä kaksi lähisukulaistani. Mykkäkoulu ja puhumattomuus alkoi jo 20-30 vuotta sitten toisen sisaruksen elämänkriisistä, jossa ilmeisesti toiselle tuli tölväistyä pahasti; kuitenkin melko mitätön syy. Aiemmin sisarukset olivat parhaat ystävät. Tämä tölväisijä on sukujuhlissa yrittänyt jo vuosikymmeniä hieroa sopua, mutta loukattu osapuoli on luonteeltaan niin ylpeä ja kovan kuoren alla herkkä, eikä suostu edes tervehtimään ja lähtee heti paikalta.
.
Tilanne rassaa koko sukua, mutta erityisesti tätä sopua hakevaa osapuolta sekä sisarusten iäkkäitä vanhempia. Vanhemmat ovat kohta 90v. ja heille olisi tärkeää nähdä lastensa pääsevän sopuun. He ovat kuitenkin lopettaneet jo vuosikymmeniä sitten aiheesta puhumisen tälle loukatulle osapuolelle; minulle ja muille sukulaisille sen sijaan puhuvat tästä jatkuvasti. Apua, miten voin edesauttaa sopua? Luulen että sisimmässään tämä loukattu sopua haluaa, hän vain on niin pahuksen ylpeä ja pelokas ja epävarma sisimmässään.
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:19"]
Loukattu ei halua sopia, tosin olen melko varma että oikeasti hän ei sisimmässään vastusta yhtä paljon. Tämä riita, joka katkaisi sisarusten ystävyyden, oli ilmeisesti sellainen, missä loukkaaja (A) näki loukatun (B) istuvan terassilla kaljalla A:n exän kanssa, kun riitainen avioero oli käynnissä. Ex sitten huuteli jotain A:lle, johon A vastasi huutamalla "Painukaa molemmat vittuun" tms. Siitä aikaa pari vuosikymmentä, ja B on vielä vihainen. Ap
[/quote]
luulet tietäväsiyhtä ja toista toisten asioista, jopa parmmin kuin nämä itse! Etkö pelkää, että ne vielä molemmat hermostuu SUN besserwisseröintiin?
Kyseessä ovat sisko ja veli, tuossa tilanteessa veli oli siis siskon exän kanssa istumassa terassilla, kun Ex käyttäytyi asiattomasti josta sisko molemmille hermostui.
.
Sisko eli tätini haluaa sopia, ja kaikki apu kelpaa hänelle. Veli taas on isäni, ja todennäköisesti minulla on paras mahdollisuus vaikuttaa siihen, että isäni harkitsisi sotakirveen hautaamista. Harkitsen isovanhempieni vuoksi että jotain yrittäisin tehdä. Isäni esim. on jättänyt juhlia väliin/lähtenyt heti/on ollut sisällä siskonsa ollessa ulkona ja toisinpäin jne., ja heidän välinsä hiertävät koko sukua.
.
Minulla on kaksi pientä lasta, ja jopa he ovat huomanneet tuon jännitteen. En uskaltanut pyytää tätiäni edes lasteni ristiäisiin tai synttäreille tms., koska ajattelin etten kestäisi sitä jos isäni käyttäytyisi niissä samoin kuin muissa juhlissa. Äitini on kertonut saman tarinan minulle (kuullut isältäni) kuin tätini minulle, joten tiedän mitä tapahtui. Äitiä tuo vähän harmittaa mutta muuten hänelle on ihan sama, sillä hän ja tätini ovat ihan kohteliaissa väleissä mutta eivät sydänystäviä, joten ei haittaa ettei he käy kylässä.
.
Jos siis kuitenkin otan asian isäni kanssa esille, miten voin sen tehdä?
Anna vain olla. Ei kuulu sinulle.
Minäkään en ole siskoni kanssa tekemisissä eivätkä ulkopuoliset kaikkea tiedä. Vain pintapuoliset asiat. Suurinosa sukulaisista ja tuttavista eivät varmaan edes minua uskoisi jos kertoisin totuuden "herttaisesta" siskostani.
Turha on muiden koittaa välejä selvitellä, tosiasia kuitenkin on se että on minun totuus ja sinun totuus samasta asiasta.
Oikea totuus on sitten jossain näiden välimaastossa.
Huoh. Oispa joku ratkaisu, mutta sukuriidat voi olla ihan loputtomia. Oma isäni ja hänen sisaruksensa ajautuivat ilmiriitoihin mummini kuoltua. Siitä on nyt 17 vuotta eikä vieläkään loppua näy. Tuo vihanpito on alkanut lyödä juopaa myös meidän nuoremman sukupolven väliin ja synttärit yms sukujuhlat on hirveetä teeskentelyä ja jälkeenpäin juoruilua.
Kukaan ei kannata siis että edes sanoisin isälleni, että siskonsa oikeasti haluaisi sopia ja vanhempansa toivovat vielä näkevänsä sovun, ja että hänen pitäisi harkita uudestaan vihanpidon päättämistä? Minä en halua enää valita puolta, joten alanko vain kutsumaan molemmat juhliin jne ja se tulee joka osaa käyttäytyä?
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 22:45"]
Anna vain olla. Ei kuulu sinulle. Minäkään en ole siskoni kanssa tekemisissä eivätkä ulkopuoliset kaikkea tiedä. Vain pintapuoliset asiat. Suurinosa sukulaisista ja tuttavista eivät varmaan edes minua uskoisi jos kertoisin totuuden "herttaisesta" siskostani.
