Mitä voin sanoa kun en tahtoisi todeta että " vielä tulette näkemään" tms?
Eli tilanne on tämä;
Meillä on reilun vuoden vanha erittäin uhmakas lapsi, ja ystävälläni on kuukauden ikäinen vauva.
Ystäväni on alkanut erittäin ilkeällä tavalla kritisoimaan lapsemma kasvatusta, ja lopettaa lauseensa usein kaneettiin " meillä ei IKINÄ tulla huutamaan lapselle" tarkoittaen tällä sitä, ettei voi hyväksyä kun meillä kyllä joudutaan välillä korottamaan ääntä tai ärähtämään, että saadaan lapsi ruotuun. Kyse on siis television hakkaamisesta, pistorasioiden räpeltämisestä, uunin kmpussa olemisesta tms.
Rakentavaa kritiikkiä ja järjellisiä neuvoja ratkaista tilanne saa kyllä esittää, alkaa vaan korpeamaan tämä jatkuva paheksunta ja kauhistelu ihmiseltä, jonka esikoinen ei vielä tee muuta kuin syö ja nukkuu.
Tahtoisin ratkaista tilanteen jotenkin muuten, kuin lähtemällä tuolle otsikossa kuvatulle linjalle, tai että jälkikäteen maireasti hymyillen sanoisin kaikkitietävästi " mitäs MINÄ sanoin" , mutta tuntuu etten saa aikaan sellaista järkevää keskustelua, jossa molemmat osapuolet suhtautuisivat asiaan neutraalisti eikä toista mollaten.
Vai olenko siis todella aivan väärillä linjoilla tämän kasvatuksen kanssa?
Ystäväni on muuten hyvin ihana, mutta en kyllä pitkään jaksa enää hänen kanssaan kahvitella kun aina siitä jää mulle paha mieli äitinä.
Typerää olisi silti menettää ystävä tällaisen asian takia.
Miten te tämän ratkaisisitte?
Kommentit (38)
" Mitä minä sanoin" on tyhmimpiä kommentteja maan päällä.
ja totea että et halua kuulla kritiikkiä kasvatustavoistasi ellei mennä lastensuojeluasioiden puolelle. voihan sitä myös todeta että monesti sitä suunnittelee yhtä, mutta käytännössä joutuu sitten isomman kanssa olemaan napakampi kuin vauva-aikana suunnitteli.
eiköhän se ystäväkin sitten myöhemmin joudu ääntään korottamaan jos vilkkaalla lapsella on siunattu.
Toisaalta suosittelisin myös sinua miettimään, pärjäisitkö vähän vähemmällä huutamisella. Mitä enemmän joudut huutamaan, sitä vähemmän huutaminen vaikuttaa lapseesi ja auttaa. Näin järeät keinot kannattaa säästää vain todella hankaliin tilanteisiin. Jos joudut korottamaan ääntäsi lapselle päivittäin, kannattaa todella lähteä miettimään muita keinoja.
Nimim. remmikin huutamista parempi vaihtoehto
EIhän se ole. EIkä kukaan huuda huvikseen. Silti siltä harva välttyy.
Tosin en tiedä, ymmärtääkö 1-vuotias vielä huutamista. Muistelen itse ärähtäneeni ekoja kertoja noin 3-vuotiaalle. Mutta tuloksista näkyykin nyt, etten minä mikään erinomainen kasvattaja ollut. EHkä olisi pitänyt karjua aikaisemmin...
Vierailija:
Ei ihme että ootte hukassa...
Kuka sanoi että äänen korotus ja huutaminen sama asia? Muu kuin sinä???
oikeasti kannatakaan huutaa. parempi on estää fyysisesti tekemästä pahaa ja/tai houkutella johonkin muuhun puuhaan. Tuossa iässä jos jo aloitat huutamisen, huomaat parin vuoden kuluttua että vaikka karjut naama punaisena sillä ei ole mitään tehoa.
Kaverillesi voit sanoa vain, että aina ei jaksa olla täydellinen vanhempi vaikka sitä vauvavaiheessa niin ehkä kuvitteleekin.
Vierailija:
Nelonen on suuttunut mutta ei ole k...
Jos ette osaa lukea, niin mitenkä osaisitte kasvattaa?
" Nelosella kaiken kaikkiaan 22 v kokemusta lastenkasvatuksesta
Nimim. remmikin huutamista parempi vaihtoehto "
Vierailija:
Kuka sanoi että äänen korotus ja huutaminen sama asia? Muu kuin sinä???
Huutaminen = ärähtäminen / äänen korottaminen. Tarkoitin siis hetkellistä ja lyhytaikaista tilaa.
Ei meillä keskustella huutamalla, vaan tämä huutaminen tai miksi sitä kukin sanookaan, tapahtuu kun lapsi tekee jotakin sellaista, jonka itsekin tietää kielletyksi. Useimmiten tämä tapahtuu niin, että minun kädet ovat sidottu johonkin muuhun puuhaan (ruuanlaittoon, pissillä käymiseen, kahvin kaatoon...)
En siis todellakaan haluaisi sortua tuohon " mitäs minä sanoin" linjaan, koska se ärsyttää itseäni suunnattomasti. Oma äitini on tuon lauseen superkuluttaja.
Tuntuu vaan välillä todella vaikealta niellä kaikki ja olla hiljaa, keskustelua olen yrittänyt mutta ystäväni ei MITENKÄÄN voi käsittää että lapselle puhuttaisiin muuten kuin hiljaa ja hymyssä suin.
ap
viilaamaan pilkkua ja miettivät yhtä sanaa tai lausetta irroittamalla sen tekstistä.
tuo nimim. remmikin huutamista parempi vaihtoehto?
Onko nyt tulkittava näin että av-mammat hyväksyvät lastenkasvatuksessa remmin käytön mutta auta armias jos ärähdät lapselle...
mitä pahaa siinä huutamisessa teistä sitten on? Onko lapselle vahingoksi nähdä että äiti suuttuu? Miksi?
Pitäisikö äidin olla tunteeton viilipytty, ei tunteita mihinkään suuntaan, pelkkää asiallista keskustelua vaan?
Sano kaverilles, että niin säkin ajattelit ennen. Ja että ennen lapsia sulla oli 10 periaatetta eikä yhtään lasta, nyt sulla on kymmenen lasta eikä yhtään periaatetta...vai miten se sanonta menee.
Aika todenmukainen tuo sanonta!!!