Mitä teette ex-kumppaneilta saaduille lahjoille eron jälkeen?
Etenkin jos on ollut jokin vähän semmoinen isompi tunteellisempi lahja kuin vaikka koru?
Kommentit (48)
Ensimmäinen ex oli sen luokan kus*pää, että oli pokkaa viedä mukanaan minulle aikoinaan antamansa lahjat :D Annoin viedä, en olisi mitään hänestä muistuttavaa halunnutkaan säästää.
Toiselta exältä jäi minulle sormus. Ei ollut kihlasormus, vaan semmoinen lupaussormus "olen aina tässä". Noh, toisin kävi kun ero tuli, mutta kavereita ollaan edelleen. En normaalisti edes muista sormuksen olemassaoloa. En näe syytä luopua siitä, sillä siitä tuskin saisi rahaa muutamaa kymppiä enempää eikä se tuolla korurasiassa haittaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palautan tietysti lahjan antajalle. Se on reilu peli.
No en minä ainakaan haluaisi ostamiani lahjoja takaisin. Mitäs minä niillä teen?
No minä antaisin ne eteenpäin, myisin tai veisin panttilainaamoon.
Kyllä mä olen pitänyt tallessa. Korut etenkin. Ei kai se menneisyyttä poista, vaikka olisikin jotain konkreettisiä muistojakin asiasta. Nykyinen mieheni tiesi, kun minut otti, etten ollut mikään teini-ikäinen neitsyt.
Emme ole mustasukkaisia toisen menneisyydestä.
En muodosta tunnesidettä esineisiin. Tarpeettoman heitän pois, tarpeellisen säästän.
Muita kysymyksiä?
Mikä ongelma? Esim.korut, voihan niitä käyttää vaikka olisi exän antamia.
Elettyä elämää ja muistoja on meillä kaikilla.
Roskiin kaikki. Tai antanut eteenpäin. Ei tarvetta muistella. Enkä halua tilannetta että näkisin jonkun eksän heidän ostama koru kaulassa. Kerran on harmittanut lakata käyttämästä yhdeltä eksältä saatua korua, mutta oli pakko.
Millä perusteella juuri korut olisivat erityisen tunnepitoisia? Itse miellän korut käyttöesineiksi, joilla on funktio esim. juhlavaatteen täydentäjänä.
En ole kyllä heittänyt mitään pois. Pisimmästä suhteestani on kaikkia oikeasti tunnearvoa sisältäviä lahjoja, joiden rahallinen arvo voi olla vaikka 0 euroa. Tällaiset tunnepitoiset muistoesineet säästään yhteisille lapsilleni. Mutta en ole heittänyt mitään pois. Ne, joilla ennen oli tunnearvoa, ovat muuttuneet muistoiksi, jotka eivät herätä enää samaa tunnetta, mutta ei ole mitään syytä heittää poiskaan.
Ja kumppanin mustasukkaisuus on ehdoton turn off, eli jos joku alkaisi valittaa minulle vaikka siitä, että säästän lapsille minun ja heidän isänsä suhteen aikaisia muistoja, kokisin tuollaisen epäterveenä kontrollointina, joka ulottuu jopa omiin lapsiini. Ja muutenkin eksän antamista tavaroista nillittäminen on mielestäni vastenmielistä draaman hakemista ja kontrolloinninhalua. En halua olla suhteessa, jossa tällaisia ilmenee. Kontrollointi tappaa tunteet tehokkaasti.