[/quote]
Sama täällä, itse en ole enää siskoni kanssa tekemisissä sen jälkeen kun hän rupesi uskontohulluksi ja sen lisäksi myös syyttelee minua ja muita ihmisiä rikollisiksi ilman minkäänlaisia todisteita ja täysin aiheetta. Siskoni sekosi täysin odottaessaan uutta lasta ja meni jossain hermovaurio/hormonihuuruissa/missälie sekoamaan ihan täysin, koin että parempi lopettaa yhteydenpito kokonaan sillä en halua kuunnella aiheettomia syytöksiä! sen olisin vielä jotenkuten voinut yrittää kestää että toisella on ilmeisesti jokin mielisairaus mutta aiheetonta uhittelua ja rikolliseksi syyttämistä en hyväksy, eivätkä hyväksy muutkaan silloin kun se on aiheetonta. Tähän asti elämäni suurin "rikos" on ollut muuten ampiaisen tappaminen! Joskus on todellakin paljon parempi vain unohtaa mieleltään sairaat ilkeät ihmiset, olivat sukua tai ei, siitä saa itselleen vain harmia huonojen muistojen muodossa jos jatkaa yhteydenpitoa väkisin.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 22:45"]
Anna vain olla. Ei kuulu sinulle. Minäkään en ole siskoni kanssa tekemisissä eivätkä ulkopuoliset kaikkea tiedä. Vain pintapuoliset asiat. Suurinosa sukulaisista ja tuttavista eivät varmaan edes minua uskoisi jos kertoisin totuuden "herttaisesta" siskostani.
[/quote]
minullakin on tälläinen "herttainen" sisko. Joka on kyllä niin läpeensä mätä. Hän mustamaalaa valheilla vääränlaisia tarinoita ja osaa taidokkaasti korostaa omaa ihanuutta perkeleen kierolla tavalla. Lienekkö alkoholi vienyt viimeisetkin järjenrippeet. Ainakaan äidiksi hän ei ikinä olisi pitänyt tulla. Myrkyttää senkin lapsen ajatukset. Moni sukulainen tietää kyllä millanen persoona tämä sisko on. Mut on vaan niin ylpeä myöntää omat virheet, hänelle jopa vähän naureskellaan kun tämä ressukka elää ihan jossain laa laa maassa. Aina muissa vika. Hän on niin täydellinen. Narsistin piirteitäkin. Apua se tarttis. Niin alkoholiin kuin päätohtorille. Erittäin energiaa vievä persoona, aina haastamassa riitaa. Huh. Onneksi ei olla todellakaan tekemisissä. Ikinä!
Minun mielestäni Ap on hienolla asialla. Otat vain rohkeasti asian puheeksi isäsi kanssa.
Loukattu ei halua sopia, tosin olen melko varma että oikeasti hän ei sisimmässään vastusta yhtä paljon. Tämä riita, joka katkaisi sisarusten ystävyyden, oli ilmeisesti sellainen, missä loukkaaja (A) näki loukatun (B) istuvan terassilla kaljalla A:n exän kanssa, kun riitainen avioero oli käynnissä. Ex sitten huuteli jotain A:lle, johon A vastasi huutamalla "Painukaa molemmat vittuun" tms. Siitä aikaa pari vuosikymmentä, ja B on vielä vihainen. Ap
Kysyt loukatun mielipidettä. Haluaako sopia? Siitähän se on kiinni.
Minun äitini on tuollainen kaunainen aikuinen sisarus. Isovanhempani jaksavat aina jankata minulle asiaa, vaikka olen sanonut tuhat kertaa, että se ei minulle kuulu ja ihan turha minulle puhua siitä. Jos hän haluaa olla vihoissa, hän on vihoissa ja se siitä. Kyllä aikuinen ihminen tietää, kenen kanssa haluaa olla millaisissakin väleissä. Nykyisin en enää vastaa isovanhemmilleni, kun he aloittavat siitä asiasta, olen vain hetken hiljaa ja alan puhua jostain muusta. Äitini ei ole koskaan mitenkään estänyt minua olemassa yhteydessä tähän tätiin, jonka kanssa hän ei ole väleissä, eikä myöskään serkkuihini.
Ihan kuin mun äitini ja hänen sisaruksensa. Tänään juuri äitini totesi, että parempi vain pitää välit jäässä loppuun asti ja nauttia siitä mitä heillä on (lapset ja lapsenlapset).
Aikuisia ihmisiä, selvittävät itse välinsä (jos selvittävät).
Ap hyvä. Tosiasia on, että se sun mielestä pieni ja mitätön juttu, on jomman kumman tai molempien mielestä ollut tosi iso asia. Asiasisältö on voinut ollakin mitätön, mutta ne sanakäänteet, joilla se on sanottu...
mulla meni välit poikki tätini kanssa, kun se isäni hautakivestä puhuttaessa kolme eri kertaa loukkasi sekä isäni muistoa, äitiäni ja lopulta minua itseäni. Sanoi yrittäneensä tukea, mutta herranumala, millä tavalla!
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:55"]Miten sait pilkun k:n alle?
[/quote
Haluaisin tietää itsekin. Ap
NEUVONI ON ETTÄ EI KANNATA YRITTÄÄTOIMIA TOIOSTEN VÄLIEN SELVITTÄJÄNÄ. Kun ei voi ikinä tietää niitä todllisia vaikuttima. Tuossakin taustalla on kenties harhaluulo että sisko on yrittänyt viekoitella toisen miestä itselleen. Tai jotain muutakin. Kyllä he tietäävät mitä tapahtui. Joskus välirikko on ainoa toimiva tapa suhtautua johonkin. Siskokset kyllä tuntee toisensa paljon paremmin kuin äiti, setä, ym muut sukulaiset.